Pentti Pulkkinen, 28.11.2014
Seppo Ilmari Huikari s.21.10.1936 k.16.11.2014
Seppo oli minua vajaa kolme vuotta vanhempi. Eräs muistikuva alakouluajoilta on jäänyt mieleen. Koulussamme laulettiin paljon. Opettaja halusi tietysti että kaikki laulavat. Seppo ei tainnut olla laulumiehiä siitä päätellen, että hän laulun aikana piti aina laulukirjaa suun edessä. Minä katsoin Seposta mallia ja koska tunsin että laulu ei ole myöskään minun lajini, omaksuin tämän saman tavan.
Seppo oli armoitettu konemies. Muistan kun hän aloitteli työuraansa Kolkun kone Oy:ssä traktorikuskina viisikymmenluvulla, hänen käsissään Zetori liikkui ketterästi. Kun hän raivasi kiviä kivikoukulla kotitaloni pellolla, työ sujui uskomattoman vauhdikkaasti. Työura muuttui kuitenkin pian kauppa-alalle. Hän toimi mm. myymäläautonkuskina Keiteleen osuuskaupassa ja maatalouskaupan tehtävissä Vesannolla, Kesälahdella ja Tervossa. Hän avioitui v. 1962 Sirkka Tossavaisen kanssa.
Osuuskappakierros päättyi Sepolta ja Sirkalta vuonna 1970 ja elämä johti takaisin Kolkun Koivuharjuun. Isä-Kalle oli kuollut ja Sepon sisarusparvi hajaantunut eri puolille Suomea. Niinpä Seppo ja Sirkka kävivät isännöimään Koivuharjua. Mutta koska heillä oli vahvaa kokemusta kauppa-alasta, niin pantiin pystyyn Huikarin puutarha, joka on tuottanut vuosien saatossa satojatuhansia kukkia Viitasaaren ja lähipitäjien koteihin ja pihoihin. Kukkamyyntiä tukemaan ostettiin myöhemmin kukkakauppa Viitasaaren keskustasta. Viitasaarelle muutettaessa oli perhe kasvanut kahdella pojalla Ahtilla ja Jounilla. Kätevyys, yritteliäisyys ja ahkeruus, joka oli niin Koivuharjun Taavetilla, Kallella ja Sepolla, näyttää siirtyneen sukupolvien ketjussa myös heille. Ahti on jatkanut ja laajentanut vuodesta 1996 lähtien Huikarin Puutarhaa ja Jouni puolestaan jatkanut ”pajahommia” ja toiminut aina avuliaana korjausmiehenä niin pien-, kuin suuremmillekin koneille.
Seppo ja Sirkka ehtivät muuttaa Kolkun rantahuvilastaan Rantatielle vuonna 2013. Kuitenkin he vielä viime kesänä saivat viettää yhdessä kauniin kesän Kolkulla kalastuksen ja pihakukkien hoidon parissa.
Pentti Pulkkinen, 28.11.2014
Koulukaverit ”jättivät”
Tämänsuuntainen ajatushäivähdys kävi mielessäni, kun sain kuulla että koulukaverini Kolkun kansakoulusta, Seppo Huikari ja Tapio Jääskeläinen, olivat siirtyneet peräkkäisinä päivinä 16.11 ja 17.11 ajan rajan toiselle puolelle. Molemmat tapasin vielä hirvipeijaisissa kylätalolla 23.10 Molempien kanssa vaihdoimme silloin kuulumisia. Vaikka ymmärsin että missään trialthon kunnossa he eivät suinkaan olleet, silti suruviesti yllätti ja muistutti elämän rajallisuudesta.
Seppo ja Tapio olivat PerusKolkkulaisia. Niinäkin vuosina kun työtehtävät veivät etäämmäksi, yhteys kylään säilyi. He elivät loppuun saakka aktiivisesti mukana kyläyhteisössä. Koko kylä tuntee menettäneensä heidän mukanaan paljon. Laitoin otsikkoon sanan ”jättivät”. Tiedän että tällaisina hetkinä lähiomainen tuntee menetyksen kaikkein suurempana. Tulee tosiaan tunne, että on tullut kertakaikkiaan jätetyksi. Tämä on inhimillistä, mutta poismenneet eivät ole kokonaan jättänet. He elävät edelleen muistoissamme , sekä lapsissa ja lastenlapsissa.
kolkku.fi 