Jolle Kantelo, 12.6.2009
Huomenta Kolkku, hyvin pyyhkii. Sun poikas valvoi taas ja ahkeroi. Mutta ei tien päällä vaan kirjoitellen.
Kesäkuu on jo pitkällä ja monenlaisia autoiluaiheisia lauluja olisi ollut jalostettavaksi, mutta eipä sitten kukaan tarttunut Saaran syöttiin eli väsämään laulua ammattiautoilijoille.
Siks kokeilen minä, jolle on kantelo suotu, pienenä sormiharjoituksena muokata muutamaa tuttua laulua, joilla ei alunperin ole mitään tekemistä autoilun kanssa. Kennedyn kuuohjelmaa mukaellen: en siksi, että se olisi helppoa vaan siksi koska se on vaikeaa… Tai no, eihän tässä nyt toki olla kuuhun menossa, eikä edes hopeiselle kuun sillalle. Ja toisaalta, ei tämä nyt niin vaikeaa ole, kun ei ota tätä liian vakavasti. Älä ota sinäkään.
Jos alkuperäisten versioiden sanat ja tunnelma eivät ole tuttuja niin tuskinpa näistä riimeistä on paljon iloa. Mutta jos muistat hyvin Matin ja Tepon letkeän ”Mä näitä polkuja tallaan” (san. V-P Lehto), Markku Aron tulkinnan ”Keskiyön aikaan” (suom. Junnu Vainio) tai Loirin version Eino Leinon runosta ”Lapin kesä” niin vilkkaalla mielikuvituksella voit ehkä maalailla niistä ihan hauskoja mielikuvia näillä tuunatuilla sanoilla.
Muutamiin oudolta näyttäviin sanavalintoihin löytyy yleensä syy alkuperäisestä riimistä. Kompromisseja on pakko tehdä, jotta rytmitys, tavujen mittatarkkuus, sanojen samantapaisuus ja ehkä jopa laulettavuuskin jotenkuten säilyisivät. Kertosäkeistä saattaa olla useampiakin versioita, joista voi valita mieluisimman.
Ensimmäisen kuvitteellinen päähenkilö voisi olla toisen tai kolmannen polven autoilija, joka on imenyt dieselin tuoksun itseensä jo äidinmaidossa ja perinyt liikenneluvat luontevasti isältään. Laulaakohan automies/-nainen tässä autolleen vai elämäntoverilleen. Ehkäpä molemmille.
Mä näitä polkimia tallaan
Mä näitä polkimii tallaan kai viimeiseen asti,
jos sä rattaani pyörit mun vierelläin.
Näiltä saloilta löytyy se viimeinen lasti,
jonka yhdessä kuskaamme ystäväin.
En löpöautoa vieraaseen vaihtais,
vaik tätä työtä niin moni kaihtais.
Tää lupa isältä pojalle siirtyi,
vaikka naapuri omansa myi.
Mä kuulin sydäntäin, se sanoi: Tielle jää,
et muualta sä onneas voi löytää.
Sä tulit kanssani öljyiseen jobiin,
korpitietä myös rakastit niin.
Mä näitä Volvoja ohjaan kai viimeiseen asti,
taksamittari pyörii mun vierelläin.
Näiltä saloilta löytyy se viimeinen rasti,
jonne yhdessä kuljemme ystäväin.
Ei näitä pirssejä jarruta myrskyt,
ei teitä kaada elämän tyrskyt.
Me voimme taksilla kyytejä antaa,
taksamittari raksuttaa saa.
Jos kuulee sydäntään, se sanoo: Tielle jää,
et muualta sä onneas voi löytää.
Se on niin lähellä, kun sen vain huomaa,
eikä kurvaile ojien taa.
Mä näitä polkimii tallaan kai viimeiseen asti…
Näitä polkimii tallaan kai viimeiseen asti…
Jatketaan ammattiautoilijoiden selkävaivoihin, noidannuoliin (lumbago) ja muihin selkälihaskramppeihin sekä nikama- ja välilevyperäisiin iskiashermovaivoihin. Kuvitteellinen päähenkilömme voisi olla selkä- ja vatsalihasjumpat laiminlyönyt selkävaivainen nuori taksirenkikokelas, joka tolpallakin vain istui ja kuunteli autotereoista Markku Aron nuoruudentuskaista hittiä Pariisin yöstä.
Keskiyön aikaan Keskitien laitaan
Nyt tien päällä yksinäin mä mietin,
vain että kerran pilaa terveyden.
Kun kesän kerran suharina vietin
niin silloin ilmeisesti tein mä sen.
Mä istuin aina tauoillakin loppuun asti,
ja nousin vasta kunnes soiteltiin.
Olin tyhmä istunut vain jatkuvasti
ja siinä tukirankaa koiteltiin.
Ja kuskityön aikaan mä vihloin koin sen.
Sain keskiyön aikaan minä tuntea ensi kertaa iskiaksen.
Kuskit mulle vakuutteli kiihkeästi
mun aina taksityössä viihtyvän.
Mut selkääni kuules koski vietävästi,
mä tunsin välilevyn siirtyvän.
Ja kohdalla Saikaan mä vihloin koin sen.
Sain keskiyön aikaan minä tuntea tuskat selkäsairauden.
Nojasin mä konepellin reunaa vasten,
nyt tiesin mikä tuskan rumba on.
Nyt ei enää leikkiä se ollut lasten,
kun tunsin lanteillani lumbagon.
Ja keskiyön aikaan mä vihloin koin sen.
Sain keskiyön aikaan…
Ja keskiyön aikaan mä vihloin koin sen.
Sain kuskityön aikaan minä tuntea tuskat selkäsairauden.
Ja lopuksi amatööriautoilun puolelle. Lapin kesästä ratin kehän ja selkänojan väliin. Tieliikenteen onnettomuustilastoihin, turhaan kiireeseen ja kärsimättömyyteen. Sekaan hieman malttia ja vähän liikennevalistustakin. Pohjana Eino Leinon ”Lapin kesä” kokoelmasta Kangastuksia, vuodelta 1902.
Ratin kehä
Ratissa kaikki kulkee nopeasti,
maa, ruoho, ohra, rauduskoivutkin.
Tuot olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan kuolon aiheisiin.
Miks teillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks teillä niin on monta mielipuolta?
Miks liikaa päättömiä kaahailee?
Miks miestä tiellä kaikkialla kaatuu
kuin heinää – miehen päässä katkeaa,
miks aatteet, tunteet miehen kaikki paatuu
tai kesken toimiansa ratkeaa?
Ruuhkissa tyyntä säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Mut kukkoina kai syntyy poikalapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kaahauskohtaloita huokailen?
On vastaus kai yksi: ratti oma,
sit käännellessä mieli kapeutuu.
On syynä ratin selkänojan loma
ja rukkain uhoistus ja riehu muu.
Mut kiire vain on vauhdin syynä hetken,
tääll aatteet levähtää vain Matin saa,
kun taas ne alkaa rauhallisen retken
ja mättävät jo jäitä ratin taa.
Oi, kelpo pyörittäjät ratin kehän,
ja suuret aatteet, teitä tervehdän!
Jos tiellä jäätää, maltattehan vähän
ja muistatte myös vauhdin järkevän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Sovussa auroin kulkee jouhevin.
On teiden varsillakin rauhallista,
jos turvaisa on ranne rahtarin.
Ajaen halki Suomen entäkäätte!
Matkoja tehkää, reissut luistakaa!
Mut talven toistuneen kun täällä näätte,
ma rukoilen: jääkelit muistakaa!
PS. Eino Leinon, Aleksis Kiven ja Kaarlo Kramsun alkuperäistä ja aitoa runotuotantoa löytyy osoitteessa: www.internetix.fi/aspit/runot/runohaku.htm.
Saara, 13.6.2009
Kiitti paljon hyvistä sanoista, tuli vähän täpärällä, ollaan juuri lähdössä. Mutta tulostan sanat mukaan, jospa Minkkisen Jarin bändi uskaltaisi heittäytyä ilman harjoituksia peliin.
kolkku.fi 