Miten puhuttelisi?

mehtäpena, 11.2.2007

Siihen vanhaan hyvään aikaan kun miehet oli  rautaa ja sukset oli puuta, oli ainakin täällä Kolkulla yleinen tapa puhutella jo avioon ehtineitä ym naissukupuolisia henkilöitä puhuttelunimellä akka.

Se ei mielestäni ollut mitenkään haukkumanimi vaan hyvin luonteva ilmaisu erinäisissä yhteyksissä. Niinpä päälle nimensä kirjoittanutkin sen omaksui hyvin luontevana ilmaisutapana.

Kun sitten moalimalla nuorena ukkomiehenä erehdyin käyttämään tätä ilmaisua huomasin oitis sen saavan aikaan toiseesa sukupuolessa jäätävää suhtautumista ellei peräti lähestymiskieltoa. Tästä viisatuneena opettelin sitten käyttämään korvaavia sanoja kuten itsestäni kovin pahalta kuulostava sana rouva, tai siippa, vaimo,ja eukko. Viimeksi mainittu sopi näistä parhaiten minun suuhun ja varovasti kokeiltuani hoksasin sen menevä läpi ilman seuraamuksia.

Nyt kysyisin Kolkun miniöiltä ym arvon naisihmisiltä joita tämän palstan lukijoissa on runsaasti että mimmoisia mielikuvia nämä tämänsorttiset tituleeraussanat heissä herättävät. Tässä kun vanhemmiten etsii juuriaan niin olisi tarpeen tietää uskaltaisiko noita ilmaisuja ottaa osittain käyttöön edes täällä Kolokulla. Tämmöistä syvällistä mielipidetutkimusta tähän nyt virittelen.

Akan Julli, 13.2.1007

Kylläpä pääsi herakka nauru aamutuimaan Pentin naisasiaa lukiessa.

Niin se maailmanranta opettaa poikia…

Täytyy myöntää, että akka-nimitys hieman korvaan särähtää. Paljon riippuu tietysti äänenpainosta ja asiayhteydestä. Muistuu mieleen meidän avioliitomme alkutaival, kun Jukka minua ”nuorikokseen” puhutteli. ( Sitä en enää muista, tarkoittiko hän sillä ”nuorta vaimoa” vai ”nuorta kanaa”J ) Aikojen saatossa nuorikko muuttui ”mummuksi” – olisinko ollut silloin jotain kolmikymppinen eikä tietoakaan lapsenlapsista. Mutta äänenpaino on pysynyt yhtä lämpimänä. Akaksi ei vielä ole mainittu, onneksi.

Voi olla Pentti, että akat pysyvät paremmalla päällä, kun tarkkaan harkitsee akasta yksikkömuodon käyttöä, monikossa voi toki puhua kylän akoista jos ukoistakin.

Reijo Pasanen, 14.2.2007

Tuosta akoittelusta tulee ainaskin yksi muisto mieleeni. Tapahtui joskus 65-67 koulussa. Kävinhän kaksi ekaa luokkaa Kolkulla koulua. Joku alaluokan pojista oli ollut silmälääkärissä. Nimeä en aivan varmaan muista, mutta aavistelut on. Jääköön siis mainitsematta. Opettajan kysyessä mitä siellä silmälääkärissä tapahtui, oppilas vastasi, että  semmonen akka kahto silimiä. Johon Koiviston Vieno opettavaan sävyyn sanoi jotakin sinnepäin, että ei se ollut akka vaan on kohteliasta sanoa vaikka rouva tai nainen. Opettajan repliikkiä en aivan ulkoa muista, mutta tuo oppilaan repliikki on taltioitunut jostakin syystä mieleeni. Eli ainakin jo 60-luvulla yritettiin sivistää lapsia käyttämään jotakin korvaavaa ja siistimpää sanaa, kuin akka.

Tähän samaan juttuun voisin pistää tällaisen koulumuiston joka sattui noihin aikoihin. Oli laulutunti ja laulunkokeet. Jokaisen piti laulaa joku itselleen sopiva kappale. Kanasen Karin tullessa vuoroon, Kari kysyi opettajalta, että saako laulaa iskelmän. No minä tietysti en silloin vielä tiennyt mikä on iskelmä. Olihan se aika uusikin sana Suomen kielessä. Opettaja kysyi hieman emmittyään, että minkä iskelman Kari haluaa laulaa. Johon Kari vastasi, että Tipi tipi tiin. Vieno sanoi luonnollisesti, että saat toki laulaa. Hienostihan se laulu muistaakseni meni.

Yksi koluun ja nimiin liittyvän jutun laitan tähän loppuun. Vanhin siskoni Riitta oli ollut ensimmäisellä luokalla. Opettaja oli kysynyt äidin nimeä ja siskoni oli vastannut, että Äiti Pasanen. Opettaja oli tingannut, että täytyyhän sinun äidillä olla nimi. Taisi siihen aikaan olla monen lapsen nimenä Äiti.

Hämäläisen akka, 11.2.2007

Minunkin nuoruudessa akka oli yleisnimi naishenkilölle. Nyttemmin akka ei ole mielestäni ihan kuka vaan nainen vaan tietyn arvovallan omaava nainen. Tämän seudun murteella voi sanoa akka ihan luontevasti. Itselläni särähtää korvaan joidenkin käyttämä TYTTÖ nimitys aikuisesta naisesta.Se ei ole imarteleva vaan väheksyvä. Mitenkäs miehet? Ukko, herra, vai poika kuullostaisi sopivammalta? Ehkä kuitenkin ratkaiseva on miten sen sanoo.

Muistin tuosta edellisestä kirjoituksesta aamun Kumpumäen koulussa, kun järjestäjä ilmoitti opettaja Anja Varikselle Hulkkosen Arvon olevan pois koulusta kun ”sen kulukku on kippeä”

Raili Kananen, 21.7.2008

Minunkin tuli mieleen tosta ukottelusta ja akattelusta yksi juttu asuttiin vielä kolkulla. Veljeni Kari joutui Jyväskylään silmälääkärille. Koulussa opettaja Vieno kysyi Karilta, että oliko siellä paljon setiä ja tätejä, johon Kari oli vastannut,ei siellä ollut kun ukkoja ja akkoja,ei muista kuitenkaan mitä Vieno siihen sano.