Jääskeläisen Paulan äidin, Elli Pajukannan, arkistoista löytyi
joskus 1980 luvulla paikallislehdessä julkaistu toinenkin
marraskuun tunnelmia hyvin kuvaava runo – jatkoksi viime
vuoden marraskuussa tällä sivustolla julkaistulle runolle:
MARRASKUUSSA
Miten kalsea ja harmaa
on aamu marraskuun.
Sumu tienoot saartaa,
on paljaat oksat puun.
Kuin kaihi silmän päällä
on aava Päijänteen,
ja aalto rantaan kantaa
vain kaislan katkenneen.
Ajatuskin kulkee
kuin maassa laahaten
sen siipiä niin painaa
tää kahle sumuinen.
Voi miten mieli kaipaa
kuulautta aamujen.
Ja ruskan kauneutta
hehkua värien.
Ja ihmeellistä taikaa
kuutamoiltojen.
Ja pakkasöiden aikaa
ja huurrekukkien.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille sivuston lukijoille toivottaen:
Paula & Matti

Hän on osannut sanoittaa marraskuun tunnelmat.
TykkääTykkää