Metsuri Martti on poissa (1952 – 2020)

Martti Nerg 1952 – 2020

Metsuri Martti – Nergin Martti – on poissa. Martin taistelu nopeasti edennyttä syöpää vastaan päättyi viime viikon keskiviikkona 16.12.2020. Elokuun puolivälissä Martti sai loppuun metsänraivausurakkansa seurakunnan metsissä ja työsuunnitelmia oli vielä syksyllekin. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin.

Martille metsäammatti tavallaan periytyi jo isä Armaksen kautta. Martti aloitti metsätyöt sen ajan mukaisesti jo heti koulusta päästyään. Martti oli vielä sen ajan metsureita, että alkuun töitä tehtiin perinteisemmillä työmenetelmillä, oltiin vielä hevosajassa. Kirveskin tuli tutuksi, vaikka Martti jossakin keskutelussa taisi todeta, että hän opetteli karsinnatkin tekemään heti alussa moottorisahalla. Martti kävi koulutuksen ammattimetsuriksi ja työnantajana pysyi koko ajan Kymi-Tehdaspuu-UPM-Kymmene Oy- konserni. Metsurin työnkuva muuttui viidessä vuosikymmenessä hakkuutyöstä yhä enemmän hoitotöiksi. Moni ikätoveri siirtyi vuosien saatossa metsätyön raskauden tai työn vaatimusten takia muihin töihin. Martti oli metsätyön kova ammattilainen, joka pärjäsi työssä hyvin ja jaksoi raskaassa ammatissa eläkeikään saakka – ja vähän ylikin: eläkkeelläkin hän teki raivaushommia seurakunnalle ja yksityisille metsänomistajille. Ammattimaisuuteen kuului sekin, että Martti piti kunnostaan hyvää huolta myös sydäntalven pakkolomien aikaan tekemällä 10-15 kilometrin kävelylenkkejä.

Martti oli iso osa kylää. Kylän yhteisissä hankkeissa ja talkoissa hän oli aina luotettavasti ja tarmokkaasti mukana. Jos oli sovittu, että kyläillanvietossa tai juhlissa tarjoillaan nokipannukahveja, Martin nuotiolla porisi kahvipannu aivan varmasti hyvissä ajoin. Vielä pitkän ja raskaan metsätyöpäivänkin jälkeen Martti tuli monet kerrat kylän pelloille heinän seivästys- ja paalinkeruutalkoisiin. Ja joka kevät Martti oli tuttu näky ranka- ja klapitalkoissa monessa talossa.

Kylätalon metsäpalsta oli Martin erityiskohde. Martti vastasi yksin metsän istutuksesta ja paimensi istuttamiaan taimia heinäämällä ja raivaamalla kuin silmäteräänsä. Ja taimikko voi tänään Martin ansiosta erinomaisesti. Edellisellä viikolla, kun kävin jättämässä jäähyväisiä Martille Viitasaaren sairaalassa, ehdotin Martille, että taimikko nimettäisiin Martin Puistoksi. Martti tuumasi siihen pilke silmäkulmassaan, että mikä ettei – onhan Urho Kekkosellakin oma luonnonpuisto, vaikka Urkki tuskin osallistui mitenkään puistonsa metsänhoitoon.

Tänä keväänä Martti oli mukana kivenkeruutalkoissa Mökinahon, Suurensuonmäen ja Lehtolan kynnöspelloilla. Savottaan osallistuivat Mökinahon nuorten isäntien lisäksi samana, olympiavuonna 1952 syntyneet ikätoverit Martti, Kimmo, Hannu ja Jukka. Vanhat ukot uhosivat vielä olevansa kovia poikia – Martti todettiin erityisesti kovimmaksi koko porukasta. Silloin emme osanneet aavistaa, mitä syksy toi tullessaan.

Martissa oli erityistä se, ettei hän koskaan sanonut kenestäkään pahaa sanaa. Ei edessä eikä takanapäin. Martti oli rehti, ahkera ja luotettava suomalainen mies.

Lämmin ja sydämellinen osanottomme Sinikalle, lapsille ja lapsenlapsille sekä lähiomaisille. Tänä jouluna koko kylällä jokaisessa talossa palaa kynttilä tai lyhty Martin muistolle.

Jukka