mehtäpena, 6.2.2008
Tietosepän kirjoituksen innostamana pistän tähän vähän perimätietoa ja kokemusta omalta tietokoneuraltani. Kuusikymmentä luvun loppupuolella tutustuin jo ensi kerran ”tietokoneeseen”. Vihannes tukkuosuuskunnan jossa olin töissä johtaja kiinnostui valtavasti tietokoneista luettuaan niistä lehdistä. Hän arveli ihan oikein, että jos varasto, osto, ja myyntitapahtumat saataisiin tietokoneelle olisi helppo seurata hävikkiä ja muita myyntikatteeseen liittyviä seikkoja eikä yllätyksiä pääsisi tapahtumaan. Niinpä aika utopistisen hinnakkaalta vaikuttava investointi joskus 68-69 vuoden paikkeilla tehtinkin. En muista tarkkaan mutta se toimi jotenkin optisella periaatteelle. Kaikki tapahtumat siirrettiin käsityönä valtavan suurille papereille joissa oli tuhoton määrä ruutuja joihin sitten jotenkin viivattiin kaikki tapahtumat kynällä. Tietokone sitten valokuvasi ja laski siitä jos minkäkinlaista tilastoa. Kyllä kai se hyvin toimi. Ainoa ongelma oli että tietojen koodaaminen paperille oli mahdottoman tarkkkaa ja hidasta puuhaa. Esim minun osastollani jolla oli 50-70 myyntitapahtumaa päivässä vaati lähes yhden henkilön työpanoksen.Muistan että monet pitivätkin tätä turhana ylimääräisenä ja lapsellisena puuhana. Itselleni jäi kuitenkin kuva että tieto jota tätä vaivalloista kautta saatiin oli hyvinkin merkityksellistä ja jopa kannattavaa. Itse en tuolloin tietokonehuoneen ovea juuri avannut, mutta tulosteita tutkin sitäkin tarkemmin.
Kun vaihdoin työpaikkaa meni sitten vuosia ettei tietokone millään tavoin vaikuttanut elämääni.Sitten kun perustin v 1983 oman yritykseni minua alkoi kohta kiinnostaa saada tarkempaa tietoa juuri samoista asioista, eli lähinnä myyntikatteen muodostumisesta. Olin kuullut että tietokoneet ovat pienentyneet ja hinnatkin kohtuullistuneet. Soitin erääseen ohjelmointiyritykseen ja esitin tarpeitani. Pian kävi selville että minun tarpeisiini soveltuvaa ohjelmistoa ei ole olemassa. Mutta tämä kaveri lupasi sen minulle rakentaa. Siitä alkoi monta vuotta kestänyt hyvä yhteistyö hänen kanssaan. Hän rakensi ns VP ohjelmian vihannestukun varastonvalvontaa ja laskutusta varten. Muistan erityisesti sen kuinka jämäkkänä jouduin olemeaan ettei ohjelma olisi tuottanut liian paljon sellaista nippelitietoa jota en kuitenkaan olisi ehtinyt lukemaan. Niinpä ankarasti keskityimme vain oleellisen, minua itseäni kiinnostavan tiedon tuottamiseen.Hävikit, kate tuotteittain ja kate asiakkaittain olivat ne joita tiesin tarvitsevani. Ohjelmasta tuli hyvä ja motivoiva. Kerrottakoon että joka ainoa päivä ehkä noin kahden tunnin välein kävin katsomassa paljonko oli myyntiä ja katetta syntynyt. Jos tulos oli laiha tein kesken päivää jotain hinnoittelumuutoksia saadakseni hommaan vauhtia. Koneet ohjelman tekijä hommasi minulle käytettynä. Se oli kookas mutta mahtui kyllä pöydälle ja ketjulomakkeella toimiva kovaääninen matriisitulostin.Jos nytjotenkin pärjäsin niin suuri syy tämänkin vertaiseen onnistumiseen oli siis tällä tiedolla joka oli käytössäni.
En ollut ikänä opetellut kirjoittamaan kirjoituskoneella. Virheitä tuli liian paljon, ja niiden korjaaminen oli liian työlästä joten en päässyt koskaan alkua pitemmälle, Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella tietokone uusittiin ja siihen asennettiin myös tekstinkäsittelyohjelma. Siitä lähtien on kiinnostanut kirjoittaa jotakin. Yhdellä sormella se tapahtuu mutta omasta mielestäni riittävän nopeasti.
Nettiyhteyden hankin heti kohta kun ne tulivat mahdolliseksi. Nykyään käyn lähes joka päivä netissä ainakin Kolkun sivuilla. Vähä kerrassaan olen oppinut välttävästi käyttämään hakukoneita mutta kaikenlaiseen kirjautumiseen tai nettiostosten tekemisen ei tahdo taidot rittää. Pankkiohjelman hallitsen kohtuullisesti ja laskujen maksu sujuu hyvin jos tilillä on rahaa.
En kyllä ymmärrä juuri mitään tietokoneesta. En ymmärrä mrgatavuista ja muusta tekniikasta. Välillä onnistun hukkaamaan jonkun tiedoston mutta minulla on onneksi vaimo joka suorittaa etsinnän niinkuin myös papereiden ja vaatteiden osalta. Perttuun ja Anttiin olen saanut turvautua ongelmatilanteissa tarvittaessa mistä heille kiitokset. Monien ikäisteni lailla toivon hartaasti että kehitys ei olisi näin nopeaa. Se toive ei ilmeisesti tule toteutumaan, mutta tietokonetta en roskiin vielä heitä vaan yritän sinnitellä sen kanssa mahdollisimman pitkään.
En siis lukeudu mihinkään otsikossa mainittuun kategoriaan vaan olen avuton tietokisälli. Yhtä asiaa ihmettelen. Miten joku 7-8 vuotias jopa nuorempikin pystyy olemaan jo melkein tietoseppä. Ei pidä paikkaansa enää sananlasku ”ei kukaan ole seppä syntyessään.”
mehtäpenan veli, 6.2.2008
Ainakin toistaiseksi käytän tuota yllämainittua epäsuoraa ninimerkkiä ja ratsastan näin kuuluisamman veljeni maineella. Elettiin loppuvuotta 1997, jolloin nykyinen mehtäpena, silloinen pulkanvetäjä oli järjestelemässä firmansa kirjanpitoa jotenkin uudella tavalla. Siihen saakka myös oman yritykseni kirjanpito oli ollut Vihannes Pulkan koneella ja kirjanpitänä oli edesmennyt sisaremme Eeva-Liisa, joka tuolloin toimi päätyökseen Saarijärvellä kaupungin pääkirjanpitäjänä. Em. syystä tuli harkittavaksi siirtyminen tietokoneiden aikaan myös omalla kohdallani. Teimme päätöksen ja kone hankittiin. Alkuun pelkäsin koskea koko koneeseen, mutta vähitellen uteliaisuus voitti arkuuden ja vähä vähältä asia kerrallaan, pääosin kokeilemalla olen oppinut mikroni kanssa pärjäämään. Tiedän toki, että koneeni sisällä on runsaasti ominaisuusksia joista minulla ei ole hajuakaan, mutta toisaalta teen sillä kaiken mitä tarvitsen. Ja jos tarvitsen jotain uutta, otan heti selvää. Totta on, että kolutettu nuorisomme tietää kaiken, ja niiltä voi aina kysyä. En voisi kuvitella eläväni päivääkään ilman tietokonetta ja internettiä. Tässä eilen aamulla oli nettiyhteys poikki ehkä noin vartin verran. Ärsytti melkein yhtä paljon kuin jos auto ei olisi lähtenyt käyntiin.
Tiedon hankinnassa on internet aivan lyömätön. Kun oppii hakukoneen logiikan, voi netistä löytää periaatteessa kaiken tarvitsemansa tiedon. Tietenkin kaikki netistä haettu tieto pitää suodattaa järjen suodattimella, koska netissä on myös väärää ja harhaan johtavaa tietoa, ja tietoa jota ei kukaan (?) tarvitse.
Tietosepät on kuitenkin erikseen. Sellainen on esim. vävyni Jorma. Se tietää kaiken tietokoneista ja etenkin tietoverkoista ja tietojen käsittelystä. Mutta se onkin ammattilainen, koulunsa käynyt, ja tekee sitä työkseen ja mielestäni 24h/vrk.
Kaikki minkä juuri luit, on kirjoitettu 10-sormella. (joista muutama kerrallaan on vaihtopenkillä)
tietokoneeseen hurahtanut, 6.2.2008
En tiedä mihin ryhmään minä kuulun, mutta Kolkun kylän internet-sivut kiinnostivat niin paljon että hankin oman tietokoneen. Vaikka joskus aikoinaan sanoin, että minä en tietokonetta tarvitse.Niin minä viime syksynä uskaltauduin tietokone kurssille.Jouluksi kummipoikani hommasi minulle tietokoneen, ja vuoden alusta sain netti yhteyden. Nyt \”surffailen\” netissä jollain lailla. Kolkun sivuilla käyn joka päivä. Sähköpostia lähettelen,ja laskujen maksussa tämä on verraton peli. Kun vaan pitää huolen, että pilkut tulee oikeaan paikkaan, eikä lisää ylimääräisiä nollia. Kyllä sitä näköjään vanhemmalla iälläkin oppii,jos vain haluaa. Minä nimittäin en ole mikään nuori. Kaksi vuotta seitsemääkymppiä jo menossa. Mutta tietokoneesta en enää luopuisi!
kolkku.fi 