Muistelin tuossa aikani kuluksi nuoruusvuosiani Kolkun kylällä 1950 luvulla. Hitaasti mieleeni palautui aika, jolloin viljelymenetelmät kylän pelloilla alkoivat muuttua. Hevoset saivat melko nopeassakin tempossa väistyä kylvö- ja muokkaustöistä ja traktorit tulivat tilalle.
Kolkun kylä on tullut aina tunnetuksi yhteis- ja talkoohengestään. Kolkun Kone Oy huolehti tässä suuressa murroskaudessa kolkkulaisten pienviljelystilojen mahdollisuuksista siirtyä nykyaikaisiin viljelymenetelmiin. Tokkopahan kovinkaan monen, ehkä ei yhdenkään kylämme tiloista, resurssit olisi riittäneet tuliterän traktorin ja tarvittavien maatalouskoneiden hankintaan. Niinpä isännät ottivat rohkean ja kauaskantoisen askeleen kehityksen saralla, perustamalla Kolkun Kone Oy:n. Varmaan on vieläkin tallella perustamiskokouksen pöytäkirja, johon on huolella merkitty, ketkä jo perustamisvaiheessa tulivat mukaan. Merkillepantavaa on, että yhtiö muodostettiin osakeyhtiöksi. Osakeyhtiö valittiin yhtiömuodoksi, ehkä juuri siitä syystä, koska monet maatalouden yhteenliittymät, jotka oli perustettu suuren innostuksen vallassa osuuskunta muotoon, olivat joutuneet vaikeuksiin. Jäsenet eivät läheskään aina olleet sitoutuneet käyttämään osuuskuntamuotoisen yhteenliittymänsä palveluksia, muutoin kuin silloin, kun niitä ei halvemmalla saatu kilpailijoilta. Kolkun kylällä oli kyllä harjoitettu kimppakoneitten käyttöä, varsin epävirallisissa puitteissa. Kotitilani Lehtola mm. oli mukana osakkaana yhteisessä puimakoneessa ja kotitarvemyllyssä, jonka muina osakkaina olivat Koivuharju ja Lähdeaho (=Tikkanen) Tässä yhtymässähän yhteisöllisyys ulottui niin pitkälle, että viljanpuintiinkin osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät miespuoliset henkilöt. Itselläni on tosi hyviä muistoja noista puimaviikoista, joita saattoi kestää pitkin syksyä. Erityisesti on muistiin jäänyt se, kun joka ilta oli lämmitetty sauna ja tosi kuumaksi, Antti Rothille en muista kenenkään pärjänneen löylyn otossa. Yritinpä palauttaa mieleen näitä Kone Oy:n kuskeja, muistini mukaan Vilho Puranen oli ensimmäinen kuski, sitten taisivat seurata Esko Paananen ja Seppo Huikari, ehkä Huikarin Mauno oli nuorin näistä taitavista traktorikuskeista. Kivikoukku taisi olla suosituin kone, ainakin Lehtolan pellolla se pyöri syksyisin usein viikkokausia. Erikoisesti on jäänyt muistikuva, kun Huikarin Seppo raivasi kiviä tuossa silloisen riihen takana pellolla. Kyllä siinä Zetorin nokka oli välillä niin pystyssä, että meikäläistä traktorimiestä hirvitti. Kuinkahan moni muistaa vielä saksimallisen reen, jolla pintaan nostetut kivenjärkäleet kätevästi siirrettiin pientareelle. Niinkuin huomaatte, aika hataria ovat minun muistikuvani Kone Oy:stä. Te jotka muistatte tarkemmin noita aikoja, täydentäkääpä tätä hataraa esitystä.
Pentti Pulkkinen
kolkku.fi 
Olihan se hitoriallinen tapahtuma kun Kolokulle perustettiin tuo Kone Oy . Minä aloitin koulunkäynnin syksyllä 1952 Se harmaa Ferku oli näppärä peli Heinäsuolla . Heinäsuota vielä kuivattiin joten siellä ei Zetorilla ollu asijaa , se painui suohon heti ! Muistan meillä olleen kyntämässä Hiekkapuron Eskon ja Kiverä Väinön .
Se siinä kyntämisessä oli ongelma kun sillä jäi ojan reunaan noin 1m kuntämätä . Meillä ojan penkat kynnettiin hevosella . En malta olla kertomata erästä tappausta , joka sattui kun Hiekkapuron Esko oli meillä kyntämässä .
Talosta tietenkin tarjottiin työmiehelle ruoka , no meillä syötiin Esko mukaan lukijen . Kun Esko oli syöny se istui kiikkutuoliin ja otti kunnon selekäkeikan , niin eiköhän katkennu kiikusta jalaka ja Esko lensi selälleen kiikun kassa lattialle ! Hetken hölömistyksen jäläkeen kaikki nauroi tapahtuneelle . Muistelen isäni myöhemmin sanoneen että , tuolla Eskolla ei kestä lehmän selekäkään ! Minä sitä isälle ihmettelemään että , mitä varten Esko männöö lehmän selekään ? Muistelen vastaukseen olleen , että sanoppa se ?
Toinen tappaus joka liittyy tuohon ojan pientareiden kyntöön . Kinnus Väinö oli kyntäny hevosella ojan pientareita . Kolokuntienvarressa olevan saran pienarta kyntäessä se hevonen oli puonnu siihen ten ojaan . Väinö oli yrittäny saaha hevosta ojasta tuloksetta , oli painunut vain syvempään ! No Väinö oli lähteny hakemaan Saarimaasta apua . Toivo oli tarjonnu Väinölle pillilupin ja olivat seisseet ulukona ja poltelleet tupakat rauhassa jonkun aijan päästä Toini oli tullu rappusille ja huutanu kahville . Sitten vasta oli sanonu Väinö että , Kun se hevonen pitäis nostaa sieltä ojasta ! Toini oli nostanu hirveän mekkalan , että on siinä mies , hevonen on ojassa ja mies polttaa kaikessa rauhassa tupakkia ?
Väinö oli rauhottanu Toinia että , ei se sieltä hukkaan mäne : Hyvää vuotta 2020 kaikille !
TykkääTykkää
Juuri näinhän se oli. Auliksellakin oli 1960-luvulla Valmetti, olikohan sekin 33D? Näin muistelisin. Eero muistaisi varmaan tuon Lehtolan traktorihistorian paremmin ja Eerolla voisi olla useampikin juttu kerrottavaksi Valmetin käyttäytymisestä esimerkiksi Sammalisnevan heinätöissä 😉
AIV:n tekoon hankittiin 1960-luvun puolivälissä Lehtolaan, Peippoon ja Mökinaholle yhteinen Varsta- merkkinen niittosilppuri. Sillä tehtiin rehut porukalla koko työketju talosta taloon siirtymällä. Peipon Viljo ja Lehtolan Eero ajoivat silppurilla rehun kärryihin ja parilla muulla traktorilla ajettiin kärryt pelloilta rehutorneille. Torneihin rehu heiteltiin käsin talikolla. Näissä heittelyhommissa oli aina 2-3 miestä ja tornissa 1 mies. Tästä taikon varresta yleensä se ura meillä pojanklopeillakin alkoi. Ja mieluusti ajettiin tuota siirtoajoakin, vaikka meillä ei mitään ajokortteja ollut.
Rehunteossa meni tuolloin kolmella traktorilla ja 6-7 miehellä puolitoista viikkoa juhannuksen alla ja rehua tehtiin yhteensä siinä ajassa kymmenisen hehtaaria.
Nyt samassa kymmenen hehtaarin rehunkorjuussa menee ajosilppurikalustolla 2-3 tuntia. Paalaamalla 6 tuntia.
TykkääTykkää
Penttihän sen varmaan paremmin muistaa, mutta eikös Lehtolassakin ollut myös Valmet 33D ja sitten 1960-luvun lopulla tuliterä keltainen Valmet 500, jonka olennaisin ero 565:een oli värin vaihtuminen punaisesta keltaiseksi.
TykkääTykkää
Kyllä oli Vallulla hyvä oikaisu tuohon Valmetin malliasiaan. Traktorihankinnathan menivät itse asiassa niin, että Kekkolan Väinö hankki ensin Valmet 33D:n ja se päätyi 60- luvun alussa Peippoon. Siinä välissä Hiekkapurolle tuli uusi 361D. Kone Oy:n Ferguson tuli huutokaupassa Mökinaholle. Sillä aloitti traktorilla-ajon harjoittelun myös Jukka-poika vuonna 1962. Lehtolaan hankittiin tuliterä Valmet 565:n ehkä 1963-64.
TykkääTykkää
olipa mielenkiintoista tietoa Jukalla. Arvi taisi kantaa suurimman vastuun yhtiön toiminnasta.Minulla on samanlaiset mielikuvat paitsi ei näin tarkat. Mimä jäin siihen mielikuvaan että Zetori hankittiin ensin , mutta en yhtään epile Jukan tiedon paikkansapitävyyttä. Minulla on jossain valokuva kun vain löytäisin sen. Siinä on traktorinkäyttö ja huoltokurssilaisia suuri joukko Lehtolan kuistin edessä Kontkanen toimi tuon kurssin opettajana. Minusta nyt ei tullut minkäänsortin traktorimiestä, mutta polttomoottorin toimintaperiaatteen ymmärrän kyllä vieläkin. Jos taksasta oli ”unohtunut” kuoletukset pois se saattoi olla yhtiön toiminnalle vain hyvä. Kukaan ei varmaankaan pitänyt tuntitaksaa pahana joka selittää paljolti sen että töitä riitti jopa kahteen vuoroon sekä viikonloppuihin.
TykkääTykkää
Tarkkaanottaen Hiekkapurolle taidettiin hankkia oma Valmet 361D, liekö hengissä vieläkin? Valmetin mallithan menivät noihin aikoihin seuraavasti Valmet 20 (Pikku-Valmet), Valmet 33D (~1957), Valmet 359D (~1959), Valmet 361D (~1961), Valmet 565 (~1965).
TykkääTykkää
1952 syntyneenä ei minulla tietenkään juuri ole noita Pentin kaipaamia omia muistikuvia Kolkun Kone Oy:stä. Enemmänkin seuraavat tiedot perustuvat Arvin ja etenkin Koivuharjun Sepon kertomuksiin.
Kolkun Kone Oy perustettiin 1952-53. Perustamisen innoittajana ja arkkitehtinä oli Pienviljelijäyhdistysten liiton konekonsulentti Kontkanen, jonka johdolla oli hiemen aiemmin perustettu vastaava Oy myös Viitakankaalle. Perustajina ja osakkeenomistajina olivat muistelun mukaan Mäkelän, Hiekkapuron, Peipon, Koivuharjun, Mökinahon, Lehtolan, Tiitilän, Kekkolan, Hiekka-ahon, Heinäahon ja Saarenmaan tilat. Esimerkiksi Suurensuonmäki ja monet juuri perustetut asutustilat eivät uskaltaneet lähteä ”suuruudenhulluun” yritykseen mukaan, koska pelkäsivät osakeyhtiön velkavastuita. Osakkaat kun takaisivat kaikki yhtiön Viitasaaren Osuuskassasta ottamat lainat. Alkuinvestointeihin Kone Oy sai Asutusliitolta avustusta 30 %. Myöhemmin Kekkolan Väinön osakkeet siirtyivät Kankaisen Taunolle.
Yhtiölle rakennettiin – kuinkas muuten, kuin pääosin talkoilla – Pyöreäsuon tienhaaraan Osuuskauppaa vastapäätä traktoritalli Mökinahosta vuokratulle tontille. Samoihin aikoihin 1953 Kolkulle tuli myös sähkö ja uuteen traktoritalliin tuli oma sähköliittymä.
Kolkun Kone Oy:n ensimmäinen traktori harmaa Ferguson ostettiin 1954 keväällä uutena SOK:lta. Samalla hankittiin myös 1-siipinen Sampo-aura, lapiorullaäes ja peräkärry. Myöhemmin Kone Oy:lle hankittiin myös käytetty Zetor, jonka toivat ajamalla Jyväskylästä Hellilän Vilho ja Koivuharjun Seppo. Tuon muistan myös minä, joten sen on täytynyt tapahtua ehkä 1955-56. Vilho ja Seppo kiersivät tullessaan varmaan joka talossa näyttämässä hurjan näköistä peliä. Minun mieleeni jäivät tuolloin valkoisia kevättalvimaisemia vasten traktorin mielenkiintoiset värit: tumman vihreät pellit ja syvänkeltaiset pyöränvanteet. Zetori hankittiin ennen kaikkea kivihommia varten, Fergu oli niihin hommiin liian heiveröinen. Zetoria olikin huima seurata pellolla, kun se kivikoukulla kiveä nostaessaan oli hurjan näköisesti etuset ilmassa kuin korskea ori. Ei hirnunut kuitenkaan, päkätti kuin pässi tästäkö-tästäkö-tästäkö? Ja kivihommiahan Kolkulla riitti.
Fergulla tehtiin etupäässä kyntöjä ja lapiorullaäkeellä kylvömuokkausta. Peräkärryllä ajettiin myös hiekkaa rakennustyömaille ja teille. Jossain vaiheessa Oy:lle hankittiin myös traktorin sivulle kiinnitettävä niittokone, mutta monella tilalla oli vielä käytössä hevosvetoiset niittokoneet ja haravat. Samoin lannanajo tehtiin vielä hevosilla ja
kylvötyöt käsin. Fergulla tehtiin sitten viimeistelynä siemennysmuokkaus. Fergun kuskeina toimivat alkuvaiheessa Hellilän Vilho, Hiekkapuron Esko ja Koivuharjun Seppo, mutta Zetorin myötä tarvittiin lisää kuskeja. Rinkiin tuli mukaan ainakin Koivuharjun Mauno ja Käivärän Väinökin taisi tehdä ajoittain kuskin hommia.
Konetyötilaukset tehtiin kuskeille ja Arvi yritti järjestellä tilaukset jonkinmoiseen järjestykseen ja hoiti laskutuksen.
Seppo kertoi, että traktorit pyörivät parhaaseen aikaan keväällä kahdessa tuurissa läpi yön. Seppo vastasi Fergulla ja peräkärryllä kylän kermakuljetuksista Kumpumäkeen, josta Kumpulaisen Antin Gaz- kuorma-auto otti ne kyytiinsä Tossavanlahteen. Kermareitti lähti joka toinen päivä Sammalismäestä ja kyytiin lähti tien varrelta yksi 15-40 litran tonkka kermaa joka talosta. Takaisin tuli kyydissä sitten kirnupiimää ja voita. Pahimpina tuiskuaikoina Seppo hoiti homman hevosella.
Koneiden huollosta järjesti SOK traktoritallilla useitakin kursseja. Nämä olivatkin sitten meitä pikkupoikia erityisesti kiinnostavia tapahtumia. Silloin koneiden salat avattiin ja traktoreita purettiin. Ongelma oli kuitenkin siinä, että meitä penskoja ei hyväksytty itse huoltopaikalle kunnolla seuraamaan toimenpiteitä. Tämmöisestä tilanteesta on meillä Hiekkapuron Hannun kanssa kokemuksia. Alemmassa traktoritallissa oli kevätpäivänä meneillään Zetorin huolto/remontti (niitähän Zetorissa kuulemma riitti). Traktorin ympärillä oli tarkkaavainen ukkoporukka ja huoltomies teki tärkeänä maagisia asennusliikkeitä. Me Hannun kanssa jouduimme seuraamaan tapahtumaa ulkoapäin ikkunan läpi nenät ruudussa kiinni. Ikkunassa oli pölyä ja jäistä huurua, joten meidän oli pakko raaputella lasia puhtaammaksi.
Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että painoimme lasia liikaa ja se poksahti rikki. Onneksi oli kovat hanget. Kaksipa poikaa ottivat sillä sekunnilla ritolat suoraan hangella juosten Mökinaholle, jossa menimme toviksi navetan vintille piiloon. Seuraukset taisivat olla niin lievät, että ne eivät jääneet mieleen.
Kun Zetori sitten lopullisesti hajosi 1950- luvun lopussa, huomattiin, että Kone Oy oli koko historiansa ajan pitänyt laskutustaksansa liian pieninä. Oli laskutettu lähinnä muuttuvat kulut, polttoaineet, huollot, palkkakulut ja lainojen hoitokulut. Kassaa ja säästöjä ei Oy:lle juurikaan syntynyt. Koneiden uusiminen olisi vaatinut uutta osakepääomaa tai velan ottamista. Ja kun samaan aikaan Hiekkapurolle hankittiin oma Valmet 31- traktori, jolla uusi kuskisukupolvi
Risto ja Lassi urakoivat paremmalla palvelukonseptilla, päätettiin Kone Oy purkaa. Koneet myytiin ja traktoritalli jäi ränsistymään paikoilleen muistona uljaasta Kolkun Kone Oy:stä. Kone Oy:n sähköliittymä siirrettiin tien toiselle puolelle Pvy:n kuivurirakennukseen.
TykkääTykkää