Hääperinne

Kuokkavieras, 14.8.2009

Viime lauantaina vietettiin taas pitkästä aikaa Kolkulla häitä. Sanna ja Heikki pitivät hääjuhlaansa kylätalolla,joka kuulemma puitteiltaan sopii hyvin hääpaikaksi. Väkeä oli paljon ja iloa piisasi pitkälti aamutunneille asti. Kiitos vaan hääparille ja vanhemmillensa mukavista juhlista.

Tästä juontui kuokkavieraan joka kylläkin oli kutsuttuna näissä häissä mieleen että löytyisiköhän tarinapalstan lukijoilta muistoja ja hääperinnetietoa vanhemmilta ajoilta. Senverran tätä asiaa pohjustan että ainakin 50-60 luvulla, lie ollut aikaisemminkin täällä päin oli joskus ns.”yleisiä häitä”.Näihin ei kai erikseen kutsuttu ketään vaan kaikki jotka vaan olivat kiinnostuneita saivat tulla mukaan. Niinpä varsinkin nuoriso hyvinkin kaukaa tuli paikalle. Taisivat olla joskus aika arvaamattomia ja rajunpuoleisiakin tällaiset tilaisuudet. Kuokkavieras muistaa olleensa joskus ihan ventovieraassa talossa jossain Pihtiputaan Liitojoella häissä. Sinne mentiin taxilla poikaporukalla. Mutta kuinka ollakaan kun aamunsarastaessa aloin haeskelemaan joukkoa niin ketään ei löytynyt. Myöhemmin selvisi että olivat kesken kaiken lähteneet jonnekin Löytänän puolelle jossa myös tiedettiin olevan häät.Eivät siinä tohinassa muistaneet että yksi porukasta puuttui. Pienen mietinnän jälkeen päätin lähteä kotimatkalle kävellen. Rahaa kun ei ollut yksin taxikyytiin. Tämän noin 30-35 km marssi meni muuten hyvin mutta nahkapohjaiset tanssikengät eivät tätä reissua kestäneet vaan pohjat olivat puhki jo tuossa Matolahden paikkeilla Kärväskylällä.

Kertokaapa muutkin häämuistojanne. Ihan miltä ajalta tahansa. Minkälaisia lienevät olleet häät sotien aikaan. Tiettävästi silloin mentiin vihille vähän pienimuotoisemmin. Kovin isot ja riehakkaat juhlat taisivat sotien aikaan olla kiellettyjäkin.

Luokkavieras, 3.10.2009

Varsinaisista häämuistoista tulee mieleen mm. seuraavia muistivälähdyksiä:

Sota-aikaan vihillemenoa vauhditti varmaankin vihkiloma. Ja myöhemmät lomat, joita ukkomiehille heltisi tietysti helpommin kuin poikamiehille.

Rajunpuoleisista häistä tulee mieleen eräät häät keskellä kylää sodan jälkeen. Naapurikylältä oli pölähtänyt häätaloon hieman räyhähenkisiä nuorukaisia. Pistoolitkin olivat paukkuneet. Ampumahaavoilta kuitenkin vältyttiin, mutta morsiamen veljillä oli muutaman päivän nyrkit turvoksissa, kun olivat riidanhaastajia hieman kovakouraisesti häätalosta häätäneet. Ja saatelleetkin jonkin matkaa.

Tikka-Eemin ja Lempin häissäkin oli ollut menoa ja meininkiä. Niistähän taisi olla jo juttua Tikka-Lempin nurkkatanssiartikkelin yhteydessä tällä palstalla tammikuussa 2007.

Apollo 11 laskeutumista kuuhun seurattiin mustavalkotelevisioista 20.7.1969 vastaisena yönä. Hämärän muistikuvan mukaan jossain Kumpumäellä taisi olla juuri samana yönseutuna yleiset häät. Siis lauantaina 19.7.1969. Siellä taisi olla oikein kijoskikin palvelemassa häävieraita.

Palvelu pelasi myös 1970-luvun lopulla häissä, jotka järjestettiin Pihtiputaalla eräällä tansseistaan kuululla talolla. Hämärähkön muistikuvan mukaan etikettömiä puteleita kulki juhlaväen keskuudessa aika runsaasti. Ja keittiön nurkassa olevasta pahvilaatikosta niitä löytyi lisää. Ja tarjoilu pelasi muutenkin moitteettomasti.

Sitäpaitsi – hääyöaie on kaikenkaikkiaan mukava asia. Myös kielitieteellisesti, koskapa siinä on 7 vokaalia peräkkäin. Niihin aikoihin kun tv:ssä pyöri se Onnenpyörä-visailu, törmäsin puolalaiseen, jonka nimessä taisi olla 7 konsonanttia ja yksi vokaali. Hääyöaie jos olisi ollut silloin mielessä niin siitähän oli piisannut lohkaistavaksi poloiselle apuvokaaleja. Ja iskurepliikinkin siitä olisi voinut lohkaista: Haluatko ostaa vokaalin?

Ja lopuksi hääasian vierestä, ihan vaan yleisellä tasolla – ja vähän huumorillakin. Ottamatta lainkaan kantaa yksittäistapauksiin:

Vanhoinakin aikoina oli myös niitä tapauksia, että ei pidetty häitä ollenkaan. Eikä edes vihkiäisiä. Periaatteellisista tai vaikkapa taloudellisista syistä, vaikkapa lesken huoltoeläkkeestä, johtuen. Eli ei ne avosuhteet ole ihan tuore keksintö. Susipareiksikin saattoivat kutsua.

Yleensä kuitenkin vihillä käytiin ja jälkikasvua odoteltiin. Mutta syntyväksi aikaisintaan 9 kuukauden jälkeen vihkiäisistä. Tai ainakin kihlauksesta. Ehkäpä tämä aiheutti esikoistaan odottaville nuorikoille henkisiä paineita, jotka aiheuttivat vuorostaan paljon etuaikaisia synnytyksiä. Tuppasivat vain ne esikoiskeskoset olemaan paljon isompia kuin nykyajan keskoset. Nelikiloisiakin saattoivat olla.

Joskus kävi niinkin, että vauvauutisista huolimatta ei mentykään yhteen, ei virallisesti eikä edes susiparina. Ja maksettin sitten elatusmaksuja eli ruokkoja. Tai jätettiin maksamatta…

Yhteenvetona voisi kai todeta, että elettiinpä ennenkin. Pariutumisrituaalit kaikkine kiemuroineen ovat usein isoja asioita pienen ihmisen elämässä. Isot keskoset, lehtolapset, susiparit ja leskien lemmet saattoivat aiheuttaa ahtaimmissa mielissä paheksuntaa. Vaikka kyse oli sittenkin vain elämästä, ei sen enemmästä. Tai ehkäpä oli jopa kyse juuri siitä ydinelämästä aidoimmillaan.

Tänä päivänä olemme tietenkin suvaitsevaisempia emmekä heittele niitä ensimmäisiä kiviä moisten asioiden takia. Vaan toivomme kaikille onnellista ja leppoisaa elämää valitsemallaan tiellä.

Lisää viesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s