Pentti Pulkkinen, 28.11.2014
Tapio oli minua 2 vuotta nuorempi. Kouluajoilta muistan erikoisesti sen, että Tapio oli hyvä runonlausuja. Samoin kun koulussa luokkien yhteisillä tunneilla esitettiin näytelmiä, Tapio oli mielellään ja innokkaasti niissä mukana. Muistan jopa pätkän yhdestä runosta, jota Tapio joskus lausui, ”emojänis tuli pyrynä metsänrajaa”. Se oli Tapion lausumana niin vaikuttava, että melkein selkäpiitä karmi. Muistan että hän osallistui muutamiin kulttuurikilpailuihin ja voitti niistä palkintoja.
Koulun päätyttyä osallistuimme yhdessä mm. Kolkun opintokerhon toimintaan, samoin silloisen Maaseudun Nuorten Liiton toimintaan ja tulipa muutama retki tehtyä läheisille Niemenharjun ja Maaherranniemen eli Nujun tanssilavoillekin. Arvelen että juuri Nujun lavalla Tapio sitten tapasi tulevan vaimonsa Maija-Liisa Jääskeläisen. Nämä yhteiset matkat tehtiin lähes poikkeuksetta polkupyörillä. Pisin pyörämatka taisi olla, kun kävimme MNL:n suvijuhlilla Suonenjoella. Tuolla retkellä yövyimme kaksi yötä heinäladossa. Telttoja ei ollut, eikä mihinkään ulkopuoliseen majoitukseen käytettävissä olevat rahat riittäneet. Vielä viime kesänä muistelimme ja koetimme palautella mieliin yksityiskohtia noilta hauskoilta retkiltä.
Tapio tähtäsi nuorena rakennusalalle ja aloitti siihen tähtäävät opinnot 18 vuotiaana. Ne kuitenkin keskeytyivät samalla tavalla kuin monilla muilla esikoispojilla. Kun Isä-Onni kuoli syksyllä -59, niin Tapio päätti tulla Uudismäkeen äitinsä ja nuorempien sisarustensa tueksi. Parin vuoden päästä Tapio toi Maija-Liisan Uudismäkeen emännäksi. Nuori emäntä taisi olla jo 17, joten presidentin luvan hakemiselta vältyttiin. 1964 Tapio ja Maija siirtyivät Haaralan kylälle silloisen osuusliike Sisämaan myymälänhoitajaksi. Haaralassa vierähti peräti 8 vuotta ja perhe kasvoi kolmella poikalapsella. Tapio, Maija-Liisa, Jyrki, Harri ja Jari siirtyivät Jyväskylään v. 1972. Maija-Liisa sai töitä Postipankista ja Tapio K-ryhmän maatalouskaupassa myyntitehtävissä. Myyntirebertuaari oli laaja pienemmistä työkaluista ja koneista aina kuivureihin ja leikkuupuimureihin saakka. Työpaikka vaihtui myöhemmin S-ryhmän puolelle. Viimeiset reilut 10 vuotta Tapio ja Maija- Liisa viettivät taas Kolkulla lapsuusmaisemissa, välillä Tapion terveydentilan takia Espanjassa.
Pentti Pulkkinen, 28.11.2014
Koulukaverit ”jättivät”
Tämänsuuntainen ajatushäivähdys kävi mielessäni, kun sain kuulla että koulukaverini Kolkun kansakoulusta, Seppo Huikari ja Tapio Jääskeläinen, olivat siirtyneet peräkkäisinä päivinä 16.11 ja 17.11 ajan rajan toiselle puolelle. Molemmat tapasin vielä hirvipeijaisissa kylätalolla 23.10 Molempien kanssa vaihdoimme silloin kuulumisia. Vaikka ymmärsin että missään trialthon kunnossa he eivät suinkaan olleet, silti suruviesti yllätti ja muistutti elämän rajallisuudesta.
Seppo ja Tapio olivat PerusKolkkulaisia. Niinäkin vuosina kun työtehtävät veivät etäämmäksi, yhteys kylään säilyi. He elivät loppuun saakka aktiivisesti mukana kyläyhteisössä. Koko kylä tuntee menettäneensä heidän mukanaan paljon. Laitoin otsikkoon sanan ”jättivät”. Tiedän että tällaisina hetkinä lähiomainen tuntee menetyksen kaikkein suurempana. Tulee tosiaan tunne, että on tullut kertakaikkiaan jätetyksi. Tämä on inhimillistä, mutta poismenneet eivät ole kokonaan jättänet. He elävät edelleen muistoissamme , sekä lapsissa ja lastenlapsissa.
kolkku.fi 