Sipukan peltoladuilta Tour De Skiille

Mitäs Kolokulle kuuluu?

Näin on Jylhän Reijolla ollut tapana kysyä, kun Pasasen Teemu on kertonut käyneensä piipahtamassa kotipuolessa. Ei Viitasaarella, vaan Kolokulla. Hyvin on Teemu pitänyt syntymäseutunsa mainetta esillä vaikka käynnit ovat jääneet pariin kolmeen kertaan vuodessa.

Joulun alla 2018 istuttiin Tapiolan kahvipöydässä muistelemassa menneitä. Olisikohan ollut vuosi 1993, kun Kolkulle Peipon maastoon vedettiin latukoneella huippuladut piirikunnallisia hiihtokisoja varten. Hiihtäjiä, huoltajia ja yleisöä oli paikalla parisataa henkeä. Hiihtäjiä eri sarjoissa oli yhteensä yli 50 ja ajanotto tuloslaskentoineen tehtiin ensimmäistä kertaa tietokoneella. Ilmassa oli oikean urheilujuhlan tuntua.

Tässä Peipon peltoaukealla hiihdeltiin monet kisat vielä 1990-luvullakin. Hienoimmat kisat pidettiin silloin 1993. Nyt maisema näyttää paljon hiljaisemmalta.

”Noista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista se kai sitten lähti, mielenkiinto itse hiihtämisen lisäksi tulosten mittaamiseen ja valmentamiseen”, sanoo Teemu, joka on kohta kymmenen vuotta ollut mukana Suomen hiihtovalmennuksen etujoukoissa.

”Vuonna 2008-2009 pääsin mukaan valmentamaan Suomen nuorten hiihtomaajoukkuetta. Joukkueessa oli silloin mukana hiihtäjiä, jotka nyt muodostavat Suomen miesten ja naisten maajoukkueen rungon – Iivo, Risto-Matti, Krista jne”.

Vuodesta 2014 alkaen Teemu on sitten jatkanut Suomen A-maajoukkueen valmennusryhmässä. Tätä nykyä hän toimii Suomen miesten A-joukkueen vastuuvalmentajana.

Tietotekniikka tärkeässä roolissa nykyajan valmennuksessa

Teemu on kehittänyt oman, aluksi hiihtovalmennusta, mutta nyt myös muuta urheiluvalmennusta palvelevan eLogger -harjoituspäiväkirjan, jolla valmentajat voivat suunnitella ja seurata urheilijoiden valmentautumista. Ohjelman kehittämisen hän aloitti jo vuonna 2001 ja ohjelmaa käyttää tällä hetkellä jo 6000 käyttäjää. Ohjelma palvelee myös Teemua itseään SHL:n vastuuvalmentajan tehtävässä. Ohjelman kehitystiimissä on mukana myös veli Tuomas.

Teemu on tuonut Hiihtoliiton valmennustyöhön myös muuta IT-osaamista. Paitsi valmennusta, myös kilpailusuorituksia analysoidaan nyt entistä tarkemmin.

”Miesten joukkueessa on mukana 10 hiihtäjää ja heillä kaikilla on oma valmentajansa. Minun tehtäviini kuuluu ohjata heidän työtään, järjestää resurssit, testaukset ja kilpailuohjelmat. Valmennusvastaava myös vastaa hiihtäjien leirityksistä ja kisajärjestelyistä, matkoista ja majoituksista sekä aikatauluista. Jos käy niin, että Suomen suksihuolto ei kisoissa toimi, niin se ei johdu minusta – suksi- ja varustehuollosta vastaa oma huoltotiiminsä”.

Leirityksissä ja kisoissa Suomen joukkueen muodostaa yleensä 30-40 henkilön ryhmä. Ryhmässä on 12-15 hiihtäjää, 10 hengen huoltoryhmä, 1-3 valmentajaa, 1-2 hierojaa ja 1-2 fysioterapeuttia.

Tämmöisen ryhmän kuljetukset ja majoitukset vaativat paljon järjestelyjä.

Kaluston osalta kaikki nyt kunnossa

”2017 keväällä saatiin Suomenkin joukkueelle onneksi uusi huoltorekka, joka helpotti oleellisesti kuljetuksia ja huoltoa. Aiemmin sukset ja varusteet kuljeteltiin osaksi pakettiautolla ja huoltotilat olivat järjestäjien tarjoamien tilojen varassa. Myös Norjalla, Ruotsilla, Venäjällä, Saksalla ja USAlla on huoltorekka, joten nyt kisoissa kulkee 6 rekkaa. Itse asiassa Suomen huoltorekka uusimpana on nyt kaikkein hienoin”.

Rekka on kaksikerroksinen: alakerrassa on suksi- ja varustevarasto sekä 8 suksihuoltopaikkaa. Rekkaan mahtuu mukaan jopa 1000 suksiparia. Toisessa kerroksessa on hiihtäjille omat huoltotilat hierontapaikkoineen, sohvineen ja telkkareineen.

Huoltorekka kiertää joukkueen mukana ympäri Eurooppaa. Alkutalvesta se oli Suomessa ja Norjassa. Tällä hetkellä se on Innsbruckin Scanialla vartioidulla piha-alueella, jossa Scanian väki voi sitä vastineeksi esitellä yhteistyökumppaneilleen. Tapaninpäivän jälkeen se lähtee huollettuna kohti Tour De Skiitä.

”Rekan suomalainen kuljettaja ja huoltotiimi kulkee sitten lentämällä Suomen ja Keski-Euroopan väliä – useimmiten rekka on parkissa Innsbruckin Scanialla, koska siellä sen vartiointi on helpoin järjestää. Huoltotiimin työt ovat määräaikaisia marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Huoltoringissä on koko ajan 12-15 henkilöä. Mukana on ollut paljon maanviljelijöitä, heille tuommoinen talvihomma sopii hyvin. Aika monella huoltoryhmästä on aktiivihiihtäjätausta, koska testaus tehdään kilpailuladuilla kilpailuolosuhteissa ja testaus vaatii hyvää kuntoa. Tällä hetkellä huoltoryhmässä on yksi nainen, entinen huippuhiihtäjä Kati Venäläinen. Hänen miehensä Mika Venäläinen on myös ryhmässä mukana. Iän ja painon kasvun myötä nuorista testaajista tulee sitten jossain vaiheessa koppimiehiä voitelupenkin ääreen”.

Suomen leiri- ja kisaryhmän henkilökuljetuksia varten valmennusryhmällä on käytössä kolme pakettiautoa: kaksi VW Crafteria ja yksi VW Caravelle. Autot ovat näin keskitalvella pääsääntöisesti parkissa Münchenin lentoasemalla, josta niillä pääsee kätevästi Keski-Euroopan hiihtokeskuksiin. Vuorotellen niitä käyttävät kaikki Hiihtoliiton leiri- ja kilpailuryhmät.

”Esimerkiksi nyt joulun aluspäivinä autot ovat olleet yhdistetyn joukkueen käytössä ja he palauttavat autot jouluaattona Münchenin asemalle, josta lähtevät lennolla Suomeen. Hiihtäjien joukkue puolestaan saa autojen avaimet asemalta Tapaninpäivän jälkeen ja jatkaa Tour De Skiille”.

”Keski-Euroopassa ei ole autobahneja, tiet ovat vuoristossa enemmänkin mutkaisia ja kapeita. Talvisin saattavat lumiolosuhteet olla korkealla huonot; 100 kilometrin matkaan voi kulua joskus kolme-neljä tuntia”.

Kesä ja syksy kuluvat leireillä

”Hiihtovuoteen mahtuu useita leirityksiä. Tämän hiihtokauden aloitus tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa viikon leirillä Norjassa. Kesäkuun lopulla oli viikon leiri Vuokatissa ja elokuulla 3 viikon leiri Pontresinassa Sveitsissä.”

 

”Pontresinassa harjoiteltiin mm. Kläbo-juoksuhiihtoa paikallisen karjatilallisen säilörehupellolla, ihan luvan perästä. Löytyi sopivasti jyrkkää peltorinnettä ja sopivaa kasvusto ilman hiekkaa ja kiviä”.

Syyskuussa oli 2 viikon leiri Seefeldissä ja lokakuussa 3 viikon korkean paikan leiri Val Senalesissa Italiassa: asunto oli 2000 metrin korkeudessa ja hiihtoharjoittelu tehtiin 3000 metrissä. Leiritys huipentui 2 viikon leirille Olostunturille, josta siirryttiin sitten suoraan Maailman Cupin aloitukseen Rukalle.

”Viimeisen vuoden aikana on matkapäiviä kertynyt 230 päivää. Pisin aika, jonka olen ollut yhtäjaksoisesti maailmalla kotona edes piipahtamatta, on ollut 6 viikkoa. Melkein kaikki omaisuus on aina mukana. Lomaa olen pitänyt viimeisen vuoden aikana yhden viikon”.

Talvella mennään kisoista kisoihin

Kilpailukaudella Suomen ryhmä kokoontuu kisapaikkakunnalle yleensä torstaina, huoltoryhmä rekallaan ja muut pakettiautoilla. Perjantaina vuorossa ovat heti viralliset harjoitukset, kun ladut avataan. Teemu itse hiihtää läpi kaikki kisaladut ja miettii alustavan kisataktiikan. Huoltoryhmä aloittaa testaukset.

”Kukin hiihtäjä saa talliltaan kauden aluksi 10 paria uusia suksia testattavaksi. Hiihtäjä valitsee niistä parhaat, loput lähetetään takaisin tehtaalle. Suksissa on yllättävän paljon eroja, samanmerkkiset samaa mallia olevat suksiparit harvemmin ovat prikulleen samanlaiset. Jokaisella hiihtäjällä on huoltoautossa käytössään noin 50 paria suksia, osa perinteiselle ja osa vapaalle, osa vanhempia, osa uudempia. Niistä valmistellaan kuhunkin kisaan 2-3 paria, joista hiihtäjä itse lopullisesti tekee valinnan kisasuksiksi. Suomen joukkueesta suurin osa käyttää Fishereitä. Iivo Niskanen ja Laura Mononen hiihtävät Rossignoleilla, Krista Pärmäkoski ja Lari Lehtonen norjalaisilla Madshuseilla. Ainoa kotimaisiin Peltosiin luottava on Johanna Matintalo”.

Kisaviikonloppu alkaa tiivistyä perjantai-iltana kello 18 pidettävän FISin tiedotustilaisuuden myötä. Siellä on valmentajien ja jukkueenjohtajien mahdollista esittää omia toivomuksiaan ja muutosesityksiään itse kisaa koskien. Perjantai-iltana on vielä joukkueen yhteispalaveri hiihtäjien kanssa.

Itse kisapäivänä valmennus huolehtii oman joukkueen järjestelyistä, väliaikojen otosta ja tiedottamisesta reitin varrella. Huoltorekan kuljettaja ja joukkueen fysiohuoltajat varautuvat reitin varteen riskipaikkoihin varasauvojen kanssa.

”Valmentajien kisapäivä on kiireinen, aina on oltava tietoinen tilanteista ja asioihin reagoitava heti. On pidettävä reaaliaikainen yhteys hiihtäjiin, huoltoon ja joukkueenjohtajien kokoukseen.

Kisapäivän kiire päättyy vasta illalla klo 23-24, jolloin pääsee hotellilla ensimmäisen kerran päivän aikana kunnolla syömään”.

Mediahuomio hyvästä – hankalampaa olisi, jos ketään ei kiinnostaisi

”Median kanssa olen pyrkinyt olemaan hyvässä ja rakentavassa yhteistyössä. On pelkästään hyvä, että mielenkiintoa hiihtoon on ja kisapaikoilla on paljon myös suomalaista mediaa. Joskus syntyy luonnollisesti hankalia tilanteita ja etenkin iltapäivälehtien toimittajat haluaisivat koukkia asioista raflaavampia näkökulmia. Olemme kuitenkin joukkueessa tänä päivänä yhä enemmän ammattimaisia myös tiedotuksen suhteen, harkitaan sanomisiamme aika tarkasti”.

”Paljon olemme tekemisissä myös muiden maiden kilpailijoiden ja valmentajien kanssa. Leireillä varsinkin on joskus paljonkin joukkueita yhtä aikaa. Erityisesti Norjan, Ruotsin ja Viron valmentajien kanssa ollaan paljon tekemisisissä. Myös Venäjän joukkueen nykyisen saksalaisvalmentajan Marcus Cramerin kanssa vaihdetaan useinkin kuulumisia ja USA:n valmentaja Matt Whitcomp on minulle tuttu jo nuorten MM-kisoista v. 2009 lähtien. Kielitaitokin kehittyy koko ajan niin, että pärjään nykyään hyvin englannin lisäksi saksan ja ruotsin kielellä”.

”Itse asiassa eri maiden valmentajien ja urheilijoiden keskinäinen kanssakäyminen on paljon leppoisampaa, kuin mitä median kautta voisi päätellä. Ollaan tavallaan yhtä suurta hiihtoperhettä, joka reissaa yhdessä leireillä ja kisoissa ympäri maailmaa”.

Entäs se Tour De Ski 2018 ?

“Kristalla on hyvät mahdollisuudet kolmen parhaan joukkoon kokonaiskilpailussa, voittokin on mahdollinen, jos kaikki menee nappiin. Miehistä vain Matti on aikonut hiihtää koko kisan läpi ja testaa kuntoaan lähinnä Seefeldin MM-kisoja ajatellen. Miehissä taso on niin kova, että aivan kärkeen suomalaisilla ei nykykunnossa vielä Tourilla ole saumaa”.

Joululomalla Teemu keskittyy veljensä Tommin 2-vuotiaan Alma-tyttären hiihtovalmennukseen.

Hyvää Joulua ja Mukavia hiihtokelejä vuodelle 2019 !