Koko kylä juhli äitejä

Jukka, 14.5.2009

Kolkun kylän miesväki yllätti kylän naisväen iloisella äitienpäiväjuhlalla viime sunnuntaina. Ykkösiinsä pukeutuneet kylän herrasmiehet olivat valmistautuneet juhlaan huolellisesti. Kylätalolle oli hankittu uudet pöydät ja tuolit, kylätalo oli siivottu perusteellisesti ja Suomen lippu liehui lipputangossa. Saliin oli katettu äideille täytekakkukahvit ja äitienpäivää varten oli valmisteltu ja harjoiteltu oikein kotikutoinen juhlaohjelma.

Heti ovella äidit saivat ruusutervehdyksen.

Ruusutervehdysten jälkeen oli vuorossa Martin ja Timon keittämä ja Hannun, Eeron, Veikon ja Jarin tarjoilema kahvi täytekakkuineen.

Kahvin jälkeen oli vuorossa itse juhla. Juhlan juontanut Jari totesi aluksi, että on kulunut ainakin 25 vuotta siitä, kun tällä kylällä ja tässä paikassa edellisen kerran on juhlittu äitejä.

Äitienpäiväpuheen piti itseoikeutetusti kyläpäällikkö Pentti.

”On sanottava että oli aika vaikea valmistaa tätä puhetta. En haluaisi toistaa niitä sinänsä kauniita, tosia ja herkkiä sanoja, joita äitienpäiväjuhlassa perinteisesti lausutaan. ”Maailman paras Äiti, jne.” Mietiskelin pitkään, että mikä on tuo ominaisuus tai taito, joka on kautta vuosisatojen tehnyt äideistä sitä mitä he ovat olleet, ja miten he äitinä olemisesta vaikeinakin aikoina ovat selvinneet. Sanomattakin on selvää, että kaiken perustana on rakkaus, jonka sanotaan olevan lahja Jumalalta.

Mutta arvelen että rakkaus tunnetilana ei selitä sittenkään ihan kaikkea sitä käytännöllisyyttä ja tarkkanäköisyyttä, joka äideissä ja naisissa yleisemminkin ilmenee. Luulenpa että naiset ja etenkin äidit jotenkin näkevät ja kuulevat asioita eri tavalla, kuin me miehet. Varsinkin ihmissuhteissa lastensa kanssa heillä on taito havaita asioita ja tunnetiloja tarkemmin ja pidemmälle kuin mihin me miehinä ja isinä useinkaan pystymme.”

”Varmasti naiset myös kuulevat meitä miehiä paremmin. ”Rentuksikin” itseään kutsunut runoilija ja muusikko Juice Leskinen arvosti äitiään niin paljon, että kirjoitti runokokoelman, jonka nimeksi pani Äeti. Siinä hän käsittelee Äitinsä elämänvaiheita hyvin karulla, mutta pohjimmiltaan herkällä tavalla. Juicen äiti oli kokenut elämässään kovia asioita, jo seitsemäntoistavuotiaana hän joutui lähtemään sodan jaloista ja käveli lehmiään taluttaen 800 kilometriä Impilahdelta Vimpeliin, ja sieltä mm. Viitasaaren kautta Juankoskelle. Hän saatteli Juankosken hautuumaalle kaksi aviomiestään, yhden anopin, ja kolme omaa lastaan. Mutta elämänkerran kirjoittaja Reijo Ikävalko arvelee, että erikoisen paljon elämänuskoa hän tarvitsi Juicen äitinä.

Juicella oli kokemus, että kyllä Äeti kaikki kuulee. Runossaan ”Hernesoppaa Shellin baarissa”, hän kirjoittaa mm näin:

Äeti pilkkoi klapeja Kymin sirkkelillä,
minä kammoksuin sitä meteliä ja lähdin pois.
Minusta tuli rockmuusikko ja yhä pelkään meteliä
Äeti vietti melussa monta vuotta, mutta yhä se kuulee minut,
kolmensadanviidenkymmenen kilometrin päästä, vaikka en sanoisi mitään.

Juice kyllä yritti olla loukkaamatta äitiään, mikä ei liene aina oikein onnistunut, koskapa hän kirjoitti tästä aiheesta kokoelmansa lyhimmän runon, jonka luenkin kokonaan

Äedit.
Niitä yrittää olla loukkaamatta,
mutta niiden kohdalla on vaikeinta tietää miten ettei.

Tämän runon ajatuksen Äitienpäiväpuheenpitäjäkin yhtyy. Äitejä haluaisin tässä lopussa kehottaa vaalimaan ja pitämään huolta tämän näkemis- ja kuulemislahjansa toimivuudesta. Yksi keino siihen on yli muiden; sitä pitää rohjeta käyttää. Kaikki tämänlaatuiset lahjat ruostuvat jos niitä ei aseta käyttöön. Äiti Teresa, lapseton, tuhansien rakastama Äiti, nimitti tätä lahjaa näkemisen uskoksi. Hänelle se merkitsi sitä, että missä tahansa hän näki hyljätyn vaikeuksissa olevan lapsen, hän otti tuon näkemisen uskon epäröimättä käyttöön. Mutta hän joutui taistelemaan sen puolesta, että pystyisi näkemään auttamistyönsä arvon. Hän sanoo, minun pitää joka päivä rukoilla, että voisin nähdä näiden ihmisten arvon oikein.”

Koko juhlan liikuttavin hetki koettiin, kun kylän sonnikuoro nousi lavalle ja esitti ”moniäänisesti” Niilon ja Aapon säestämänä laulut ”Lapin äidin kehtolaulu”, ”Äideistä parhain”, ”Äidin sydän” ja”Kotini”. Äideille esitys sai tipan silmänurkkaan, vaikka laulu ei aivan sujunutkaan yhtä hyvin kuin harjoituksissa.