Vedä verkaa, kudo sarkaa, anna sukkulan lentää

Ally McP, 28.10.2007

Vedä verkaa, kudo sarkaa, anna sukkulan lentää – emäntien käsityöpiireissä taittuivat talven selät

Peipon vanhassa tuvassa kuuluu iloinen puheensorina ja kangaspuiden louske. On syksy 1977 ja kansalaisopiston piiri on kokoontunut kutomakurssille. Emännät ovat touhunneet jo monta vuotta tanssi-iltoina keittiössä ja näin tienanneet pienviljelijäyhdistykselle varoja. Miehet olivat saaneet omat koneensa; nyt oli naisten vuoro saada uudet, 150 cm leveät kangaspuut. Innokkaina naiset olivat hommanneet lisäksi Tiitilästä, Pirttimäestä, Heinäahosta, Peltoniemestä ja Peiposta kangaspuut ja taisi siellä olla Rasilan Marinkin vanhat puut mattokankaassa. Opettajina toimivat Ritva Halonen ja Marjatta Turden. Kurssilla olivat ainakin Hiekkapuron Sylvi, Peipon Laila, Harjun Sirkka, Mökinahon Lyyli, Tiitilän Helvi, Hakalan Helmi, Heinäahon Aili, Kekkosen Anna-Liisa, Pirttimäen Raija ja Peltoniemen Laina. Naiset saivat aikaan kolmena talvena monenlaisia kudonnaisia: mm. matkahuopia, raanuja, käytävä- ja keskusmattoja, kaitaliinoja, isoja pellavaliinoja, huiveja, pyyheliinakangasta ja Karjalan punapoiminta-kaitaliinoja.

Kangaspuiden kolinan tauottua Peipon tuvassa innostuimme savitöistä. Kävimme yhden talven Viitasaaren Keskuskoululla savitöissä. Joskus piti kiirettä iltalypsyllä, kun piti ehtiä kuudeksi tievarteen linja-autolle. Olihan se melko hankalaa kulkea kylällä asti harrastamassa, niinpä anoimme saimme savikurssin seuraavaksi talveksi Kolkun koululle.

Mukana olivat melkein kaikki kylän naiset, Pelkosen Antti ja pyörivät siellä mukana myös Tanja 4v. Tuomas 1v., Antti 5v., Heikki 3v., Anne 6v., Sanna 4v. ja Tero 6v. Lapset leikkivät ja välillä leipoivat savesta omia taideteoksia. Näin päivähoito järjestyi nätisti.

Savesta tehtiin uunivuokia, kuppeja, kukkamaljakkoja, kelloja, kynttilälampetteja, tauluja ja erilaisia koriste-esineitä. Opettaja (nimi unohtunut) kuljetti esineet keskuskoululle poltettavaksi ja lasitettavaksi.

Seuraava innostuksen aihe oli kansallispukukurssi. Sipukan tuvassa ahkeroimme v.1982-83. Opettajana toimi Aino Kemppainen. Tuloksena oli peräti 15 kansallispukua! Lisäksi Sipukan Aune korjasi ja uusasi omaa Härmän pukuaan ja kuuteen pukuun tehtiin tykkimyssyt. Lehtolan Kerttu teki kolme Koillismaan pukua: itselleen, tyttärilleen Paulalle ja Eevalle. Männikön Eija teki itselleen Pyhäjärven ja Siirille Raja-Karjalan puvun. Hakalan Helmi, Pirttimäen Raija ja Tapiolan Maija tekivät Suomussalmen kansallispuvuttykkimyssyineen. Kekkosen Liisa teki Itä-Savon puvun, johon tuli myös tykkimyssy ja Heinäahon Aili teki Kaukolan puvun. Tiitilän Helvi ompeli Keski-Suomen puvun uudemman mallin mukaan ja Mökinahon Lyyli teki Valkealan puvun tykkimyssyineen. Mökinahon Erja ahkeroi suuritöisen Tuuterin kansallispuvun ja Peipon Laila ja minä teimme Räisälän puvut. Kurssilla kävi myös Hackseliuksen Annikki tekemässä tykkimyssyn omaan Keski-Suomen pukuunsa. Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä oli meillä komea osasto.

Pukutarvikkeet maksoivat tuolloin n. 700 mk, kun valmiin puvun hinnat liikkuivat tuhansissa markoissa. Tykkimyssyn tarpeet sai n. 70 markalla, kaupassa myssy maksoi tuhat markkaa.

Kansallispukukurssin jälkeen vuosina 1983-84 Sipukassa taiteilimme rekipeittoja. Mustalle sarkakankaalle kirjoimme värikkäillä villalangoilla erilaisia kuvioita. Taitavimmat suunnittelivat itse mallit ja kuviot. Sitten oli vuorossa poppanakurssi, jolla syntyi mm. sänkypeittoja, liinoja ja poppanatakkeja. Seuraavana vuonna ompelimme trikoota ja harjoittelimme saumurin käyttöä. Kylän miehet kulkivat pitkään kotona tehdyissä alusasuissa ja koko perhe äidin ompelemissa verkkareissa. Talvella 1986-87 virkattiin tauluja ja turkisnahkakurssilla valmistettiin lämpimiä turkislakkeja, rukkasia ja töppösiä.

Vuosina 1987-88 oli vuorossa nahkakurssi, jolloin tehtiin mm. lompakoita, olka-, käsi- ja ostoslaukkuja, silmälasikoteloita, tauluja, vöitä, kirjankansia, remmikenkiä ja kolmet lipokkaat (kansallispuvun kengät). Nahkapiiriin osallistui kevätpuolella myös miehiä, Kekkosen Vilho ja Jorma, Sipukan Veikko ja Timo. Naisista oli mukana Sipukan Aune ja Maija, Riita-ahon Kaarina, Männikön Eija, Pirttimäen Raija, Harjun Leena, Kekkosen Anna-Liisa ja Tuula. Opettajina toimivat tekstiilitöissä Aino Kemppainen, äitiyslomansijaisena oli Maija-Liisa Pasanen. Nahkakurssin vetäjänä toimi Maija Tuovila.

Vuonna 1988 kurssipaikka vaihtui Mökinaholle. Oli vuosi pukuompelua, tilkkutöitä, Suomi-taulu ristipistokurssi, valkokirjontaa, kankaan painantaa, kudoimme koneella villapaitoja ja teimme Hardanger-liinoja ja tauluja. Yhtenä talvena joulun alla oli myös himmeli- ja olkikoristekurssi. Kekkosen Tuula toi mummolastaan rukiinolkia, jotka sitten puhdistettiin Mökinahon kylpyhuoneessa porukalla. Oljista taiteilimme himmeleitä ja kuusenkoristeita. Opettajina toimivat Eija Kemppainen ja Anne Tuhkanen.

Talven selkä taittui aina mukavasti ja käsillä oli mieluisaa tehtävää. Varsinaiset työt navetalla ja tuvassa luisti nopsaan, kun oli kiire jatkamaan käsityötä. Ja oli mukava nähdä naapureitaan ja siinä sivussa parantaa maailmaa edes kerran viikossa. Kansalaisopiston piiri loppui sitten aikanaan väen vähyyteen. Vanhat kun muuttivat kirkolle, emme saaneet kokoon seitsemää osallistujaa. Viimeisinä vuosina saimme toki vahvistusta naapurikylältä, kun Suihkosen Lea ja Paanasen Aino tulivat opettajan kyydissä kurssille.

Jälkeenpäin ajatellen kaikista vaativimpia töitä olivat mielestäni kansallispuvun teko ja Hardanger-kirjonta. Etukäteen pelkäsin ryhtyä niin suuritöiseen ja isoon kansallispuku-urakkaan, mutta onneksi Lyyli sai houkuteltua kurssille mukaan. Hardanger-kirjonta oli tarkkaa ja vaativaa puuhaa. Tein taulun ja 65cm x 65cm kokoisen liinan, johon virkkasin reunaan pitsin. Moneen kertaan piti aina laskea, ennen kuin leikkasi lankoja poikki,muuten meni työ pipariksi. Joskus, kun katselee tekemiään käsitöitä, ihmettelee omia aikaansaannoksiaan.

Pieniä vastoinkäymisiäkin koettiin. Eräänä talvi-iltana istuimme Lyylin puolella ompelemassa kansallispukujamme, Lyyli paitaansa minä esiliinan pitsejä kiinnittelin. Sohvapöydälle oli jäänyt Lyylin valmis kauluskappale, jonka reunaa kiersi reikäommel. Nelivuotias Heikki Petteri halusi myös osallistua mummun paidan tekoon ja leikkasi pienillä saksilla koruommelta pitkin yhden sivun, ennen kuin apulaisen touhut huomattiin. Eipä siitä enää kaulusta saanut – uusiksi meni kauluskappale.

Saara, 28.10.2007

Onpa hyvä uusi alue tuo 70-ja 80-luku ja naisten harrastukset! Paljon olette saaneet käsillänne aikaan ja näin tumpelon näkökulmasta vaativia töitä. Hienoa muistaa opettajat ja tekijät ja kurssipaikat.

Joskus 80-luvun alussa Kymönkosken koulullakin kudottiin, samat opettajat Kemppaisen Aino ja Halosen Ritva. Pelättiin jopa avioeroja, kun jotkut innostuivat kutomaan kaiket illat myöhään yöhön. Hardanger töistä olen minäkin saanut ihailua osakseni kun naapurin Saara Hämäläinen on vienyt hienoja liinojaan näyttelyyn Kymönkosken nuorisoseuran talolle. Itse suhtaudun pelonsekaisella kunnioituksella näihin töihin ja ihmettelen, miten ikinä kukaan hennoo läväyttää niin arvokasta liinaa pöydälle. Mukava lukea!

Lisää viesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s