Aamor ja Huumor

mehtäpena, 28.5.2009

Muistuipa tässä mieleen eräs opettavainen kertomus Isosta Kirjasta sekä siihen liittyvä tarina jonka kerran kuulin minua paljon paremmalta tarinakertojaystävältäni. Kertomus tapahtui siihen aikaan kun Mooses oli kansajohtajana. Siis oikea Mooses en nyt puhu mistään Paavosta. Kansa oli sodassa mikä ei ollut mitenään epätavallista tuohonkaan aikaan. Mutta Mooses oli saanut ylempää tarkat ohjeet kuinka menetellä. Joosua joukkoineen siellä laaksossa tappeli vimmatusti amalekilaisia vastaan mutta Mooses oli saanut käskyn istua vuorenhuipulla ja pitää kädessään olevaa sauvaa ylhäällä. Siis samalla tavalla kuin urheilijat joskus pitävät ylhäällä maansa lippua. Ja aina kun sauva oli ylhäällä Joosua oli voitolla mutta kun käsi väsyi ja vaipui alas niin jo oli heti vihollinen niskan päällä. Mutta koettakaapas itse kuinka pitkään pystytte yhyteen menoon vaikkapa vain sateenvarjoa pitämään yläasennossa niin että käsi on suorana. Ei kovin kauan veikkaan ja ainahan nyt kunnon taistelu kestää vähintäänkin vuorokauden pari jos ei enemmänkin. Mutta asiaan keksittiin ratkaisu. Kaksi apumiestä nimeltään Aaron ja Huur tarjoutuivat tukemaan Mooseksen kättä pystyasennossa tuntitolkulta niin että tappelu kääntyi kuin kääntyikin Israelin voitoksi. Tämä on se kertomus mutta ystäväni tiesi siihen lisätä hyvän tarinan. Jossakin syrjäkylällä ettei vaan ollut Kolkulla oli ollut kinkerit eli lukuset. Ennenvanhaan siellä piti todistaa lukutaitonsa. Niinpä eräs maalaispoika nimitettäköön häntä nyt vaikka Jussiksi kun se on kaikkein yleisin etunimi joutui vuorollaan lukemaan. Ja tekstiksi sattui kuinka ollakkaan juuri tämä toisen Mooseksen kirjan 17 luku. Ja jussi jankkasi, sillä ei ollut kovin sujuvaksi kehittynyt lukutaito. ”Ja niin Aamor ja Huumor kannattelivat hänen käsiään molemmilta puolilta”. Kun kuulin tämän tuli mieleen outo ajatus. Kenties tämä Jussin lukema pitikin aika hyvin paikkansa. Olisikohan niin että näillä elämän junamatkoilla sun muissa taistelutilanteissa tarvittaisiin nämä kaksi avustajaa Aamor ja Huumor.

Tarinapalstoille toivoisi tarinoita joissa nämä kaksi olisivat vahvasti mukana. Mitä tulee ”taustoittajan” teksteihin niissä on ainakin jälkimäinen ollut hyvinkin vahvasti edustettuna mutta tarkkaan lukien sieltä kyllä tämän toisenkin kumppanin väliin tunnistaa.

Tolkkulainen, 28.5.2009

Mehtäpenalta jälleen mukava, leppoisa, hymyä ja hyväntahtoisuutta kumpuava juttu. Niinpä vaan kahden lukihäiriöstä syntyneen epäsanan varaankin saa mukavan tarinan kyhättyä hyvällä kaavalla: Taustatarina kaikkien tuntemasta maailmakirjallisuudesta. Kevyen humoristinen viittaus politiikkaan. Paikallinen lähennytys kotikylälle ja ehkäpä mahdolliseen tositapahtumaan. Ajallinen lähennytys tähän päivään. Ja pienen pohdiskelun päätteeksi jonkinlainen opetuskin. Hyvä Pena!

Huvikseen kirijuuttelija, 29.5.2009

Voe hyvänen aeka, tuossa täätyy olla jo vähintäänni insinöörin aevot että tuommoset rakennuspiirrustukset ossoo tehä yhelle pienelle jutulle. Myö akat ne ee osata muuta ku intuutiolla ja tunteella kirijuutella semmosia pikkusia juttusia.

Hyvä läppä tuo viittaus ”maailmankirjallisuudesta” 😉 Monelle se on aeka palijon syvempikkii ku vuan romsku, mutta soahan sitä sikssii sannoo, jos ee muuta pysty.

Lisää viesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s