Peltoniemestä, Suonsaaresta, Mutkalasta, Pajalasta ja vähän muustakin

Peltoniemestä, Suonsaaresta, Mutkalasta, Pajalasta ja vähän muustakin

Sirkansuonseudun Sillanpää, 10.12.2006

Peltoniemen uhripetäjästä yritin innostaa museomestari Reijoa kirjoittamaan. Maijahan oli muutaman rivin ehtinyt jo kirjatakin, mutta Reijo, tuo Peltoniemen Päätalo, intoutunee laveampaan sanailuun (vannoutuneelta kalamieheltä saattaisi löytyä tarinaa myös vaikkapa Kala-Alesta, mutta olkoon se sitten eri tarina…). Pihkamaitoa petäjän kylkeen valelleet peltoniemeläiset ovat tutkimusteni mukaan olleet 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa mm. Purasia, Arnbergejä ja Siekkisiä. Myös muuttoliikettä Peltoniemi-Peippola akselilla näyttää tapahtuneen, mikä on aika ymmärrettävää senaikaisilla kulkupeleillä, jolloin järvi oli enemmän yhdistävä kuin erottava tekijä.

Suontauksen autio Suurensuon takana esiintyy Arvin arkistoissa nimellä Suonsaari ja vanhimpina tunnettuina asukkaina Emil Juhonpoika Kananen (s.05.05.1820) ja vaimonsa Leena Kaisa os. Siekkinen (s.06.06.1821). Olisko ollut tuolla esi-Eemillä isoisänsä mukaan nimetty poika Jussi ja hänellä tyttö Iita ja Iitalla taas isoisänsä mukaan nimetty poika Emil (s.1909). Iitahan toimi kylän toisena kupparina ja toinen kuppari oli Harjun Vanha-Taavetti (Huikari). Kyläläisillä oli siis kaksi kupparia, joista valita, mutta Iitalla ja Taavetilla ei ollut valinnanvaraa. Tämänpä takia Taavetti kuului Iitalta aina kyselleen, että ”millonka myö toas autettas toisiamme”.

30-luvun laman jälkeen valtio lohkoi muutaman hehtaarin tiloja maistaan, jolloin sitten Iita ja Eemikin siirtyivät Sopukkaan. Samaa vuoden 1936 perua ovat monet muutkin kylän pienviljelystilat: Sirkka (Uuno Leppänen), Sipukka (Matti Pasanen), Tikkala (Emil Tikkanen), Tavela (Matti Vesterinen), Hellilä (Matti Puranen). Hieman aiemmin 1933 oli lohkottu mm. Sammalinen (Emil Kahelin) ja Sirppilahti (Juho Reinikainen). Ja juuri ennen sotia 1938 Pyöreäsuolta Keskisalo (Vilho Paananen), Talasniemi (Kalle Kemppainen), Myllypakka (Alfred Järveläinen), Järvenpää (Matti Iijalainen).  

Mutkala oli Sirkan tienhaaran kohdalla (jo ennen ja nimenomaan ennen Sirkkaa). Uuno Leppänen (1902-79) ja Olga os. Kauhanen (s.1905) sen rakensivat 30-luvun taitteessa vähän niinkuin Sirkan harjoituskappaleena. Olga oli Tossavanlahdesta ja Uuno Vesannolta, Tavelan Vesteris Matin (s.1909) vanhempi velipuoli. Pitkään eivät lainamaalla Mutkalassa viihtyneet vaan ostivat 1936 valtiolta omaa maata ja rakensivat Sirkan (talon nimi vanhimman tytön -32 mukaan). Muuttivat sodan jälkeen 1944 Sirkasta Keitelepohjaan, jossa syntyivät loput 11 lapsesta (1932-48).

Leppästen jälkeen Sirkassa asui Tuikkas-Uuno perheineen (44-47) ja Pentinselkämän Niemen vaihtokaupalla Vainikais-Pekka perheineen (47-48). Seuraavaksi Kalle ja Helmi (48-54) ja sen jälkeen Anna joihin törmäämme tuonnempana. Ja myöhemmin sitten vielä Brotherukset/Blomerukset, liekö ollu Lindmannejakin, Hämäläiset, Napparit ja lopuksi ylivoimaisesti pitkäaikaisin ja -ikäisin asukas Varis-Eemi. Aikamoinen ihmisvirta yhdelle mökille, eikö tuo ala kuulostamaan jo maailmanperintökohteelta. Eipä silti, asumiskeleponen mökkihän se on vieläi – löytysköhän tuolle ostajata, enkä minä paljon välitystä…

Mutkalan toiset asukkaat Leppästen jälkeen 30-luvun lopulla olivat Hilma (os. Paananen) ja Aukusti Pursiainen (Oton veli) lastensa Reino -21 (kaatui 19.7.41), Elsa -23 ja Helvi -26 kanssa. Jo ennen vuosikymmenen loppua hekin muuttivat Mutkalasta Alavaan Heinäsuon kansainvälisemmälle puolelle. Ennen Mutkalaa Pursiaiset olivat asuneet Tikkasen saunassa. Sauna-asukkaita on ollut muitakin, esim. Peipon saunassa Tikka-Eemin veli Matti Tikkanen vaimonsa Hildan ja perheensä kanssa.

Pajala oli mutkemmssa kuin Mutkala eli Mutkalasta Kekkosen suoperkkiölle päin, lainamaalla tämäkin. Nimi juontuu siitä, että Kusti Vuorikoski rakensi sen Suurensuonmäen tienhaarassa olleen pajan hirsistä 30-luvun alussa. Noille vuosille ominainen lainsäädäntö saattoi hidastaa rakennustoimintaa, josta syystä Anna asui välillä syntymäkodissaan kahden vanhimman poikansa kanssa. Kusti ja Anna asuivat ensin Rasilassa, jossa syntyi Teuvo -30, Mökinaholla syntyi Taisto -32, Pajalassa Tarmo -35 ja Keskisalossa Tenho -43. Anna ja Kusti vanhimpine poikineen olivat siis Pajalan ensimmäiset asukkaat noin 1934-42. Rakennuskompleksiin kuuluivat maalattiainen tupa, yhden lehmän navetta, ei saunaa.

Pajalan toiset asukkaat Vuorikoskien jälkeen noin 1942-48 olivat Kalle Iijalainen (1894-1960) ja Helmi Kopsa (s.1895). Siis Pajalan, ei Mutkalan niinkuin Pentti muisteli (ehkä Mutkalan aika tuli täyteen jo noin 10 vuodessa eli purettiin ehkä jo ennen sotia Pursiaisten siitä jatkettua matkaansa kohti Kumpumäkeä). Rasilan Voiton muistan kertoneen kuinka kävi poikasena sota-aikaan ostamassa puolisalaa (nurkan takana) Pajalasta Helmiltä tupakanostokortteja. Alaikäisen henkilön kyseessäollessa nurkantakuset voivat siis liittyä myös ostotupakkaan eikä siis välttämättä nurkan takana kasvatettuun kessuun, jota sitten kessunhakkuupölkyllä hakattiin hienommaksi – nuorena se oli Voitonkin sätkä väännettävä. Ensin Suurensuonmäessä pajana ja sitten Sarjaksen aholla asuntona noin 15 vuotta palveltuaan Pajala lienee purettu 50-luvun taitteessa.

Palataanpa Sirkkaan, sillä sinnehän ne Kalle ja Helmikin muuttivat Pajalasta noin vuosiksi 1948-54. Ja jos sota-aikana Pajalan emäntä vaihtui Annasta Helmiksi niin vuonna 1954 kävi sitten Sirkassa toisinpäin, kun Anna palasi Varis-leskenä Pasalasta kotikonnuilleen ja osti Sirkan. Kalle ja Helmi lapsineen (Aino -37, Emil -39, Toivo -44, sukunimeltään Kopsia) muuttivat Jämsän seudulle. Kaipolassa taitaa ainakin Emil asua vieläkin. Eli jos Pentti epäilet näitä muisteloita niin soitapa koulukaverillesi ja kysele sieltä tarkennuksia.

Kopsista juohtuu sellainen juttu, että Kopsan siskoksistahan kaksi (Helmi ja Lempi) meni naimisiin Iijalaisen veljesten (Kalle ja Matti) kanssa. Lempi ja Matti Iijalainen asuivat Järvenpäässä (Pyöreäsuolla) ja heillä oli Rauha tytär s.1937. Matti kuoli sota-aikana ja Lempi-leski otti sitten miehekseen toisen lesken eli Tikka-Eemin (Tikkanen, Santran poika) Tikkalasta. Yhteisiä lapsia Mauri -45, Toini -48, Sanni -50. 60-luvun puolessa välissä Tikka-Lempi muutti Puttaalle ja Tikka-Eemi Helsinkiin poikansa Antin -22 luo.

Tuon Mutkalan ja Pajalan maapohjan omistajahan oli vaihtunut moneen kertaan pakkohuutokauppojen, voikilojen yms kautta. Ainakin seuraavia omistajia tulee mieleen: nimismies Karhilo, Toivo Puranen (Hukkana, kaatui 1941), nimismies Sarjas, Schaumann, nyt UPM. Sarjaksen ahonahan monet sen noin 75 ha kaistaleen tuntevat. Kolkuntien varressa se on noin 400 m leveä (Lehtolan ja Kekkosen maiden välissä) ja jatkuu järveen asti, kaventuen kuitenkin rantaviivattomaksi rantaan laskeutuessaan.

Nergin Martin kanssa haeskeltiin Pajalan pohjia joku kesä sitten ja löytyihän siitä vielä jotain merkkejä, kaksoskoivun painoin muistiini siitä kohtaa. Sen jälkeenhän siihen on tullut se metsäautotie eli se on siitä tiestä Lehtolaan päin. Ja siitä kun jatketaan Sirkan tienhaaraan (Lehtolan rajalle) niin olihan siinä vielä 60-luvulla semmonen vatukkoaukea tultaessa Mutkalan kohdalle. Ja samalla kohtaa toisella (Sirkan) puolella tietä oli aukio vanhan puutavaralanssin jäljiltä. Sen muistan hyvin kun olin siinä 60-luvulla parkkuulla…

Anna kertoi 90-luvulla, että äitinsä Mökinahon Hilda aikoi ostaa Pajalalle tontin siitä alta, mutta kerkes kuolla 1941. Tämän jälkeen Kusti, Anna ja lapset muuttivat Pajalasta Mökinahon Vilhon rakennuttamaan uudenkarheaan Keskisaloon, joka rätkötti tyhjänä. Kanas-Eemi ja Myllys-Kaarlo olivat ollet rakentamassa itse taloa ennen talvisotaa ja Kusti siihen sitten rakensi tiilinavetan. Vilhohan ei joutanut sotakiireiltään Keskisaloon koskaan asettumaan. Anna poikineen siinä asui 50-luvun alkuun asti, jolloin muutti Pasalaan ja palasi sieltä Sirkkaan 1954, niinkuin tarkkaavaisimmat lukijat ehkä muistavat.

Yhteenvetona vielä sallittakoon, että vilkasta muuttoliikettä ja monenlaisia kytkentöjä talojen ja ihmisten välille mahtuu noinkin pienen Sirkansuon kulmakunnan liepeille ja noinkin pieniin pirtteihin. Eipä siis ihme, että kulmakunnan rajauksesta huolimatta pääsi nuo tarinat vähän rönsyilemään Järvenpäähän, Keskisaloon ja vähän muuallekin… Joten lopetanpa nyt rönsyilyt tähän pisteeseen.

Olavi Hulkkonen, 10.12.2006

Olipa mielenkiintoista lukea Kolkun kotisivuja pitkästä aikaa. Minulla kun itselläni ole tietokonetta käytössä, niin käyn kylillä ja Kekkosessa ja Mäkiaholla aina välillä katselemassa sivuille tulleita uusia juttuja.

Sirkanahon Sillanpää oli tehnyt tarkkoja ja mielenkiintoisia selvityksiä mm. Mutkalasta ja Pajalasta. Sillanpää lienee tekstistä päätellen aika nuori, joten voin näin vanhempana lisätä juttuun omia kokemuksiani Mutkalasta ja Pajalasta, jotka muistan varsin selvästi koulumatkani varrelta (aloitin koulunkäynnin Kolkun kansakuolussa v. 1952).

Siihen aikaan kylällä kiersi tarina, että Pajalassa oli joskus muinoin tapettu vastasyntynyt lapsi, joka itki talon kohdalla olevassa isossa koivussa pimeällä. Kaikki koululaiset pelkäsivät aina koulumatkalla sillä kohtaa ja kyseinen kohta ohitettiinkin aina pimeällä juoksujalkaa. Tarinassa ei kuitenkaan ole mitään todellisuuspohjaa, mutta tällä tavalla vanhemmat koululaiset pyrkivät pelottelemaan aina pienempiä koululaisia ja autiot, osittain jo tuolloin luhistuneet talot antoivat tällaisille tarinoille otollista pohjaa. Samanlaisia ”kummituspaikkoja” olivat myös Heinäahon riihen kohta ja Oriahon seutu, joissa molemmissa tarinoiden mukaan kummitteli.

mehtäpena, 11.12.2006

No johan marssitti Sillanpää kavalkaadin henkilöitä joista mehtäpenallakin on suuresta osasta muistikuvia. En eppäile ollenkaan etteivätkö tiedot ole suuremmalta osin faktaa. Tekisi mieli vain kysyä mikä rekisteri se oli se lähde joista noin tarkat tiedot selvisi. Voiko Sipukan Aune muistaa näin tarkasti naapureitaan vielä 70 vuoden takaa? Vai mikä rekisteri tätä tietoa luovuttaa? Vastaa tai pidä salaisuutena ihan kuinka vain.

Kanas-Iita oli hyvin tuttu henkilö niin kuin tietysti koko Sopukan porukka muutenkin. Kuppauksen lisäksi Iita toimi hierojana. Ei ollut Iitalla omaa pirttiä ja aika ahdasta taisi Sopukassa olla ainakin vanhan pirtin aikaan kun lapsia oli jonkun matkaa toistakymmentä. Niinpä hän mielellään oli Lehtolassa myös joskus vähän pitempiäkin aikoja. Tulivat kai juttuun Miinan kanssa. Mutta eräänä kesänä 50-luvulla hän tuli meille ja pyysi voisiko päästä saunaan kuolemaan. Hänessä oli joku tauti ja hän oli kai varma kuolevansa. Isä yritti suostutella että hommaa kyydin jolla pääsisi lääkärille ja sairaalaan. Siihen Iita ilmoitti jyrkästi että ei käy. Me lapset seurasimme jännityksellä milloin Iita kuolee. Hän makasi saunan porstuassa pää kynnyksellä ja oksensi. Mummo käski keittämään vesivelliä kauraryyneistä ja pellavansiemenistä, ja sitä vietiin hänelle kupilla. Ei kuollut Iita siihen tautiin vaan muutaman päivän päästä pesi jo tommerana pyykkiä saunalla.

Kanaset muuttivat Toijalaan 60 luvulla, mutta enm tiedä oliko Iita silloin jo kuollut vai ehtikön muuttaa heidän mukanaan sinne.

Saara Hämäläinen, 14.12.2006

Huh, että ihan hengästyttää lukea näitä sivuja! Korvaakohan tämä jutustelu entiset kyläkäynnit. Mietin vaan, että on ollut hyvät opettajat Kolkun koululla, kun näin hyviä kirjoittajia on poikinut. Kunniottaen Saara Hämäläinen (Kellokangas) Kumpumäestä

Tellu, 15.12.2006

Edelliseen kommenttiin kommentti, että toivottavasti ei korvaa. Enkä oikein siihen uskokaan – monet täällä kirjoittelevat kun asustelevat kaukana, näköjään aina Tanskaa myöten, joten Kolkulla tai Kumpumäellä kyläilyt eivät joka tapauksessa olisi ihan jokaviikkoista puuhaa. Mutta tämäpä mahdollistaa meidän kaukaistenkin melkein kuin piipahtaa entisellä kotikylälle.

Hyviä on varmaan olleet opettajat, mutta geenit ovat tainneet olla vielä paremmat. Ehkä kannustusta opintojen äärelle tai asioiden itsenäiseen tutkiskeluun on myös piisannut tavallista enemmän. Ja tiedon janoa ja sen arvostusta.

Raili Kananen, 20.7.2008

Oli tosi hyvä tietää isäni Emilin esi-isistä. Meillä lapsilla kun on niin vähän tietoa heistä. Mehtäpenalle oikaisisin sen verran, vaikka en tiedä kiinnostaako ketä. Iitan vanhaan pirttiin syntyi meistä viisi lasta. Isä rakensi uuden pirtin, ja minä joka olen syntynyt v.53 muutimme uuteen pirttiin jonka jälkeen syntyi vielä kuusi lasta. Iita oli kuollut minun syntymän aikoihin johonkin vatsasairauteen.

Muutimme kolkulta v.65 elo-syyskuun aikoihin. Täällä me Toijalassa/Akaa kaikki sisarukset Alpoa lukuun ottamatta vanhenemme että silleen. Kiitos Pentille tiedoista ja hyvää kesänjatkoa.

Sinikka (vanhin Sipukan sisaruksista), 10.8.2008

Kiitos Raili kommentistasi. Kyllä kiinnostaa. Kirjoita vain lisää juttuja, niitä olisi kiva lueskella. Olisi mukava kuulla tarinoita niistä ajoista, kun te asuitte Kolkulla Sopukassa. Varsinkin näin entisenä naapurina. Minä muistan teidän vanhan pirtin. Se oli aika lähemmä meidän vanhaa pirttiä. Lähempänä mitä nykyset Sipukka ja Sopukka ovat. Kyllä me paljon oltiin yksissä. Sanni ja Martti ovat minun ikäluokkaani. Martti oli minun kanssa samalla luokalla koulussa. Meitä oli 12 sisarusta, niin kuin teitäkin. Että kyllä siellä säpinää oli. Yhden nykypäivän kyläkoulun verran. Että ei kun juttuja vaan kirjoittelemaan. Terveisiä vaan kaikille sisaruksille. Hyviä loppukesää ja alkavaa syksyä kaikille!

Raili Kananen, 12.1.2009

Kävin pitkä aikaa Kolkun tarinapalstalla (on muuten hauska lukea näitä tarinoita.) Sipukan Sinikalle sanoisin, että kyllä me varsinkin Tarjan ja muittenkin sisarusten kanssa jutellaan usein niistä Kolkun ajoista ja muistellaan elämää siellä. Leikittiin pallopelejä siinä teidän ja meidän talon välillä, kun molemmilla oli paljon lapsia oli joukkueet valmiina. Urheiltiinkin paljon, mutta juoksukilpaan emme milellään lähdetty Sipukan lasten kanssa, koska te olitte pitempijalkaisia, me lyhyitä että tiedettiin häviäsimme varmasti. Minän muistan kyllä kaikkien Sipukan sisarten nimet, nuorin taisi olla ihan vauva, kun me lähdettiin sieltä. Muistan kun sipukkalaiset huiskutteli meille pihassa, kun muuttokuormamme ajoi ohi. On paljonkin muistoja sieltä, hyviä ja vähemmän hyviä. Nyt kun muistelee aikuisena niin on se ollut elämää aidoimmillaan. Nyt lopetan tällä kertaa. Kuulemisiin hei.

Sinikka, 19.1.2009

Kiitokset vaan Railille siitä kun kirjoittelit tänne. Olen jo monta kertaa kurkannut tälle tarinapalstalle, että joko olisi kommenttia tullut. Näitä on tosiaan kiva lueskella.

Niin, silloin kun te muutitte pois Kolkulta minä olin Äänekoskella ammattikoulussa, ja nuorin meidän sisaruksista Teija (Tellu) oli silloin 2-vuotias. Tuskin muistaa teitä. Minä kyllä muistan teidän kaikkien nimet, ja ikäjärjestyksenkin joten kuten. Elämä silloin oli ihan erilaista. Oli leikkikavereita, eikä tarvinnut kysellä että mitä tekisi. Nykyajan lapset kun ei tahdo osata leikkiä keskenään. Niillä kun on kaikkea yllin kyllin. Silloin ennen ei ollut. Kaikki leikkivälineet ja leikit kehiteltiin itse. Elämä oli tavallaan rikkaampaa silloin.

Olisi muuten kiva tavata joskus. Sais oikein kunnolla muistella niitä entisiä aikoja, ja jutella nykyisestä.

Ei muuta kun terveisiä teille kaikille ja hyvää talven jatkoa! Kuulemisiin!

Raili Kananen, 20.1.2009

Hei,minäkin olen käynyt katselemassa nyt päivittäin onko tullut tänne lisää tarinoita. Tarjan kanssa luettiin sinun kirjoituksesi, ja tuumattiin, että olisi mukavaa muistella joskus menneitä. Kaikkea ei voi täällä tarinapalstalla kertoa, menee niin kahdenkeskiseksi, siksi laitankin tähän sähköpostiosoitteen. Voi Sinikka ja kaikki, jotka minut muistaa kirjoitella mulle. Osoite on raili.kananen@suomi24.fi Kirjoitellaan hei.