Teit’ isäin Kannaksella

Mun isän’, nuori sotilas, niin sankarillinen,
hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen.
Hän tietään kulki kunniaan
ja kestää, seisten paikallaan,
voi kylmää, nälkää, haavojaan,
sen taisi taatto, sen.

Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan,
käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.
Miss’ surmantuli tuimin lie,
mua sinne viittaa vaarain tie,
myös mun se sinne halu vie
teit’ isäin astumaan!

Aloitetaanpa tämä matkakertomus noilla JL Runebergin Sotilaspojan sanoilla. Tosin Kolkun kyläläisten joukkue ei noin juhlavin ja armottomin tavoittein ollut liikkeellä, kun suuntasimme teit’ isäin astumaan kesäretkellä Karjalan kannakselle 23.-25.7.2018. Matka alkoi aamuvarhain kello 5.00 omalta kylätalolta ja matkan varrelta kertyi autoon kaikkiaan 32 retkeläistä. Lisäksi mukaan oppaaksi ja asiantuntijaksi oli saatu Keski-Suomen Reserviläispiirien toiminnanjohtaja majuri evp Tapio Paappanen Keuruulta. Ja joukkueen kuljetusvastaavana toimi Venäjänkin tiet hyvin tunteva Keimo Paananen Viitasaaren Tilausliikenteeltä.

Rajan yli menimme Imatran Enson ja Venäjän Svetogorskin tullien kautta. Vuoksen pohjoista rantaa pitkin matkasimme aluksi Jääsken ja Antrean kylien kautta Kuukaupin sillalle, jonka kohdalla ylitimme – kuitenkin uutta siltaa pitkin – Vuoksen.

Kuukaupin sillasta tuli omalla tavallaan yksi jatkosodan sotahistorian muistomerkeistä. Nimittäin elokuussa 1941 jatkosodan alun hyökkäysvaiheissa Neuvostoliiton joukot yrittivät perääntyessään räjäyttää koko sillan. Räjäytys onnistui vain osittain ja suomalaiset pioneerit löysivät sillan ehjäksi jääneestä kivisestä maatuesta 600 kilon räjähdepanoksen, jonka mukana oli laukaisulaite. Pioneerien purkivat laitteen ja tutkimusten jälkeen selvisi, että laite toimii tietyllä radiotaajuudella. Suomalaisten viestintä alkoi soittaa ko. taajuudella jatkuvaa musiikkia (mm. Säkkijärven polkkaa ja Saariston Sirkkaa) ja näin saatiin eliminoitua jatkosodan alussa lukuisia muitakin neuvostojoukkojen asettamia räjähteitä.

Alkumatkan maisemat lienevät olleet kutakuinkin samat silloin talvisodan ja jatkosodan aikoihin; rakennuskanta ainakin näytti olevan peräisin noilta ajoilta eikä tiessäkään tuntunut perstuntumalla kovin suuria remontteja tehdyn. Itse Vuoksen Karjalaa oli tuolloin 1930-luvulla verrattu jopa Saksan Ruhrin alueeseen. Vuokseen oli rakennettu vesivoimalaitoksia ja alueella oli Suomen mitassa merkittävää puunjalostus- ja terästeollisuutta. Täältä sai alkunsa moni Suomen nykyisistä mahtiyrityksistä, esim. paikan nimen mukaisesti mm. Enso.

Ja illan suussa olimme perillä Viipurissa. Majapaikkana oli Hotelli Viipuri; vanha, mutta ihan ok. Ennen päivällistä teimme vielä kävelyretken hotellin vieressä olevaan Torkkelin puistoon. Puistossa sijaitsevat mm. Jussi Mäntysen Hirvi-veistos ja Alvar Aallon suunnittelema ja suomalaisten 2010-luvulla restauroima Viipurin kirjastorakennus, joista kuvia alla.

Muutenkin Viipurin katukuvassa on tapahtunut paljon viimeisinä vuosina, kun vanhaa arvokasta rakennuskantaa on saneerattu suurella pieteetillä – ainakin julkisivujen osalta.

Tosin korjattavaakin vielä löytyy…

Ensimmäisen retkipäivän päätteeksi illallinen hotellilla ja…

tutustuminen Pyöreän Tornin sokkeloihin.

Tiistaina 24.7. alkoikin sitten tutustuminen Karjalan kannaksen kohtalonhetkiin. Ensin matkasimme Summaan, jossa Tapio kertoi Stalinin ja Neuvostoliiton Suomea koskevista suunnitelmista vuonna 1939 ja Talvisodan vaiheista talvella 1939-40. Neuvostoliiton suunnitelma Suomen valtaamiseksi talvisodassa estettiin, mutta Karjalan alue menetettiin Moskovassa tehdyssä rauhansopimuksessa.

Talvisodan pääpuolustuslinjana oli niin kutsuttu Mannerheim-linja, joka kulki Vuoksen Laatokan puoleista pohjoisrantaa pitkin Taipaleenjoelta Karjalankannaksen keskiosien kautta Suomenlahdelle. Yksi linjan betonisista bunkkereista on yhä tallella Summassa, aivan vanhan Pietarintien varressa.

Summasta jatkettiin yhä pidemmälle Rajajokea ja Pietaria kohti. Aivan samoin etenivät isäukot Kannaksella kesällä 1941 Jatkosodassa aina Rajajoella olevalle vanhalle rajalle saakka. Laatokan pohjoispuolella hyökkäys jatkui vanhojen rajojen yli Äänisjärvelle ja Syvärille asti. Näillä linjoilla jatkui sitten asemasota aina vuoteen 1944 saakka.

Aivan jo Pietarin tuntumassa lähellä Rajajokea Kivennavalla on maailma tällä hetkellä tämännäköistä. Kävimme välillä ostamassa matkaeväitä paikallisesta ostoskeskuksesta.

Evästäydennyksen jälkeen historiatrippimme jatkui jatkosodan ratkaisupaikoille.

Kesällä 1944 alkoi Neuvostoliiton joukkojen suurhyökkäys. Moninkertaisen mies- ja materiaali-ylivoiman turvin puna-armeija mursi rintamalinjan Pietarin tuntumassa Valkeasaaressa, josta se pääsi jatkamaan Suomenlahden rantateitä pitkin Kuuterselän kautta aina Viipuriin saakka.

Hieman pohjoisempana Siiranmäessä suomalaisten linjat pitivät, puna-armeijan eteneminen pysäytettiin ja rintamalinja siellä saatiin pidettyä Vuoksen etelärannalla.

Kävimme tarkistamassa, miltä Siiranmäen armottomat taistelupaikat nykyään näyttävät.

Näissä asemissa suomalaisjoukot saivat rintamalinjan pidettyä 13.6.1944 alkaneessa puna-armeijan suurhyökkäyksessä ja raivoisa taistelu päättyi torjuntavoittoon. Siiranmäen taisteluissa kaatui tai haavoittui 3784 puna-armeijan sotilasta. Suomalaisten vastaavat tappiot olivat 873 miestä.

Vuonna 2004 Suomen Valtion rahoittamana pystytettiin Siiranmäen taistelupaikalle muistomerkki.

Nykyään Siiranmäen taistelussa voitolla on jättiläisukonputki. Joka puolella metsissä ja vanhoilla pelloilla on valtavia ukonputkikasvustoja, jonne ei paljaalla iholla ole asiaa. Pari satunnaista esimerkkiä:

Muutenkin Kannaksen alueella näytti siltä, että luonto on tekemässä valtausta; aikanaan viljavat peltovainiot ovat puskittumassa, viljeltyjä peltoja ei juuri näkynyt.

Siiranmäestä suuntasimme Äyräpäähän, jossa nähtiin jatkosodan loppuvaiheissa taistelu Vuoksen molemmin puolin – suomalaisjoukot vastaanottivat puna-armeijan hyökkäyksen Vuoksen etelärannalla ja joutuivat perääntymään Vuoksen yli pohjoisrannalle, johon venäläisten hyökkäys saatiin pysäytettyä 15.7.1944.

Äyräpään kirkon rauniot ja muistomerkki. Katsaus Äyräpään-Vuosalmen taisteluihin.

Näkymä länteen Äyräpään kirkon raunioilta heinäkuussa 1944.

Sama näkymä nyt 24.7.2018.

Suomen armeijan joukot joutuivat heinäkuussa 1944 uimaan täysin varustein tykki- ja kranaatin-heitintulessa Vuoksen yli. Nyt 24.7.2018 Suomen armeijan everstiluutnantilta onnistui uiminen Vuoksessa huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä – vain Luojan luomissa varusteissa.

Pakettiautolla liikkuva myyjäpartio oli seuranamme jokaisessa pysähdyspaikassa. Tällainen oli Äyräpään myymäläauton tuotevalikoima.

Pitkän retkeilypäivän jälkeen oli jälleen iltavapaan aika. Illallispaikaksi oli valittu hienoon kuntoon entisöity Ravintola Espilä.

Viimeisen päivän ratkaisutaistelut käytiinkin sitten Tali-Ihantalassa. Siellä ratkesi Suomen kohtalo raskaassa puna-armeijan suurhyökkäyksessä. Suomalaiset ehtivät siirtää juhannuksen alla 1944 lisäjoukkoja Itä-Karjalasta juuri Tali-Ihantalan taisteluihin. Siirrettyjen yksiköiden joukossa oli myös JR50, joka koostui suureksi osaksi juuri viitasaarelaisista miehistä.

Puna-armeijalla oli Tali-Ihantalan taisteluissa käytössään 150.000 miestä, suomalaisilla 50.000. Tykistön, kranaatinheittimistön, panssarivaunujen ja ilmavoimien osalta suhde oli vielä toivottomampi. Siitä huolimatta Suomen joukot onnistuivat torjumaan puna-armeijan suurhyökkäyksen ja puna-armeijan Kannaksen joukkojen komentaja marsalkka Gomorov joutui perumaan Helsinkiin suunnitellun puna-armeijan voittoparaatin. 15.7.1944 puna-armeijan komentaja tunnusti, että ei pääse joukkoineen enää eteenpäin ja ryhmittyi puolustukseen Viipuri-Kuparsaari-Taipale- linjalle. Suomen itsenäisyys oli pelastettu.

Tali-Ihantalan taistelujen suomalainen muistomerkki ja maisema nykyään.

Tali-Ihantalan taistelujen venäläinen muistomerkki ja tie Taliin.

Kuva samasta risteyksestä: tie Ihantalaan ja Portinhoikkaan.

Ennen lähtöä kotisuomea kohti vielä ruokailu Viipurissa; Kellariravintola Slavjanskaja Trapeza.

Ja lähtiäisiksi vielä kuva Viipurin linnasta, jota restauroidaan edelleen…

Matkalla pysähdyimme vielä Tienhaaran taisteluiden muistomerkille, jossa matkalaiset muistivat Tapiota ja Keimoa Putin ja Venäjän karhu- paidoilla ja saunavarusteilla.

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille!

Matkan annin voimme lopettaa vaikkapa seuraavin Kari Tapion Taistelija – laulun sanoin

Taistelija

Sävel Jori Sivonen, sanat Timo Mäenpää

Hän on ollut siellä jossain
Mihin monet jäivät niin
Tehnyt kaiken, mitä tehdä käskettiin
Mikä oikein on tai väärin
Puolestansa päätettiin
Ja ne päättäjät, ne jäivät kaupunkiin
Hän on tuntenut, kun pommit tantereita moukaroi
Avunhuudot vielä nytkin kuulla voi
Hän on nähnyt sen kun savun takaa nousee aamunkoi
Tuhottuna kaikki minkä Luoja loi

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Silloin miehet oli viljaa, jota halla vei
Kuvat menneisyyden kulkee lastinaan
Etulinjaan palaa öisin uudestaan
Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Monta haavetta nuo vuodet silloin hautaan vei
Silti toivon näki jossain siintävän
Eikö kuuluis hälle hieman enemmän?

Hän on tähtäimensä takaan nähnyt toisen ihmisen
Joka marssi tahtiin toisten käskyjen
Silti taistelunsa taisteli, me saimme vapauden!
Hän on ylpeä ja nöyrä eessä sen
Tätä maata vielä jaksoi rakentaa hän kuitenkin
Kynsin, hampain, rukouksin, kyynelin
Päivä mailleen painuu, takanansa taival ankarin
Reissu raskas niin on ollut sankarin

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Silloin miehet oli viljaa, jota halla vei
Kuvat menneisyyden kulkee lastinaan
Etulinjaan palaa öisin uudestaan
Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Monta haavetta nuo vuodet silloin hautaan vei
Silti toivon näki jossain siintävän
Eikö kuuluis hälle hieman enemmän?

Päivä mailleen painuu, takanansa taival ankarin
Reissu raskas niin on ollut sankarin