Tapio Jääskeläinen 4.5.1941-17.11.2014

Pentti Pulkkinen, 28.11.2014

Tapio oli minua 2 vuotta nuorempi. Kouluajoilta muistan erikoisesti sen, että Tapio oli hyvä runonlausuja. Samoin kun koulussa luokkien yhteisillä tunneilla esitettiin näytelmiä, Tapio oli mielellään ja innokkaasti niissä mukana. Muistan jopa pätkän yhdestä runosta, jota Tapio joskus lausui, ”emojänis tuli pyrynä metsänrajaa”. Se oli Tapion lausumana niin vaikuttava, että melkein selkäpiitä karmi. Muistan että hän osallistui muutamiin kulttuurikilpailuihin ja voitti niistä palkintoja.

Koulun päätyttyä osallistuimme yhdessä mm. Kolkun opintokerhon toimintaan, samoin silloisen Maaseudun Nuorten Liiton toimintaan ja tulipa muutama retki tehtyä läheisille Niemenharjun ja Maaherranniemen eli Nujun tanssilavoillekin. Arvelen että juuri Nujun lavalla Tapio sitten tapasi tulevan vaimonsa Maija-Liisa Jääskeläisen. Nämä yhteiset matkat tehtiin lähes poikkeuksetta polkupyörillä. Pisin pyörämatka taisi olla, kun kävimme MNL:n suvijuhlilla Suonenjoella. Tuolla retkellä yövyimme kaksi yötä heinäladossa. Telttoja ei ollut, eikä mihinkään ulkopuoliseen majoitukseen käytettävissä olevat rahat riittäneet. Vielä viime kesänä muistelimme ja koetimme palautella mieliin yksityiskohtia noilta hauskoilta retkiltä.

Tapio tähtäsi nuorena rakennusalalle ja aloitti siihen tähtäävät opinnot 18 vuotiaana. Ne kuitenkin keskeytyivät samalla tavalla kuin monilla muilla esikoispojilla. Kun Isä-Onni kuoli syksyllä -59, niin Tapio päätti tulla Uudismäkeen äitinsä ja nuorempien sisarustensa tueksi. Parin vuoden päästä Tapio toi Maija-Liisan Uudismäkeen emännäksi. Nuori emäntä taisi olla jo 17, joten presidentin luvan hakemiselta vältyttiin. 1964 Tapio ja Maija siirtyivät Haaralan kylälle silloisen osuusliike Sisämaan myymälänhoitajaksi. Haaralassa vierähti peräti 8 vuotta ja perhe kasvoi kolmella poikalapsella. Tapio, Maija-Liisa, Jyrki, Harri ja Jari siirtyivät Jyväskylään v. 1972. Maija-Liisa sai töitä Postipankista ja Tapio K-ryhmän maatalouskaupassa myyntitehtävissä. Myyntirebertuaari oli laaja pienemmistä työkaluista ja koneista aina kuivureihin ja leikkuupuimureihin saakka. Työpaikka vaihtui myöhemmin S-ryhmän puolelle. Viimeiset reilut 10 vuotta Tapio ja Maija- Liisa viettivät taas Kolkulla lapsuusmaisemissa, välillä Tapion terveydentilan takia Espanjassa.

Pentti Pulkkinen, 28.11.2014

Koulukaverit ”jättivät”

Tämänsuuntainen ajatushäivähdys kävi mielessäni, kun sain kuulla että koulukaverini Kolkun kansakoulusta, Seppo Huikari ja Tapio Jääskeläinen, olivat siirtyneet peräkkäisinä päivinä 16.11 ja 17.11 ajan rajan toiselle puolelle. Molemmat tapasin vielä hirvipeijaisissa kylätalolla 23.10 Molempien kanssa vaihdoimme silloin kuulumisia. Vaikka ymmärsin että missään trialthon kunnossa he eivät suinkaan olleet, silti suruviesti yllätti ja muistutti elämän rajallisuudesta.

Seppo ja Tapio olivat PerusKolkkulaisia. Niinäkin vuosina kun työtehtävät veivät etäämmäksi, yhteys kylään säilyi. He elivät loppuun saakka aktiivisesti mukana kyläyhteisössä. Koko kylä tuntee menettäneensä heidän mukanaan paljon. Laitoin otsikkoon sanan ”jättivät”. Tiedän että tällaisina hetkinä lähiomainen tuntee menetyksen kaikkein suurempana. Tulee tosiaan tunne, että on tullut kertakaikkiaan jätetyksi. Tämä on inhimillistä, mutta poismenneet eivät ole kokonaan jättänet. He elävät edelleen muistoissamme , sekä lapsissa ja lastenlapsissa.

Seppo Huikari 21.10.1936-16.11.2014

Pentti Pulkkinen, 28.11.2014

Seppo Ilmari Huikari s.21.10.1936 k.16.11.2014

Seppo oli minua vajaa kolme vuotta vanhempi. Eräs muistikuva alakouluajoilta on jäänyt mieleen. Koulussamme laulettiin paljon. Opettaja halusi tietysti että kaikki laulavat. Seppo ei tainnut olla laulumiehiä siitä päätellen, että hän laulun aikana piti aina laulukirjaa suun edessä. Minä katsoin Seposta mallia ja koska tunsin että laulu ei ole myöskään minun lajini, omaksuin tämän saman tavan.

Seppo oli armoitettu konemies. Muistan kun hän aloitteli työuraansa Kolkun kone Oy:ssä traktorikuskina viisikymmenluvulla, hänen käsissään Zetori liikkui ketterästi. Kun hän raivasi kiviä kivikoukulla kotitaloni pellolla, työ sujui uskomattoman vauhdikkaasti. Työura muuttui kuitenkin pian kauppa-alalle. Hän toimi mm. myymäläautonkuskina Keiteleen osuuskaupassa ja maatalouskaupan tehtävissä Vesannolla, Kesälahdella ja Tervossa. Hän avioitui v. 1962 Sirkka Tossavaisen kanssa.

Osuuskappakierros päättyi Sepolta ja Sirkalta vuonna 1970 ja elämä johti takaisin Kolkun Koivuharjuun. Isä-Kalle oli kuollut ja Sepon sisarusparvi hajaantunut eri puolille Suomea. Niinpä Seppo ja Sirkka kävivät isännöimään Koivuharjua. Mutta koska heillä oli vahvaa kokemusta kauppa-alasta, niin pantiin pystyyn Huikarin puutarha, joka on tuottanut vuosien saatossa satojatuhansia kukkia Viitasaaren ja lähipitäjien koteihin ja pihoihin. Kukkamyyntiä tukemaan ostettiin myöhemmin kukkakauppa Viitasaaren keskustasta. Viitasaarelle muutettaessa oli perhe kasvanut kahdella pojalla Ahtilla ja Jounilla. Kätevyys, yritteliäisyys ja ahkeruus, joka oli niin Koivuharjun Taavetilla, Kallella ja Sepolla, näyttää siirtyneen sukupolvien ketjussa myös heille. Ahti on jatkanut ja laajentanut vuodesta 1996 lähtien Huikarin Puutarhaa ja Jouni puolestaan jatkanut ”pajahommia” ja toiminut aina avuliaana korjausmiehenä niin pien-, kuin suuremmillekin koneille.

Seppo ja Sirkka ehtivät muuttaa Kolkun rantahuvilastaan Rantatielle vuonna 2013. Kuitenkin he vielä viime kesänä saivat viettää yhdessä kauniin kesän Kolkulla kalastuksen ja pihakukkien hoidon parissa.

Pentti Pulkkinen, 28.11.2014

Koulukaverit ”jättivät”

Tämänsuuntainen ajatushäivähdys kävi mielessäni, kun sain kuulla että koulukaverini Kolkun kansakoulusta, Seppo Huikari ja Tapio Jääskeläinen, olivat siirtyneet peräkkäisinä päivinä 16.11 ja 17.11 ajan rajan toiselle puolelle. Molemmat tapasin vielä hirvipeijaisissa kylätalolla 23.10 Molempien kanssa vaihdoimme silloin kuulumisia. Vaikka ymmärsin että missään trialthon kunnossa he eivät suinkaan olleet, silti suruviesti yllätti ja muistutti elämän rajallisuudesta.

Seppo ja Tapio olivat PerusKolkkulaisia. Niinäkin vuosina kun työtehtävät veivät etäämmäksi, yhteys kylään säilyi. He elivät loppuun saakka aktiivisesti mukana kyläyhteisössä. Koko kylä tuntee menettäneensä heidän mukanaan paljon. Laitoin otsikkoon sanan ”jättivät”. Tiedän että tällaisina hetkinä lähiomainen tuntee menetyksen kaikkein suurempana. Tulee tosiaan tunne, että on tullut kertakaikkiaan jätetyksi. Tämä on inhimillistä, mutta poismenneet eivät ole kokonaan jättänet. He elävät edelleen muistoissamme , sekä lapsissa ja lastenlapsissa.

Kolkkujoen kunnostus 2013-2014

Jukka Paananen, 2.11.2014

Kolkkujoen ennallistamishankkeen työt on saatu valmiiksi. Loppupalaveri pidettiin viime viikon maanantaina 27.10.2014 Puralansalmen pvy:n talolla. Paikalla olivat Keski-Suomen Ely-keskuksesta iktyonomi Pasi Perämäki, hankkeen vastuullisena urakoitsijana toiminut Jorma Poikonen Karstulasta, Keskisuomalaisen toimittaja Mari Waali sekä Puralan ja Säkkärämäen osakaskuntien edustajia. Hankkeen työnjohtajana toimineen Perämäen mukaan hanke onnistui erinomaisesti:

”Hankkeen kustannusarvio oli kaikkiaan 117.000 euroa ja lopulliset kustannukset tulevat jäämään jonkin verran sen alle. Syynä alittumiseen on se, että työt voitiin tehdä normaalia kuivemmissa olosuhteissa sekä viime syksynä että tänä syksynä vedenvirtaus oli joessa normaalia pienempi ja koskialueilla operointi onnistui ilman ylimääräisiä patoamisia.”

Kolkkujoen kunnostus 2014

Pasi Perämäki oikealla ja Jorma Poikonen vasemmalla.

Koko joen 13,5 kilometrin matkaa ei käsitelty. Kunnostus käsitti joen kaikkien 10 kosken ennallistamisen sellaiseksi, jollaisia ne olivat ennen kuin ne kaivettiin ja raivattiin uittoa varten. Hanke alkoi mittauksilla ja joen historiatietojen kartoittamisella vuonna 2006. Suunnittelu tehtiin vuosina 2007-2009 ja viime vuonna 2013 saatiin hankkeeseen rahoitus ja toteutus alkoi välittömästi. Sikälikin kannattaa olla erityisen tyytyväinen hankkeen toteutumiseen, että tästä eteenpäin vastaavanlaisille hankkeille ei rahoitusta enää ole luvassa. Tällä hetkellä ei edes uusia suunnitelmia tehdä.

”Meikäläiselle Kolkkujoen luonto ja maisemat ovat tulleet tutuksi, sillä olen viime ja tänä syksynä viettänyt leirilämää useita kuukausia Koliman Erämiesten majalla. Täällä ennallistamishanke on otettu hienosti vastaan, työmaalla on käynyt melkein joka päivä joku katsomassa ja kyselemässä hankkeen edistymisestä. Meillä on ollut joitakin hankkeita sellaisia, että ei ole näkynyt ketään koko projektin aikana”, muisteli Pasi Perämäki.

Kolkkujoen kunnostus 2014

Kaivinkone työssä koskessa.

”Koskista aikanaan uittoperkauksen yhteydessä penkalle nostetut kivet on palautettu koskiuomiin takaisin. Samalla uomien virtausta on muutettu suorasta, ojamaisesta virtauksesta hitaammaksi ja mutkittelevaksi. Koskissa on nyt paljon suojaisia suvantoja, joita kalat tarvitsevat noustessaan. Uomien pohjia on käsitelty siten, että koskista löytyy erisyvyisiä välialtaita kutupaikoiksi. Koskien pohjat olivat uiton ja kovan virtauksen jäljiltä myös tasajakoisia kivikoita. Kunnostuksessa joenpohjaa on rakennettu soralla ja muulla maa-aineksella monijakoisemmaksi, elävämmäksi elinympäristöksi kalanpoikasille ja ravuille. Rapujen suojaksi koskiin on asetettu lisäksi hakopuita”.

Kolkkujoen kunnostus 2014

Ihkajankosken suvantoa

Kolkkujoen kunnostus 2014

Hako Ihkajankoskessa

”Missään muualla ei ole ollut näin paljon kala- ja rapuhavaintoja kunnostustyön yhteydessä”, totesi puolestaan Jorma Poikonen, jolla on kokemusta kymmenistä koskien kunnostushankkeista keskisessä Suomessa.

”Kolkkujoen suulla oli jopa ongelmia rapujen kanssa. Niitä siirreltiin sangoilla suojaan kaivutyöltä. Joen alaosissa on nähty paljon järvitaimenia ja harjuksia nousevan jo nyt jokea pitkin ylöspäin. Kunnostuksen jälkeen kalat pääsevät jokea pitkin nousemaan varmasti Kolkkujärveen saakka”.

Kolkkujoen kunnostus 2014

”Majavien tekemät padot ovat nyt suurin este kalojen nousulle. Niihin ei tässä hankkeessa kajottu, joten ne jäävät maanomistajien ja osakaskuntien ratkaistavaksi jatkossa”, totesi Pasi Perämäki.

Kolkkujoen kunnostus 2014

Majavan patorakennelmaa Ihkajankosken yläpuolella.

Patojen purkamisella ongelmaa ei saada poistettua. Purkamisen jälkeen alkaa heti uuden padon rakentaminen toisessa paikassa. Arveltiin, että joessa on jo useampi majavapariskunta, jotka rakentelevat patojaan. Majavaongelmaan ei ole oikein muuta ratkaisua kuin metsästys. Majavaa saa metsästää ilman eri lupaa 1.9.-30.4. välisen ajan, joten toiveissa olisi, että metsästäjät kiinnostuisivat enemmän majavajahdista ja Kolkkujoki saataisiin vapaaksi padoista.

Pasi Perämäki toivoo nyt kunnostustyön jatkeeksi kalanistutuksia: ”Joki on nyt ennallistettu ja kunnostettu hyväksi kalajoeksi. Kalavesien hoito ja istutukset ovat jatkossa osakaskuntien ja kalatalousalueen vastuulla. Se, että jo nyt kunnostuksen yhteydessä on nähty paljon taimenia joessa on rohkaiseva merkki kalanistutuksia ajatellen.”

Kolkkujoen alueella vaikuttaa kaksi osakaskuntaa: Pihtiputaan puoleinen osa on Säkkärämäen osakaskunnan aluetta ja Viitasaaren puoleinen osa Puralan osakaskunnan aluetta.

”Kolimassakin on taimenkanta taantunut rajusti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, vaikka istutuksiakin on tehty. Viimeiseen 5 vuoteen en ole saanut yhtäkään taimenta verkoista, vaikka 70-80-luvuilla taimenia tuli melkein joka kerta, kun verkot laittoi”, totesi Säkkärämäen osakaskunnan edustajana paikalla ollut Tohmon isäntä Timo Pasanen. Molempien osakaskuntien edustajien mukaan järviin on panostettu istutuksin viime aikoina merkittävästi, joten nyt voisi olla aika panostaa yhteiseen Kolkkujokeen.

Perämäen mukaan osakaskunnat voisivat kokeilla Kolkkujokeen ns. mäti-istutuksia: ”Aikaisemmin tehtiin istutukset erikokoisilla kalanpoikasilla, mutta se ei ole enää suositeltavaa. Monin paikoin istutukset isoilla poikasilla ovatepäonnistuneet, koska ne eivät enää kyenneet leimautumaan uuteen olinpaikkaan. Viime aikoina hyviä tuloksia on saatu ns. mätirasioilla. Niistä kuoriutuvat poikaset ovat kotiutuneet ja leimautuneet hyvin uuteen ympäristöönsä. Suosittelisin mätirasioita esimerkiksi Ihkajankoskeen, joka on kunnostuksen jälkeen upea ja onnistunut kalojen kannalta”.

Kolkkujoen kunnostus 2014

Ihkajankosken suvantoa

Timo Luomala, 19.2.2015

Kolkkujoen kunnostus mielettömän hieno juttu. Suuri kiitos kaikille kunnostukseen osallistuneille!

Kummisuutari muistelee lokakuita

Kummisuutari, 10.10.2014

Tänään liputetaan, koska 180 vuotta sitten syntyi kansalliskirjailijamme, joka myöhemmin on tunnettu nimellä Aleksis Kivi.

Musikkana muistan ihmetelleeni mikä on Akivi tai Akiven. Kansalliskulttuurin sävyttämässä kodissani oli nimittäin seinällä sellainen pyöreä muotoon valettu kipsitaulu, johon oli maalattu mökki ja teksti ”A.Kiven mökki”. Ja vuosien saatossa oli siitä tuo piste kulunut pois…

Lokakuun kymmenentenä on syntynyt toki muitakin kansallisia periaatteen miehiä, mm. 1970-luvun aatetoverit Esko-Juhani Tennilä ja Björn ”Nalle” Wahlroos. Joku voi toki pitää Nallea vähemmän periatteellisena, jopa revisionistina, eikä niin kovin kansallisenakaan kun muutti veropakolaiseksi Ruotsiin.

Mutta liputettiin myös 60 vuotta sitten, kun Peipon Miinan kuopuspojalle Paulille syntyi pellavapäinen poika – periatteen miehiä hänkin. Ja elävästi olen muistavinani kun tasan 50 vuotta sitten Jarin 10-vuotispäivänä avattiin Tokion kesäolympialaiset.

Myöhemmin lokakuun kymmenennestä tehtiin myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. Siitäkö lie saanut lukukipinän myös peippolainen, kylän ahkerin kirjastoauton käyttäjä jo 1970-luvulta lähtien. Siis lukumiehiä. Ja rohkea sellainen kun on syrjäselkosilla julkisesti uskaltautunut lukemaan muutakin kuin Maaseudun Tulevaisuutta.

Muistuupa vielä mieleeni vuoden 2008 tarinapalstalta huoli puun hintakehityksestä Nestori Miikkulaisen sävelin. Peipon metsien teräinen vilja tuulessa humistessaan on tuskin vieläkään itse oppinut ymmärtämään puumarkkinoiden lainalaisuuksia, mutta riimittelynä tämä riemastuttaa vieläkin:

”Kantohintoja moittii vain Jääskeläinen – hyvin ymmärtää kai puut sen?”

Hyvää syntymäpäivää ja pilkettä silmäkulmaan 60-vuotiaalle Peipon Konstalle.