Muurahaisten / kolkkulaisten laulu

Muurahaisten / kolkkulaisten laulu

Eräs meidän Herramme muurahaisista, 27.10.2007

Pieni Kolkun kylä sinnitteli isoisten joukossa hienosti kolmanneksi Keski-Suomen Vuoden Kylä-kisassa. Elämä jatkukoon entiseen tapaan, yhteen hiileen puhaltaen ja pienenkin kylän tulevaisuuteen uskoen. Vähän samaan tapaan kuin muurahaiset Aaro Hellaakosken runossa:

Sääret väärinä aivan
pinnistettiin työtä,
taipumatonna vaivan
millaisenkaan myötä.
Muurahaisten suku
milloinkaan ei huku.

Saapas tallasi suuri
meitäkin tänne ja tuonne.
Siitä, siitäpä juuri
nähtiin lujien luonne:
laulamme murtuvin kalloin:
meitä ei tuhota talloin.

Aate on vahvempi meitä.
Olemme häviävää.
Muurahaisten teitä
silti on ollut. Ja jää.
Kuorsaamme. Huomenna esiin
kiskoen korsia pesiin.

Heinäsirkka, 27.10.2007

No mistähän näin upea palautus runo jo löytyi! Hienoa, huomenna korsia pesiin.

Runojen ystävä, 28.10.2007

Osuva oivallus tuo Hellaakosken runo. Kilpailun tuoksinaa täältä kauempaa intohimoisesti seuratessa minulle taas tuli mieleen Uuno Kailaan runo Pallokentällä. Tosin se on kokonaistunnelmaltaan liian surumielinen, eikä siten täydellisesti sovi tilanteeseen. Mutta siihen tunnelmaan kyllä, kun voi vain sivusta seurata kykenemättä itse kantamaan kortta kekoon. Muutama säe kuvatkoon sitä:

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtanut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puidenlatvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niin kuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

mehtäpena, 28.10.2007

Mukava kun tänne nyt näyttää tulevan runoja, Lisää vaan.Vähän melankolisiahan nuo viimeiset on mutta sopii suomalaiseen löuonteeseen.Mitä kyläkilpailuun tulee, kiva reissu meillä jokatapauksessa oli ja kilpailu kokonaisuudessaan miellyttävä kokemus.

Pärjäsimme kyllä hyvin (parhaiten) tässä viimeisessä osiossa. Tosiasia kuitenkin on että toimintapisteitä saimme muita finalisteja vähemmän. Viisautta on kenties että näin pienelle kylälle ei polkaistakaan käyntiin kaikenmaailman hankkeita ja harrastepiirejä vaan sen mukaan kun kestävää innostusta ja voimavaroja rittää.

Mitenkään emme tunteneet tulleemme tallotuksi emmekä ainakaan rampoina kisasta palanneet vaikka kolmas sija jäi vähän kirvelemäänkin.

Toinen meidän Herramme muurahaisista, 28.10.2007

Hyvin sanottu Mehtäpena. Tähän voisi vielä lainata Aleksis Kiveä:

Hiiteen kaikki mielen mustuus,
me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit.
Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin,
eikä yhtään syytä päätä kallistella!

Plussaaa, 29.10.2007

Vielä on mainittava, että saitte hyvin pisteitä myös raadin vierailusta Kolkulla. Myöskin plussan puolelle voidaan laskea tuntemattoman naisen huudahdus Euromarketissa Kekkosen Jormalle ”voi ku ihana!” Väitti harvemmin kuulleensa.