Joulumaisema

Helisee hopeiset kellot

kiteet hangella kimaltaa.

Lumen alla niityt ja pellot

nukkuu untaan rauhaisaa.

Tuulen siipi lepää

yllä maiseman valkean

tiellä ei kulje ketään

vain varjo pilven vaeltavan.

Kuin uni nukkuvan lapsen

niin puhdas ja viaton

talvisen luonnon katse

yllä kotoisen kyläni on.

Ja joulu sen kujilla kulkee

mieli ihmisen herkistyy

pois hetkeksi arjen se sulkee

sydän sydäntä lähestyy.

Ja uskot hetkeen tähän

ja seimeen ja lapsoseen

kai luotat -edes vähän-

myös rauhaan rakkauteen.

”Tuulen siipien suojassa”

Runoja

Elli Pajukanta 2000

terv. P&M