Tarinoita Pyöreäsuontien varrelta
Sammalismäen Matti ja Paula järjestelivät sydäntalvella Sammalismäen aitan tavaroita ja aitasta löytyi mm. Tyyne-opettajan tallettamia papereita 1940-luvun lopulta. Yksi kokonaisuus arkistoissa oli todennäköisesti vuonna 1947 Tyynen koululla pitämä opintokerho, jonka aiheena oli Pyöreäsuontien asutuksen historia. Tien varrella asuneet kerholaiset olivat saaneet tehtäväksi laatia kertomuksia tien varrella olevien talojen vaiheista. Suuret kiitokset Matille ja Paulalle ansiokkaasta historian säilyttämisestä ja tutkimisesta!
Kertomuksia löytyi mm. Tiitilän, Kekkolan ja Talasniemen talon historiasta. Myös muista taloista, mutta niistä tehtyjen kertomusten kynänjäljet olivat jo niin heikkoja, että niistä ei enää tahtonut saada selvää. Kertojana ja kirjoittajana seuraavissa kahdessa Tiitilän ja Kekkolan taloja koskevassa kirjoituksessa oli Kekkolan talon isäntä Väinö Kekkonen. Väinön kirjoitustyyli on todella värikästä ja mukaansa tempaavaa!
Aloitetaanpa Tiitilän talon historiasta.
TIITILÄN ASUTUSTILA
Kun ryhtyy tarkastelemaan Kolkun n.s. uudempaa asutusta ja sen omalaatuista historiikkia, kiintyy huomio ensiksi Tiitilän asutustilan vaiheisiin. Syystä että sen syntysanat on lausuttu jo viimevuosisadan puolivaiheilla. Tahi ennenkin jolloin se nousi – kukoisti – kuoli – ja heräsi meidän aikanamme jälleen entistä ehompaan elämään.
Ei hymyillyt elämä sen ensi asukkaille Martti ja Kreeta Siekkiselle heidän alkaessa raskaan raatamisensa oman kontunsa kokoamiseksi. Martilla kirves kainalossa, Kreetalla huivinyytti jossa heidän kaikki maallinen mammonansa kannettiin…
– Nousi sittenkin kotoinen kurkihirsi. Nousi sauna ja navetta uutuutta hohtavin seinin ja vahva malkoisin päre katoin. Vieläpä myllykin läheisen puron koskeen rakennettiin. Jauhamaan sitä kultaista viljaa jota kasket kasvoi ja jota kohosi pienistä pihapelloista.
On väistynyt hyinen korpi jo sen verran että ei enää korven kontio rohkene tulla tupaan pyrkimään vaan raivoissaan lähimetsissä viheltelee. Kontio peloitellen yksin jäänyttä Kreetaa jonka mies kaukaisissa taloissa (Koliman Kokkolassa) Taksvärkki (Vero) viikkojaan suorittaa. Ja ansaitsee muissakin taloissa Kreetalle Röijy rahaa ja saadakseen vaimolleen sunnuntai aamuksi kahvikupposen ja pienen nytysen toppa sokeria.
Lähtemästä jää korven asukkien mieliin Taika uskoisten ihmisten raakalaisteko, kun eräänä rauhaisana lauantai ehtoona Martin ja Kreetan kylvyssä ollessa. Rullit leikkeli lehmän korvia, niin että lehmäin päätään puistellessa veri roiskui maito pyttyihin joita kerman nousemiseksi säilytettiin lehmän parsien yläpuolella olevilla laudoilla (tätä ei katsottu epäsiistiksi siihen aikaan.)
Vihdoin kyllästyivät tähän yksinäisyyteen nämä Salojen sankarit ja myytyään Tilan eli torpan Jussi Tiitinen nimiselle miehelle. Rakensivat uuden torpan Kangas variksen maalla olleen Heinäaho nimisen torpan viereen Koliman Kokkolan maalle jonka talon maalla entinenkin torppa sijaitsi. Tämä uusi Torppa sai nimekseen Rasila. Tänne rasilaan sai siirtyä Tiitilän myllyrakennuskin Mustan puron Myllykoskelta.
– – – – – – – – –
Tiitilän uusi asukas Tiitinen. (jonka nimellä jälkipolvi on ruvennut tilaa kutsumaan) oli mies joka ei hyväksynyt elämälle annettua lakia (Otsasi hiessä on sinun syötävä leipääsi) vaan tätä elämän lakia kiertäessään heikkona luonteena sortui rikosten teille ja näki eräänä päivänä vankilan porttien avautuvan edessään ja sulkeutuvan takanaan – – – – –
Autioksi jäi kovalla työllä tehty torppa pellot sammaloitui metsä valloitti tuuma tuumalta syleilyynsä pihan ja pellon Kaikki näytti unohtaneen tämän entisen asuma alueen ja entinen Kokkolan maa siirtyi valtion haltuun
Mutta elämä edistyy ja Historia toistaa itsensä. Valkeni päivä 1933 jolloin taas nuori pari. Kalle Käivärä (Kajan) nuorikkonsa Hildan o.s. Paananen. kanssa saapui vähine tavaroineen samalle paikalle jonka toiset ennen heitä olivat hylänneet. ja nopeasti oli ensimmäinen asunto valmis. Se ei ollut loistava vaan tiheän kuusen juurelle kyhätty havumaja. Mutta eipä ollut paljon säilyttämistäkään 3 leipää ja 50 penniä rahaa. Mutta mikä puuttui sen korvasi horjumaton usko parempaan tulevaisuuteen.
Kovin oli jo metsittynyt entinen pelto. Ojan laidassa kasvoi kuusi jonka kannon läpimitaksi mitattiin 25. tuumaa. ja kaivon laidassa olevan lepän vuosirenkaita laskettiin olevan 60.
Nyt taas tuli metsän vuoro väistyä kuokan ja auran tieltä. ja jälleen nousi entistä ehompi rakennus entisten paikalle. Myllykin jonka entinen asukas kuljetti pois. ostettiin takaisin tiitilään. Vieläpä vanha rukkikin joka pyöri ensimmäisen emännän polkemana. saapui monien vaiheiden jälkeen entisille asuinsijoilleen
Tämänpäivän Tiitilä tuo mieleen viihtyisän miellyttävän ja rauhaisan maalaiskodin jossa vieraskin tuntee viihtyvänsä, ollessaan vieraanvaraisten uudisraivaajien lämpimässä pirtissä
Kiitollisuudella muistelee Tiitilän perhe Metsänvartija V.Hakkaraista joka lainasi heille 7000 mk. alkupääomaksi ensi vaikeuksissa.
Kohotamme Hattuamme Tiitilän tilan raivaajille !
S. V. Kekkonen.
kolkku.fi 
Sammalismäen aitassa säilynyt tarina Tiitilästä kytkeytyy Kreetan ja Fredrikan kautta hyvinkin läheisesti Sammalismäkeen ja moneen muuhunkin taloon Kolkulla. Tässäpä hieman taustoja niin kuin itse olen ne hahmottanut.
Mårten/Martti ja Greta/Kreeta/Marketta toivat 1845 Pihtiputaalta Siekkisten ja Pasasten sukua Tiitilän kautta Rasilaan ja sieltä pienen mutkan kautta 1872 Mäkelän torppaan Sammalismäkeen. Sammalismäkeen oli vastaavasti tullut 1852 Keiteleen Koutajärveltä Jääskeläisiä. Niinpä Sammalismäestä nuo naapurikunnista tulleet perintötekijät levisivät mm. Peippoon Otto Jääskeläisen mukana ja Mökinahon Paanasille Hilda Julianan mukana. Ja ympyrä jotenkin sulkeutui kun Mökinahon Hilda Karolina ja myöhemmin myös Veikko Ernesti päätyivät esivanhempiensa juurille Tiitilään.
Kartassa on vielä nykyäänkin merkittynä Tiitisenautio ns. Sarjaksen ahon Mökinahon puoleisella laidalla, niillä paikkeilla, josta taitaa nykyään lähteä Pyöreänsuontieltä metsäautotie rajalinjaa pitkin kohti Kolkkujärven Juurikkaniemeä. Siitä olen itsemielessäni päätellyt, että Siekkisen Martin Martilan/Marttilan torppa (~1845), joka Tiitisen mukaan muuttui Tiitiläksi (Vanha-Tiitilä), olisi ehkä sijainnut nykyisestä Tiitilästä (Uusi-Tiitilä, ~1933) Mökinahon suuntaan. Mutta tämä nyt on vain arvailua, onhan se voinut olla lähempänä nyky-Tiitilääkin… No, Mustanpuron mylly arvatenkin on jauhanut jossain Myllypakan tienoilla.
Mårten/Martti Mattsson Siekkinen (07.10.1814 – 06.11.1866, 52v) ja vaimonsa Greta/Kreeta Johansdotter, os. Pasanen, sittemmin Siekkinen ja Saastamoinen (09.09.1823 – 05.01.1913, 89v) muuttivat siis Pihtiputaan puolelta Tiitilän seutuville (Kolima 5, Kokkola, Martila torppa) 1845 ja sieltä Rasilan tienoille (Kolima 5, Kokko, Rasila). Tiitisen jälkeen torppa lienee jäänyt autioksi ja siitä tuli ja jäi karttoihin tuo Tiitisenautio. Martti ja ja poikansa Matti kuolivat Rasilassa 1866 ja Kreeta vävylässään Sammalismäessä vasta 1913.
Lapsia Martille ja Kreetalle syntyi ainakin kolme: Greta Caisa (1847-49, kuoli 2.5-vuotiaana kouristuksiin), Mathias/Matti (08.01.1849 – 23.03.1866, 17v) ja Fredrika/Riikka (29.12.1853 – 14.02.1932, 78v). Poikansa Matin ja miehensä Martin kuoltua Rasilassa 1866, Kreeta-leski vihittiin jouluna 1867 Mökinahon ensimmäisen torpparin, leskimies Gustaf/Kustaa Johansson Saastamoisen (20.09.1827 – 28.06.1868, 40v) kanssa, mutta jo puolen vuoden päästä kuoli Kustaa Saastamoinenkin 40v, nälkävuosia kun elettiin.
Kreeta jäi siis viimeisillään raskaana jo toisen kerran leskeksi 44-vuotiaana. Martin lapsista oli vielä hengissä ainakin Fredrika 14v ja vajaa kolme viikkoa isänsä kuoleman jälkeen syntyi Kustaan tyttö Maria Wilhelmina Saastamoinen (sittemmin Mansikkamäen Miina 17.07.1868 – 23.07.1964, 96v). Yksinhuoltaja Kreetan uusperheeseen kuuluivat siis ainakin omat Fredrika 14v ja Miina-vauva ja ehkäpä osa Hendrikan (os. Siekkinen, 04.05.1826 – 24.10.1866, 40v) Kustaalle tekemistä kahdeksasta lapsesta. Ainakin kolme heistä oli selvinnyt hengissä myös nälkävuosista: Gustafva/Kustaava 17v, Henrik/Heikki 15v ja Andreas/Antti 9v.
Yksinhuoltaja Kreetan uusioperhe sinnitteli 1868-1872 ilmeisesti ainakin Heinäahossa ns. loisina, kunnes teini-ikäisenä orpoutunut Abel/Aapeli Jääskeläinen (05.05.1849 – 31.03.1920, 70v) 23-vuotiaana nai juuri 19 vuotta täyttäneen puoliorvon Fredrikan Sammalismäkeen 1872. Aapelin Kreeta-anoppi Miina-tyttärensä kanssa asettui myös Sammalismäkeen nuoren parin tueksi ja kerkesi seurata nuoren parin elämää Sammalismäessä peräti 40 vuotta, kunnes kuoli 1913, 89-vuotiaana.
Loppuelämänsä eleli Sammalismäessä (vuoteen 1932, 78v) myös Fredrika Jääskeläinen (os. Siekkinen); Sammalismäen Nestorin, Peipon Oton, Paanasenahon Emilian, Mökinahon Hilda Julianan, sekä Aapelin, Villen ja Arvidin äiti.
Nälkävuodet 1866-68 niittivät siis satoaan Kolkullakin. Nälkävuosina kuolivat tarinamme henkilöistä esimerkiksi Koutajärveltä Sammalimäkeen 1852 tullut pariskunta Stina (1813-1866, 53v) ja Gabriel (1819-1868, 48v) Jääskeläinen. Kreetan poika Matti (1849-1866, 17v) ja ensimmäinen mies Martti Siekkinen (1814-1866, 52v). Ja Mökinaholla kuoli ensin Kustaa Saastamoisen ensimmäinen vaimo Hendrika (1826-1866, 40v) ja kohta kuoli Kustaakin (1827-1868, 40v), joka ehti olla vain puoli vuotta Kreetan kanssa naimisissa, molemmat siis toisessa liitossaan. Jotkut kuolivat suoranaisesti nälkään ja jotkut ”hermokuumeeseen”, joka tarkoitti todennäköisesti samaa kuin lavantauti.
Mökinahon nuorempi Hilda (Hilda Karolina s.1907, os. Paananen -> Käivärä -> Mäkinen) asui Kallensa (Käivärä, ent. Kajan Keiteleeltä, 1896-1949, 53v) kanssa ensin Säkkärämäellä Matalanmäen kammarissa vuokralla, sitten Mökinaholla, kunnes 1933 heille lohkottiin tila, johon rakensivat uuden Tiitilän. Ottopojaksi ottivat Väinön (ent. Nuutinen, 1934-2003).
Pari vuotta Sulo Väinön kertomuksen jälkeen Kalle kuitenkin kuoli heinäkuussa 1949 53-vuotiaana heinäpellolle ja Hilda-leski muutti Väinö-pojan kanssa muutamaksi vuodeksi poikamiesveljiensä luokse syntymäkotiinsa Mökinaholle. Sinne teki tilaa Hildan nuorin veli Veikko Ernesti (1920-2011, 91v), joka aloitteli perhe-elämää 1949 ja siirtyi Elvinsä kanssa isännöimään Tiitilää. Vuoden 1952 tienoilla Hilda muutti Mökinaholta Suovanlahden Lepistönkylälle.
Kaikenkaikkiaan kovin kauas synnyinsijoiltaan eivät olleet kerinneet Sammalismäen/Mökinahon Hilda Julianan lapset tuossa vaiheessa: Vieno järven takana Säkkärämäessä, Hilda palaili leskenä Tiitilästä Mökinaholle, Anna poikineen Keskisalossa, Alma Kumpumäellä Pellonpäässä, Vilho ja Arvi Mökinaholla, Veikko aloitteli perhe-elämää Tiitilässä ja Aunella perhe jo hyvällä alulla Sipukassa.
Palataanpa vielä Sammalismäkeen. Monille lienee tuttu eräiden em. henkilöiden viljelemä loru: ”Inka sano: Mitä iltaseks soahaan?, Hanna sano: Hapanta kaalia, Jussi sano: Juutas häntä syököön, Matti sano: Mahtas jos maitoa pantas, Pekka sano:…”. Loitsu oli kuulemma periytynyt Fredrikalta Sammalismäestä. No, haeskelin joskus tuon alkuperää ja löysin luovutetun Karjalan puolelta Pälkjärveltä ylöskirjatun hieman samantyyppisen lorun. No, tuosta sitten päättelin, että oliskohan ammoisina aikoina tullut Karjalasta Jääsken pitäjästä arvatenkin jääskeläisten Jääskeläisten mukana Koutajärven kautta Sammalismäkeen tuo loru?
TykkääTykkää
Vanhemmiten alkaa kaipailemaan vanhoja kavereita. Minulla on kuva jossa kolme salskeaa nuortamiestä Kolokulta on järjestysmiestehtävissä https://youtu.be/IPjn216761wiitasaaren maatalousnäyttelyssä.
Siellähän juhlapuheen piti Urho Kekkonen. Meidän piti seistä lähellä Kekkosen tuolia ja huolehtia ettei kukaan yrittäisi järjestää jotakin välikohtausta. Väinö Käivärä, Kalevi Kinnunen ja Pentti Pulkkinen. Tietääkö joku Väinö Käivärän ja Kalevi Kinnusen myöhemmistä vaiheista?
TykkääTykkää
Kiitos tästä julkaisusta – ihan mahtavaa tarinaa! Terveisin Väinön tyttären poika Miko Keto.
TykkääTykkää