mehtäpena, 18.11.2006
Olin lastenlasten kanssa lastentapahtumassa. Se oli musiikkitapahtuma johon jokainen lapsi pääsi taitojensa mukaan osallistumaan. Hyvin oli järjestetty ja tenavat elivät täysillä mukana.
Siinä mietin että ei ollut omassa lapsuudessani tälläiseen hienosti järjestettyyn kulttuuritarjontaan mahdollisuutta. Kovin oli omatekoista viihdettä siihen aikaan. Mutta olimmeko jotenkin onettomampia ja osattomampia sen ajan lapset. Enpä usko. Ehkä jopa päinvastoin.
Monia oli tapoja järjestää viihtymistä. Muistan erikoisesti ”karttupiilosilla olon” Sitä jaksoimme Kolkulla harrastaa tuntikausia. Minäkin varmasti enemmän kuin nämä koulun ahkerat talkoolaiset yhteensä.Se oli minusta erikoista että karttupiilosilla oloon ainakin meidän ympäristössä osallistuivat innolla myös aikuiset ja erityisesti miehet. Suurensuonmäen Jussi, Lonki Jussi, Tikkasen Antti j.n.ed.
Tikkasella olimme paljon karttupiilosilla ehkä siitäkin johtuen että siellä oli monia vanhoja sokkeloisia rakennuksia jotka tarjosivat mielenkiintoisia piilopaikkoja.Mutta tiedättekö? Vaikka kuinka yritän mieliin palauttaa niin en muista tuon leikin sääntöjä.Yrittäisin joskus elvyttää perinnettä sukulaisten tai naapureiden kanssa.Joten harras pyyntöni on. Kertokaa miten se oikein meni. Mikä oli se loru jonka kiertäjä luki ennen ryhtymistään etsimään ja miten leikki siitä eteni?
Ja mikäpä ettei tämän otsikon alle voisi lähettää muitakin vanhoja leikkejä ja kilpailuita.Olivatpahan jotenkin tallessa seuraaville sukupolville.
Tellu, 19.11.2006
Ei millään muistu koko leikin kulku mieleen. Ollaan täällä Aunen kanssa yritetty muistella karttupiilosilla oloa viikonloppuvierailuni lomassa. Hyvää aivojumppaa. Mieleen muistui sen verran, että karttu oli se, joka etsi muita. Muut menivät piiloon sillä aikaa kun karttu ehkä laski johonkin tiettyyn numeroon saakka, ja huusi ennen etsimään lähtöä ”Karttu kotona, miehet metässä…jatkuiko loru? Ei muistu mieleen. Jossain vaiheesa huudettiin myös ”Omat nimet kirjoissa, kirjan kannet kiinni”, mutta huusiko näin se, joka oli jo onnistunut pelastautumaan? Saattaa olla, että säännöissä ja huudahduksissa on ollut eri versioitakin käytössä.
Toivottavasti joku täydentää puuttuvat palaset, tai palan kerrallaan. Yhteistyöllä tässäkin onnistutaan.
Oioi, kyllä tuli kaunis auringonpaiste yhtäkkiä sumuisenharmaan sunnuntaipäivän piristeeksi. Sumuhöyry hälvenee Haapasaaren ympäriltä, kirkontorni on asemissaan, koivut kimaltelevat vesipisaroita täynnä. Viitasaari näyttää kauniilta marraskuussakin, ainakin täältä viidennestä kerroksesta katsoen.
Sipukka-ahon ajattelija, 19.11.2006
Hajanaisista muistikuvista loogisesti päätelen päädyin seuraavaan mahdolliseen säännöstöön:
Yksi osallistujista eli ns. ”Karttu” (kepin/pulikan = kartun kanssa) joutui kiertään esim. rakennuksen, toiset menivät sillä aikaa piiloon. Kierroksen (ja ehkä laskemisen) jälkeen Karttu palasi kotipesään (rinki, kivi, kanto tms) ilmottautumaan vaikkapa lyömällä kartulla sitä kiveä/kantoa tms. ja huutamalla: ”Karttu kotona, miehet metässä, omat nimet kirjoissa, kirjankannet kiinni.”
Sen jälkeen Karttu lähti varovasti ja valppaana etsimään piiloon menneitä. Valppaana siitä syystä että piilossa olijat yrittivät ehtiä juoksemaan kotipesään (ennen Karttua) ja huutamaan: ”Omat nimet kirjoissa”. Silloin oli ”pelastunut ja turvassa” eli ei joutunut seuraavaksi Kartuksi.
Jos/kun Karttu hoksasi/löysi piilossa olleen, vaikkapa Liisan, Karttu ja Liisa juoksivat kilpaa kotipesään. Jos Karttu ehti kotiin ennen Liisaa, niin Karttu huusi: ”Liisan nimet kirjoissa, kirjan kannet kiinni”. Liisa siis ”paloi” ja joutui Kartuksi seuraavaksi eli lähti kiertämään rakennusta jne. Samalla entinen Karttu ja mahdolliset siihen mennessä pelastuneet saivat mennä piiloon ja muutkin vaihtaa piiloa, jos esim. tiesivät/arvelivat, että uusi Karttu tietää senhetkisen piilopaikan tms.
Joka ei siis itse (ennen Karttua) saanut omaa nimeään kirjoihin (vaan paloi), joutui Kartuksi. Jos kaikki ehtivät itse saada oman nimensä kirjoihin (kukaan ei palanut), joutui sama henkilö uudelleen Kartuksi.
Näin meillä meni karttupiilo: Pihapiiri, jossa paljon erilaisia hyviä piilopaikkoja. Keskellä pihaa on karttu. Yksi henkilö on karttuherra. Karttuherra kiertää talon karttukeppi kädessään, jonka aikana muut juoksevat piiloon. Kun karttuherra on kiertänyt talon, hän palaa kartun luokse, jättää karttukepin kartun luokse ja huutaa: ”karttu kotona, miehet metsässä, mutta en tiedä, missä he ovat,” ja alkaa etsiä piilossa olevia.
Jos karttuherra huomaa jonkun piilossa olijan, hän juoksee nopeasti kartun luokse ja huutaa: ”….n (henkilön nimi) nimet kirjassa, kirjan kannet kiinni.”
Jos piilossa olija havaitsee karttuherran huomanneet hänet, hän voi yrittää pelastautua juoksemalla ennen karttuherraa kartun luokse ja huutamalla: ”omat nimet kirjassa, kirjan kannet kiinni.” —>Tässä voi tulla kova kilpajuoksu, kun sekä karttuherra, että piilossa ollut yrittävät ensiksi ehtiä kartun luokse.
Se henkilö, kenet karttuherra ensiksi löytää, joutuu seuraavalla kerralla karttuherraksi.
Pelissä voi joku piilossa olija yrittää käydä varastamassa karttukepin…. Siitä seurasi jotakin, mutta nyt pätkii, enkä heti muista, mitä?
TykkääTykkää