Perttu Pee, 11.12.2007
Nykyistä Mehtä-Lehtolaa, entistä navettaa ei olisi olemassa, jos lapsuudenleikkini olisi edennyt traakisemmin kuin se meni. Nimittäin isosiäni Artturi Pulkkisen navetassa oli bensakanisteri, ja mummolassa siellä kesälomaa viettäessäni leikin jotain tulileikkejä navetan vieressä, ja mielestäni aivan viattomasti bensasta ja paperista tms. valmistin ”tulilankaa”. Olin aina kuunnellut papan sotajuttuja, ja yleensäkin tykkäsin papateista ja vastaavista pommi/tulileikeistä, tosin en tietenkään vahingoittamismielessä. Jotenkin bensaa kaatui maahankin, ja navetan oveen roiskahti myös. En enää muista tarkemmin, ehdinkö jopa sytyttää tai ei, mutta Kerttu-mummo tuli paikalle ja sitten huuhtelimme ovesta bensaa pois. Mummo oli kuitenkin ymmärrettävästi jonkun verran järkyttynyt ajatuksesta, että navetta olisi syttynyt palamaan. Onneksi ei syttynyt.
mehtäpena, 11.12.2007
Tuotapa tarinaa en aikaisemmin ole kuullutkaan.On tainnut Kerttu mummo laiminlyödä informaatiovelvollisuutensa mutta olkoon menneeksi,
Tosin asuessamme Suolammentiellä ehkäpä vuosi oli 1985 Perttu ampui pari laatikollista papatteja tv-huoneessamme. Korkkimatto oli ikäänkuin siihen olisi iskenyt tulirokko. Pieniä palojäljkiä täynnä.Se ei mennyt ihan salassa sillä äänikin oli melkoinen.
Moottorisahabensaa tupaa olemaan säilytyksessä nykyäänkin. Täytyypä vähän seurailla tuota nykyistä Artturi Pulkkista ettei ole perinyt isänsä harrastuksia. Toistaiseksi on näköjään riittänyt aseiksi miekat ja jouset.
Jukka, 11.12.2007
Ilmeisesti tämä Suurensuonmäen aukea saattaisi olla tänä päivänä vieläkin autiompi, jos olisi noiden tulipalojen suhteen ollut vielä huonompi tuuri. Mökinahollakin, Lehtolan naapurissa, sattui 1980-luvun puolivälissä seuraavanlainen tapaus: Antti 8v. ja Heikki 5 v. saivat serkkujensa kanssa idean räjäytellä papatteja navetan vintissä kuivien heinien seassa. Tässäkin tapauksessa kävi niin hyvä tuuri, että juuri ratkaisevalla hetkellä tikkujen jo palaessa Arvi jostakin syystä sattui paikalle ja poikien hieno spektaakkeli peruuntui.
Ulkopuolisille kerrottakoon, että tällä Suurensuonmäen aukealla on ollut kaikkiaan kolme suurempaa tulipaloa: tulipalossa tuhoutunut kaksi kauppaa ja yksi viljan- kuivuri. Elman kauppa, joka sijaitsi Lehtolan ja Suurensuonmäen välillä, paloi joskus 1950-luvun lopulla, Keiteleen Osuuskaupan Kolkun myymälä paloi 1965 ja Kolkun pvy:n kuivuri paloi 1973. Itse muistan hyvin vain kuivurin palon syyskuussa 1973: olimme Mökinaholla muuraamassa rakenteilla olleen asuinrakennuksen takkaa (muurarina Laitisen Pauli), kun Kankaisen Atso huusi kuivurilta päin kovaan ääneen kuivurilla olevan tulipalon. Menimme juosten pellon poikki sankojen kanssa kuivurille, jonka katto oli tuolloin jo ilmiliekeissä. Eipä siellä sangoilla mitään tehnyt, hyvä kun pystyi kymmenen metrin päähän rakennuksesta menemään. Kuivuri paloi räjähdysmäisesti alle puolessa tunnissa maan tasalle. Palokunta saapui paikalle, kun jäljellä oli vain kaksi peltistä uuninrunkoa ja kasa rautaromua. Palo sai alkunsa todennäköisesti kipinästä, joka leijaili uunin piipusta kuivurin rutikuivalle pärekatolle.
mehtäpena, 12.12.2007
Kivoja tarinoita virisi tästä aiheesta. Muistanpa Jukan kertoneen että Antti, Heikki ja kumppanit joskus uuden vuoden aikoihin olivat kiivenneet ulkokautta, koska luukku oli lukittu, palotorniin ja ampuneet sieltä oikein kunnon keskityksen raketteja.
Näiden nostalgisten tarinoiden innoittamana teen tässä nyt esityksen. Voitaisiinko nyt tulevana uuden vuoden yönä järjestää kylän yhteinen ilotulitus tornista, Lupaan avata luukun että ei tarvitse ulkokautta kiivetä.
Selvyyden vuoksi tunnustan etten ole aikaisemmin ollut mikään ilotulitusten ystävä. Mielestäni kun niissä ammutaan turhan takia rahaa taivaalle. Mutta jos nyt olisi poikkeus vaikkapa pvy:n 80 juhlavuoden kunniaksi, Seuraava voitaisiin pitää sitten kun yhdistys täyttää sata vuotta.
Niin että harkitkaapas asiaa. Jos paikalle saataisiin noita Kertun ja Arvin koulussa pioneerikoulutuksen hankkineita niin asiantuntemus ainakin olisi taattu.
Sinne voisi tulla koko kylä ja miksei kauempaakin aina Espoon hiippakuntaa myöten. Kyllä pellolle sopisi katsojia.
Perttu Pee, 15.12.2007
Nyt täytyy tarkentaa isäni Mehtäpenan muisteloa papateista siltä osin, että varsinaisen vahingon papateilla sai aikaan edesmennyt äitini Seija. Nimittäin ilman ainakaan suurempia vahinkoja leikin papateilla tuolla, sisällä tosin, mutta kun äitini sitten puuttui leikkiini ja otti papatit, matkalla ulos hän pudotti ne vahingossa pöydälle olleeseen isosydämiseen ulkokynttilään. Sen jälkeen ei ollutkaan mitään tehtävissä kummallakaan kuin odotellla, että ”pommitus” oli päättynyt.
kolkku.fi 