Päiväkirjamerkintöjä

Olavi Hulkkonen, 2.12.2006

Olen koko kylätalon korjausprojektin ajan tammikuusta lähtien pitänyt tarkkaa päiväkirjaa työmaan tapahtumista ja työn etenemisestä; olenhan ollut koko korjausprojektin vastaavana työnjohtajana. Päiväkirja on omalla tavallaan arkaluontoinen, koska olen siihen purkanut tuntojani remontin aikana – niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Ajattelin, että ehkä se joskus voitaneen sitten julkaistakin, kun minusta on aika jättänyt. Aikamoinen ”Täällä Pohjantähden alla”-teos siitä kaikkinensa tulisi, sieltä löytyvät nykyajan Kolkun kylän Koskelan Jussit ja Akselit, Kivivuoren Otot ja Jannet, Laurilan Anttoot, Kiviojan Viket, Halmeet, Leppäsen Preetit ja Töyryn isännät!

Seuraavassa muutamia poimintoja päiväkirjasta viimeisiltä päiviltä, kun remontti oli valmistumassa:

Keskiviikko 18.10.2006:
Päivä alkoi kuten aikaisemmatkin, olin paikalla klo 8.15. Oli hyvin hämärää ja räntää satoi, oli syksyn ensimmäinen räntäsade. Sää muuttui kuitenkin päivän sarastaessa aurinkoisemmaksi. Paikalle alkoi jälleen valua talkooporukkaa, aivan samalla tavoin kuin koko tämän projektin ajan – ”eivät ne petä vaikka kepulaisia ovatkin”. Eilen pojat saivat valmiiksi terassin kaiteet; minä rakensin terassin tolppien ympärille kaulukset. Viimeiseksi terassin kaiteet maalattiin, lämpötila oli + 5 C ja vettä tuli kuin aisaa. Itse epäilin eilen, että koko maaluu menee hukkaan huonon kelin takia, mutta ihan hyvä siitä tuli. Meitä oli tänään työn touhussa Hannu, Sauli, Jukka, Matti ja minä. Pojat laittoivat tyroksit terassin ympärille ja tasoittivat pihamaata; minä laitoin ikkunasalvat avattaviin ikkunoihin.

Tämä kylätalon korjaustyö aloitettiin tammikuun 9. päivä v. 2006 ja tänään se saatiin valmiiksi; klo 15:20 lähettiin Mökinaholle kakkukahville, Alli oli laittanut meille oikein täytekakun.

Kasasin työkalujani ristiriitaisin tuntein. Kun aloitimme työn, oli osa kyläläisistä sitä mieltä, ettei siitä tule ikinä valmista eikä talkoisiin ketään saada tulemaan. Minun uskoni ei pettänyt koko aikana, sen uskallan myöntää. Joka kerta, kun oli tarve isompaan talkooporukkaan, ei tarvinnut kuin puhelinkierros, niin paikalle tuli vähintään 10 kyläläistä. Huippu oli, kun laitoimme peltikaton; silloin paikalla oli 18 katon rakentajaa; lisäksi vielä kylän naiset laittoivat ruokaa ja Lehtolan Pentti nokipannukahvit nuotiolla. En osaa sanoa aivan varmasti, kuinka toiset kyläläiset ovat kaiken tämän sisimmässään tunteneet, mutta minulla itsellä on vähän itkettävä olo – ME TEIMME SEN!

Sunnuntai 12.11.2006:
Aave Marija! Vaikuttaa siltä, että kylällä alkaa jälleen tapahtua: kuinka ollakkaan Jukka oli saanut Marjatta Ruuskalta tietää, että meillä on mahdollisuus hakea Viisarilta jo ensi vuodeksi Leader-rahoitusta remontin kakkosvaihetta varten. Olisi se mahtavaa, jos se saataisiin. Voi perkele, kun on hyvä olo!

Torstai 30.11.2006:
Tässä on mennyt aikaa siitä, kun olen päiväkirjaani kajonnut. Syy siihen on yksinkertaisesti se, ettei meillä kyläyhteisössä ole tapahtunut mitään ihmeitä. Jokainen touhuaa omia asijoitaan, jotka ovat jääneet rästiin kesän yhteisen projektin vuoksi. Sekä yrittävät luoda perhesuhteitaan normaaleihin uomiin; ne kun itsekultakin meinasivat kärsiä talkootyön tiimellyksessä. Sitä samaa olen itsekin tehnyt ja minulla on semmoinen tunne, että olen jo tilanteessa, joka on plussan puolella. Mökinahon Jukka soitti minulle tänään ja sanoi, että kylän kotisivuilla on viimeaikoina ollut paljon kävijöitä, jopa yli 50 kävijää päivittäin, sen jälkeen, kun kylämme taloprojekti oli esillä Seudussa ja Keskisuomalaisessa. Jukan huoli oli, että meidän tulisi kirjoitella sivuille lisää tarinoita ja kuulumisia, jotta ihmiset saisivat sivuilta jatkuvasti uutta tietoa ja luettavaa ja sivut saataisiin pysymään ”elävinä”.

Nyt haluaisin pyytää kaikkia niitä, jotka ovat Kolkulla joskus asuneet ja tiedätte jotain kylän historiasta ja omista sukujuuristanne, että olisitte niin ystävällisiä ja kasaisitte tietoja ja kuvia talteen tulevaa kylän historiikkia varten. Olemme nimittäin päättäneet järjestää vuonna 2008 suuren kyläjuhlan, jonka teemana olisi pääosassa kylän historia; historiikin tulee kasaamaan ja kirjoittamaan Suurensuonmäen Tuula. Nykyinen kylätalo (jota nimitystä entisestä kansakoulurakennuksesta nykyään käytämme) valmistui vuonna 1928 ja samana vuonna kylälle perustettiin oma Pienviljelijäyhdistys. Kylällä oli minun tietääkseni aikaisemmin perustettu jo Työväenyhdistys, jolla oli oma tontti ja talo Hiekkapuron mäkirinteessä. Oliko talo valmis ja mikä oli sen koko, sitä en tiedä, mutta talo ilmeisesti paloi tai poltettiin ja myöhemmin sen paikalla oli jonkin aikaa tanssilava. Sen muistan koulunkäyntini alkuajoilta 1950-luvun alussa.

Tämä tällä kertaa. Toivon, että tulette mukaan näihin omiin muisteluihin. Omasta ja pienviljelijäyhdistyksen puolesta haluan kiittää teitä kaikkia sydämellisesti talkootöihin osallistumisesta, rahallisesta ja henkisestä tuesta. Ilman teitä emme olisi tätä remonttia pystyneet tekemään. MEILLÄ ON KOMIJA TALO!

PS. Olisi minulla vielä pieni pyyntö: tulkaa rakkaat kolkkulaiset vielä mukaan tulevaan kakkosvaiheeseen samanlaisella haastekeräyksellä, niin saamme työn tehtyä tyylikkäästi loppuun saakka. Pidetään yhdessä huoli siitä, että meillä säilyy isijemme ja äitijemme perintö, josta kaikki kyläläiset – niin nykyiset kuin entisetkin – saavat olla ylpeitä ja että me teimme sen yhdessä!

Lisää viesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s