Elämän pieniä iloja

Akan Julli, 12.2.2007

Syksyllä 1980 tehtiin Mökinaholla sukupolvenvaihdos. Lyyli ja Arvi luovuttivat vetovastuun nuoremmille ja pääsivät hyvin ansaituille eläkepäiville. Jukka ja minä innokkaina nuorina tuottajina jatkoimme lehmienhoitoa ja maanviljelystä.

Samaisena syksynä kävivät Huikarin Sirkka ja Seppo meillä iltakahvilla ja toivat tuliaisena viherkasvin – kahvipensaan, joka oli silloin noin 30 cm korkea.

Kukka osoittautui sitkeän sorttiseksi; joskus unohtui kastelu ja lehtiä ruskistui ja putoili – vaan eipä kuollut yrtti. Välillä taisi unohtua kukan nimikin. Se kesti urheasti lämmityksettömän kauden keväästä 1997 myöhään syksyyn, kun lämpöpatterivedet valuivat lattian alle ja talossa tehtiin remonttia jouluun saakka; kukkaa yritin pelastaa milloin minkäkin lautakasan alta. Aika kului, kukka kasvoi ja välillä vaihdettiin aina isompaan ruukkuun.

Kahvipensaaksi muistin sen taas, kun parina viime vuonna se on tehnyt muutaman vaatimattoman kukan ja niihin on kehittynyt papuja. Vaan nyt se on vallan riehaantunut. Yli kaksi metriä korkea ja tuuhea ”puu” kukki syksypuolella pienin vaalein kukkasin ja nyt on oksilla papurykelmiä – osa kirkkaan punaisia osa ruskeita ja vihreitä. Papuja on kutakuinkin yhden kahvipaketillisen verran.

Kylläpä piristi huolimatonta kukan hoitajaa syksyinen kukinta ja nyt iloisen punaisten papujen ilmestyminen. Mitenkäs ne savolaiset sannoo: Poemi onnen muruset, nii suat kokonaesen tyytyväesyyven leivän”.

Sitkeästi tässä on sinnitelty – kohta 27 vuotta. On ollut myötä- jos vastamäkeäkin niin isäntäväellä kuin kahvipensaalla. Kukka sen kun komistuu, mutta meillä tuppaa nuo potkurin jäljet naamassa vaan lisimään… Elämän mottona olkoon niin kuin tähänkin asti: ”Eteenpäin”, sanoi mummo hangessa.

Kommentaattori, 15.2.2007

Vai niin, että yltyi satoa tuttamaan vanhoillaan tuo kahvipensas. Onko tullut mieleen että kokeilisit minkämakuista kahvia bööneistä tulisi.

Ne pavut pitäisi paahtaa.Ennen tuo paahtaminen tehtiin värkillä jonka nimi oli rännäli. Ei taida Alli olla rännäliä nähnytkään. Siinä nyt semmoisessa peltilootassa kuumennettiin niitä papuja ja välillä sekoiteltiin. Sotaaikaan piti paahtaa vehnänjyviä kun ei ollut kahvia. Tuli tässä mieleen että onnistuisko tuo leivänpaahtimella. Mutta jos kokeilet niin laita kuitenkin ämpäri tai laatikko alassuin paahtimen päälle. Epäilen että ne voi olla iloisia pomppimaan sieltä. Ikävä poimia sitten uudelleen lattialta. Sitten pitäisi olla vielä kahvimylly. Oiskohan lukijakunnassa kenelläkään säästössä myllyä että lainaisi Allille ? Kyllä niitä on myynnissäkin. Jostain kuvastosta ihan askettäin semmoista katsoin.

Olishan se melkonen ilo maistaa omaa kasvattamaa kahvia. Tuo kahvi kun on meille Suomalaisille niin tärkeä aine. Vähintäänkin keskisuuri ilo sanoisin

Alli, 17.2.1007

Ihan oikein arvasit – rännäli on jäänyt näkemättä. Kahvimyllyä olen kyllä pienenä tyttönä pyörittänyt; mummu kun tykkäsi, että itsejauhetuista pavuista saa parhaan kahvin. Sen piti olla vahvaa – ei mitään ”kissanpiiskuuvettä”. Ja kunnon loraus maidon päältä kuorittua kermaa takasi kahvinautinnon.

Niin. On kahvinkeitto meidän sukupolvelle helppoa. Toisin oli ennen, kun kahvihammasta rupesi kolottamaan: Haepa ensin kaivosta sangolla vettä, sitten puusylys liiteristä ja eikun hellaa sytyttelemään. Sitten vain vesi pannuun ja pannu hellanringille kuumenemaan. Jossakin välissä oli pavutkin paahdettu valmiiksi: raa´at pavut varrelliseen peltilaatikkoon, jota heiluttelemalla papuja sekoiteltiin avotulella. Paahtaminen oli tarkkaa puuhaa, ettei pavut päässeet palamaan.

Sopivan tummiksi paahdetut pavut sitten kahvimyllyyn, mylly polvien väliin ja kiertämään. Kohtapa sait nakata kahvijauhot kuumenneeseen veteen. Kiehautus. Pannunnokan selvitys. Ja eikun kahville, olokee hyvä!

Voipi olla, että jää kahvipensaan pavut minulta paahtamatta. Tuntuu olevan aika työlästä hommaa ja on se rännälikin kahtelussa… Ja vähän arveluttaa se leivänpaahtimen käyttö, vaikka palovaroitin ja vakuutukset kuuluvatkin olevan kunnossa.

PS. Jukka ihmetteli, että malttoipas tuo Jussi olla vetämättä EU-tukiasiaa tähän kahvipensaskeskusteluun? Taitaa viljely jäädä tuohon yhteen pensaaseen, kun sille ei Suomessa makseta minkäänlaista tukea.