mehtäpena, 24.2.2008
Ilmat, sään lämpenimisineen ja muine kasvihuone ilmiöineen puhuttavat nyt ihmisiä joka puolella. Syntyisiköhän tästä aiheesta vilkas keskustelu täälläkin foorumilla.
Tänään oli oikea Matinpäivän pyry. Vanhojen mukaan sen pitäisi merkitä myöhäistä ja kylmää kevättä. Pian tuon näkee.Pahimmassa pyryssä taiteilin vain klapikuorman kanssa Jyväskylään. En ols lähtenyt jos oisin lähtiessä tiennyt kuinka sakeasti lunta tulee.
Meillä kaikilla on muistikuvia erikoisista ja poikkeavista säistä muulloinkin kun Matin päivänä. Mutta kerrottakoon nyt Matinpäivän säämuisto tasan 40 vuoden takaa. Silloin oli nimittäin Hämeenlinnassakin noin 35 asteen pakkanen. Ja meille oli syntymässä esikoistytär. Lauantaiaamuna vauva kovasti jo antoi merkkejä tulostaan. Mutta tuleva Äiti oli saanut ohjeet että ei kannata liian aikaisin rynnätä sairaalaan, vasta kun supistuksia on 5 min välein. Minä olin käsi ovenrivassa valmiina lähtöön joka hetki. Minulla oli käytössä firman vanha pakettiauto joka ei aina ollut oikein varma käynnistymään.Niinpä laitoin auton käyntiin jo aamulla kahdeksan aikaan. Siinä se sitten puksutteli käynnissä iltapäivä kahteen saakka jolloin asiat olivat edenneet siihen pisteeseen että tositoimiin lähdettiin. Saija täyttää 40 vuotta 25 pv sillä ihan ei ehtinyt tyttö tulla Matinpäiväksi. Kova pakkanen tietää kuulemma lämmintä kevättä ja kesää. Kovin tarkkaan en tuon kevään säitä kyllä muista mutta kyllä ne varmaan olivat poikkeuksellisen kauniit ja lämpimät.
Saara, 1.3.2008
Pakko taas kommentoida, kun on niin hiljaista.
Luin Kustaa Vilkunan ajantiedosta, että Matti joko pistää tai ottaa lakin kannon päästä. Viime vuonna otti pois, oli aurinkoinen Matinpäivä ja lumet lähti livakasti. Saa nähdä tänä keväänä, pitäisi tulla seitsemän ukkotuiskua ja neljätoista poikatuiskua vielä. Onhan se jo lunta tuprutellutkin monena päivänä.
Kolkun lumitilanteesta kuulin, kun Pihlakarin Urho joskus muisteli, miten oli lunta jonkun suon kohdalla ihan siloisena valkeana kenttänä. (liekö ollut aurausviittoja) kun hän meni koulukyydille. En muista tarkemmin miten sieltä kouluun selvittiin. Varmaan sen ajan koulunkävijät muistaa paremmin. Olisi kiva kuulla. Kirjoitelkaa!
Vielä jäin miettimään, kun karkauspäivä on oikeasti 24.päivä. Silloinhan nimipäivien pitäisi siirtyä päivällä eteenpäin. Vai uskotaaanko nykyistä allakantekijää, joka on sen tällännyt viimeiselle päivälle. Satoihan se kyllä maanantainakin…
Tellu, 1.3.2008
Kävin Kumpumäen koulua 1970-luvun alkupuoliskon. Jonakin talvena muistan lumipyryn tukkineen tien Heinäsuolla niin, ettei autolla päässyt siitä yli. Koulukyyti jouduttiin järjestämään niin, että setäni Voitto kyyditsi Opel Kadetillaan kolkkulaiset koulukkaat Heinäsuolle saakka, ja Kumpumäen puoleisella laidalla oli koululaistaksi odottamassa, että tarvoimme umpeutuneen kohdan yli.
Sain jouluna 1974 lahjaksi Aku Ankan koulupäiväkirjan. Se oli kevätlukukauden 1975 ajalle, jolloin kävin viidettä luokkaa, ja jokaisen päivän kohdalle olin jotakin kirjoittanut. Aika usein olin kirjoittanut säästä ja sen vaikutuksista elämänmenoon. Esim. maanantaina 6.1.1975 myöhästyttiin koulusta, sillä koululaistaksi oli jäänyt Alatalon mäkeen kiinni. Yöllä oli nimittäin satanut kauheasti lunta. Samana iltana olin odottanut kirjastoautoa melkein tunnin verran 15 asteen pakkasessa, mutta ei se ollut tullut. Kirjastoauto kävi Kolkulla tuolloin viikkottain aina maanantai-iltaisin.
7.-12.1. pakkasta oli ollut useimpina päivinä 20-25 astetta, ja luntakin oli satanut. Mutta sitten sää nopeasti lauhtui, ja 15.1. päiväkirjani kertoo: ”Lumi on sulanut kokonaan puista ja tiellä näkyy jo hiekkaa. Oli n. 4 astetta lämmintä.” Kuitenkin vielä huhtikuun puolivälissä parina päivänä pyrytti lunta oikein kunnolla. Maanantaina 5.5. lämpöä oli 25 astetta, ja lumet olivat jo sulaneet pelloilta ja teiltä.
Lauantaina 17.5. kävin Kolkkujärvessä uimassa. Päiväkirjan mukaan Ellu, Tiina, Kirsi ja joukko kumpumäkeläisiä tyttöjä olivat myös mukana, ja vesi oli ollut ”aika kylmää”. Myös heti seuraavana päivänä oltiin käyty uimassa tyttöjen kanssa. Ja Tikkalan Tiinan kanssa räksän pesillä… Leikit olivat ajoittain aika poikamaisia, kun ikätovereina oli niin paljon pojanvintiöitä.
21.-22.5. satoi paljon, ja jopa ukkosti. Perjantaina 23.5. koululaiskyydissä oli taas ongelmia, päiväkirjani mukaan ainakin linja-auto oli jäänyt kiinni. Heinäahon Kaino oli avustamassa koululaiskyydityksiä, mutta minä en ollut kerennyt kyytiin hänen käydessään kääntymässä pihassamme. No, sainpahan yhden vapaapäivän koulusta. 28.5. vielä satoi lunta, mutta se suli samantien pois.
Toukokuun aikana oli Kolkun koululla järjestetty useita talkoopäiviä rakennuksen kuntoon saamiseksi tansseja varten. Olisikohan ensimmäiset tanssit voitu pitää perjantaina 30.5.1975? Päiväkirjani kertoo, että ainakin jonnekin tansseihin oli meiltä porukat perjantaina lähteneet, mutta me nuorimmaiset oltiin kyllä kiltisti kotona. Siihen päiväkirja sitten päättyi, kevätlukukauden päättäjäispäivään.
mehtäpena, 1.3.2008
Erikoisia säitä on ollut ennenkin. Oli kiva lukea tuosta 1975 kevätsäästä. Itselläni on muistoja varmaankin juuri tuolta keväältä.
Vapunpäivänä lähdimme Kotkasta Hattulan Pukarojärvelle rakentamaan mökkisaunaa. Mennessä jännitimme onkohan jäät jo lähteneet. Kyllä olivat.
Toukokuu olikin erikoisen kaunis ja lämmin. Kuun puolivälissä lapsemme jotka tuolloin olivat 7 ja 3 vuotiaat lorasivat tuntitolkulla lämpimässä rantavedessä. Koivut olivat lähes täydessä lehdessä.
Sensijaan 4 viikon loman jälkeen kun lähdimme paluumatkalle oli pakkasen puolella ja lunta satoi tosi rankasti. Muistan että piti pysähtyä välillä lakaisemaan lunta pois etupelliltä ja tuulilasista.
Senkin vuoksi tuo ihmekevät on jäänyt mieleen että vietin silloin elämäni ainoan 4 viikon yhtämittaisen loman. Tapoihini on kuulunut (en suosittele) pitää silloin tällöin muutaman päivän ja joskus harvoin viikon mittaisia lomanpätkiä.
Tässä joku päivä pohdiskelin että mikähän vuosi tarkkaan ottaen se ”pitkälomavuosi” oli. En saanut selville mutta nyt Tellun kertoman jälkeen arvaan että se oli juuri 1975.
mehtäpenan veli, 2.3.2008
Nyt taitaa olla ”Kolokulla” tosi kuollutta kun täytyy jo alkaa ilmoista puhumaan. Mutta puhutaan nyt sitten, tai pikemminkin kirjoitellaan. Maailma (tai ainakin Suomi) on väärällään kansanviisauksia tyyliin ”jos T on sellainen sää niin K on sellainen”. Luulen että jos näitä verrattaisiin oikeisiin tilastoihin, niin useimmilta putoaisi pohja pois. Uskon kuitenkin että pitkän aikavälin lämpötilat ja sademäärät ei paljon heittele, eli pakkastalvea seuraa yleensä hellekesä.
Mutta silloin kun olin pieni poika, ja talvet olivat vielä kunnollisia, oli kolkun tiekin vielä yksityinen eikä mahtavan TVH:n kalusto käynyt sitä auraamassa. TVH:n auramies, nimeltään Eino Hokkala, tummaverinen, Dieselintuoksuinen kaveri kävi hurauttamassa tarpeen tullen myös kolkkulaisille tien auki, ja Lehtolassa keitettiin Einolle kahvit. Heinäsuo se oli tämä Saaran mainitsema aukea joka oli joskus hankala pitää auki. Muistan joskus 50-luvulla talven jolloin tie meni suon kohdalta niin tukkoon, ettei aura-auto enää siihen pystynyt.Kolkun isännät ottivat sitten Caterpillarin, (telapuskutraktorin) puskemaan tien auki suon kohdalta. Ja se maksoi maltaita. Työn seurauksena Heinäsuon kohdalle syntyivät miehenkorkuiset penkat, ja niin onnettomasti kävi että muutaman päivän kuluttua tuisku pyyhkäisi suon taas sileäksi, eli ”rännissä” oli vähintään puolitoista metriä lunta ellei enemmän. No lopputalven ajan ajettiin maitotonkat liistereellä Heinäsuon yli, ehkä jopa Kumpumäkeen saakka. Lumiaitoja yritettiin myös Heinäsuon kohdalle rakentaa. Muistaako joku niitä? Vajaasärmäisestä laudasta naulattiin aita- elementtejä jotka sitten pystytettiin aukean kohdalle.
Minulle jäi sellainen käsitys, etteivät ne paljonkaan auttaneet.
Myös minä olin näitä Saaran mainitsemia Pihlakarin Urhon koulukyydittäviä. Kyseistä tapausta en muista, mutta Urhon auto on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Mahdatkohan Saara tietää tai saada Kymönkoskelaisilta selville mikä se oikein oli autojaan. ”Nysäksi” sitä sanottiin mutta minulla ei ole hajuakaan mistä maasta tai mikä merkki sen taakse kätkeytyi. Ehtoopuolellaan Nysä oli jo silloin kun supistettua kansalaiskoulua Kymönkosken nuorisoseurantalolla kävin. Muistan kerran kun Urho posautti lätäkköön, niin kurat roiskahti silmille. No, paikan vaihtohan siihen auttoi. Auton kyyti oli silloin vielä niin harvinaista herkkua että hyvin kelpasi. Urho oli muuten leppoisa ja mukava kuski. Terveisiä vaan jälkikasvulle.
Ottakaapa muuten kantaa ja tarkkailkaapa itsekukin pitääkö seuraava väittämäni paikkaansa:
KOLKULLA ON AINA PUOLIMETRIÄ ENEMMÄN LUNTA KUIN MUUALLA.
Reijo Pasanen, 3.3.2008
No eihän se nyt voi pitää paikkaansa.. Ainaskaan heinäkuulla. No vitsi. Mutta kyllä tuossa Eeron esittämässä väitteessä uskoisin vahvan toden olevan.
Yleensähän sen eron huomasi siinä Alatalon paikkeilla. Toisinsanoen kun tuli Kumpumäeltä Kolkun suuntaan, niin selvä raja tuntui olevan usein juuri tuossa paikkeilla. Itsehän en siitä kovin usein kulkenut, mutta sen verran on tullut seurattua noita luonnonilmiöitä. Ehkä se korkeusero vaikuttaa. Mene ja tiedä.
Tietysti se vähän harmitti, kun tuntui siltä, että talvi kestää Kolkulla pidempään. Nyt ei tietysti kaduta, vaan pikemminkin päinvastoin. Talvi kuuluu olla kunnollinen niilläseuduin, eikä tällainen vähäluminen ja lyhyt, kuin tuntuu olevannykyään.
metsuri Martti, 4.3.2008
Kyllä säät on tosiaan erilaisia kuin ennen. Muistan tasan 40vuotta sitten…olin savotoimassa Ihkajalla Purasen Harrin kanssa. Kolkkujoki oli paksussa jäässä. Hakkuu oli joen molemmin puolin. Puut ajettiin traktorilla joen yli ja luntakin oli ihan reilusti. Tänä talvena raivatessani lähes samassa paikassa, Kolkkujoki oli sula, ja lunta ei ollut juuri lainkaan. Sitten toinen sää muistoni on 1970-luvulta. Oriahon pihassa oli Itsenäisyys päivänä niin paljon lunta, että Hiekkapuron Hannu työnsi sen traktorilla kasaan. Sain tehtyä siitä autolleni tallin. Kyllä se pitää paikkansa, että Kolokulla on lunta enempi kuin muualla. Eron huomaa, kun lähtee nousemaan Alatalon mäkeä ylös. Aivan kuin saapuisi eri maailmaan.
Jukka, 6.3.2008
Edellä olevista ja Alatalon rinteestä muistuu takavuosilta eräs mielenkiintoinen ilmiö ja kokemus mieleen. Olin aikaisin aamulla loppukesällä muutama vuosi sitten autolla menossa Viitasaarelle päin. Aurinko oli nousemassa ja paistoi koko matkan Kolkulta lähtiessä. Alatalon tiehaarasta rinnettä alaspäin ajaessani törmäsin sumupilvikerrokseen, joka oli noin 10-20 metriä vahva ja ulottui aivan tiehen kiinni ts. ajoin tietä pitkin sumupilvikerroksen ”läpi”. Pilvikerroksen alapuolella oli harmaata ja auringonpaiste loppui. Aurinkoa ei sitten näkynyt loppumatkalla Viitasaarelle. Onko muilla vastaavanlaisia havaintoja?
Hulukkonen, 16.3.2008
Silloin 1950 luvulla kun koulunkäynnin aloitin, tuntui että talvet oli talvia ja kesät kesiä.Jotain muistoja niistä on tallessa. Kyllä muutaman kerran oli poskipäät jäässä jo Heinäahon kohdalla. Olivat kajahtaneet valkoisiksi ja Aili niitä sitten hieroi voilla ja lumella.
Ei silloin tainnut juuri kenelläkään olla edes pakkasmittaria. No ”Nasserilla” eli Väinö Pasasella oli niin erikoinen mittari että sitä vain hän itse osasi lukea. Väinön mukaan oli rokulipäivä kun tuvan oven sisäpinnalla olevat naulankannat olivat kuurassa noin puolen metrin korkeudelle asti. Kuurassa ne olivat pakkasella meillä Metsolassakin. Sekä meillä että Egyptissä ei ollut lämmintä eteistä vaan oli semmoinen laudoista kyhätty eristämätön porstuva. Siihen oli rakennettu kaappeja ruokatarvikkeita varten.Kesällä porstuvan toisella seinustalla nukuttiinkin, mutta osa mukuloista nukkui tuvan vintillä.
Ei ne mökit isoja ollut mutta kyllä niihin sovittiin. Olihan meillä alivuokralaisenakin Msalinin Mauri ja Liisa vuoden tai pari. Egyptissä oli vuorostaan vuokralaisena Vihtori Hemming koko perheensä kanssa.
Talvista vielä senverran että muistaakseni 1955 oli niin paljon lunta että Suurensuonmäellä ei kilometritolpat ollenkaan. Nehän oli ainakin puolitoistametriä korkeita punaisia pylväitä joiden päässä oli valkoinen kolmio. Suurensuonmäen tolpassa oli numero 8 mutta eipä näkynyt sekään. Sinä talvena ei Kolkuntietä pystytty pitämään auki. Järveläisen Pauli ajoi hevosellaan rahtia Kumpumäeltä. Hän toi tavaroita osuuskauppaan, postin ja ökytalojen maidot Kumpumäen suunnalta jotka vietiin sitten Tossavanlahden meijeriin. Sitten olisko ollut maalis huhtikuun vaihteessa tielle tuotiin katepillari.jolla tie kyllä aukesi.Muistan kun kävin sitä ihmettä itse katsomassa Heinäsuolla. Satuja kuullena tuli mieleen että tässä se on nyt oikea jättiläinen.
Joku kyseli niistä lumiaidoista. Minulla on sikäli tietoa että veli Alpon kanssa olimme niitä pystyttämässä ainakin kahtena talvena. En muista kuka oli työnantajana ja palkanmaksajana. Työ tapahtui järjestyksessä että ennen roudan tuloa kepit lyötiin maahan ja lumien tultua hevosella levitettiin aidat paikoilleen ja nostettiin noita tolppia vasten ja sidottiin vielä rautalangalla tolppiin ja toisiinsa kiini. Niitä oli Kolkuntienvarressa ainakin Heinäsuolla ja Suurensunmäen pellolla molemmin puolin tietä. Keväällä aidat kerättiin hevospelissä pois. En tiedä missä nuo aidat tehtiin, meillä ei ainakaan.
Minua niin vaivasi tuo työnantajakysymys että piti soittaa Alpolle ja kysyä vartavasten. Alpokin sanoi ettei hän muuta muista kuin että T.E. Jääskeläinen häntä tuohon työhön pyysi. Myöhemmin hän oli pyytänyt Alpoa ja Kinnusen Kalevia parkkaamaan siltapuita jonnekin Äänekoskelle. Niistä oli kai rakennettu Kannonkoskelle Kuhmajärven silta. Muistelimme Alpon kanssa että ei se lumiaitojen levitys niin kovin helppoa ollut. Kun piti pystyttää poikki sarkojen oli vaikea päästä isojen ojien yli. Joutui aina etsimään rumpuja tai muita ojan ylityspaikkoja.
Kun tätä kirjoitan on Kekkoseesa kinkerit. Lunta ei ole Heinäsuollakaan kovin paljoa joten kinkeriväki kyllä hyvin pääsee lukutaitoa harrastamaan.
Erittäin hyvää ja vähälumista kevättä kaikille tarinapalstan lukijoille.
Sirkansuonseudun säätieteilijä, 21.3.2008
Kolkun mikroilmastoon vaikuttavista korkeuseroista on ollut ennenkin puhetta, mutta tässäpä vielä joidenkin paikkojen korkeuksia merenpinnasta:
Keitelejärvi 99.5m, Kolimajärvi 111.2m, Sammalislampi 150.9m, Kolkkujärvi 155.1m. Heinäsuo reilusti alle 170m ja Suurisuo reilusti alle 180m – Tiitilän Jussin jäljiltä varsinkin ;-). Suurensuonmäen ja Kumpumäen koulun tienoo noin 208m.
Ja tietä käyden Kumpumäen risteyksestä (134m)
– ylös 60m Kumpumäen koulun kohdalle (194m)
– alas 22m Riihimäen suoralle (172m)
– ylös 21m Siekkismäelle (193m)
– alas 23m Heinäsuolle (170m)
– ylös 22m Kekkosen kohdalle (192m)
– alas 08m Kekkosen suoperkkiölle (184m)
– ylös 20m Suurensuomäen kohdalle (204m)
Korkeudet ja korkeuserot on otettu/arvioitu Kansalaisen karttapaikasta. Kannattaa käydä katsomassa ja kokeilemassa ja lisätä kirjanmerkkeihin: kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html.
mehtäpena, 21.3.2008
Eipä noihin ole paljon sanomista. Mutta jossakin kartalla Suurensuonmäen pellolla palotornin paikkeilla pitäisi 206 metrin karttapiste.
Lieköhän ollut kuinka oikeata opetusta mutta muistelen meille koulussa puhutun että tuo Suurensuonmäen karttapiste on Vaasan läänin toiseksi korkein paikka.Tuolloinhan Vaasan lääni käsitti siitä myöhemmin erotetun Keski-Suomen läänin alueen. Jostain syystä en ole oikein koskaan uskonut tuohon selitykseen kun täällä Keski-Suomessa liikkuessa näkee tosi jylhän ja korkean oloisia paikkoja mm Multialla ja Pylkönmäellä sekä Saarijärvelläkin. Katoppas Jussi tämä asia, miten se on kun osaat nuita karttoja tutkia.
Lisänä Rikkamäki rokassa, 22.3.2008
Autanpa miestä mäissä: Multian Kiiskilänmäki mainitaan usein eteläisen ja keskisen Suomen korkeinpana paikkana 268.8m. Kansalaisen karttapaikasta senkin löytää helposti (Paikannimellä, Hakusana: Kiiskilänmäki, Kunta: Multia).
Kolkun seutuja kartasta katsellessa sattui muuten silmään tuo Rikkakylä Pihtiputaan ja Keiteleen rajamailla, Kinturin koillispuolella. Nimittäin, Rikkamäen Saastamoisen sisarusten kirjeenvaihtoa löytyy netistä osoitteessa:
www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/keitele/sisaret
www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/keitele/sisaret2
Erkki Savolainen on kerännyt ensin tyttöjen sota-ajan kirjeenvaihtoa (sisaret2 -> Rakkaat siskot!) ja myöhemmin myös 20-30-luvun kirjeenvaihtoa ennen sotia (sisaret -> Seitsemän sisarta). Kannattaa tietysti lukea aikajärjestyksessä eli ensin sisaret ja sitten sisaret2.
Kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin. Mielenkiintoisen arkipäiväistä ja aitoa ajankuvaa ja mutkatonta sanailua. Rikkakylä on keskipiste, mutta sisarusten kirjeiden välityksellä rönsyillään monessa paikassa Helsinkiä myöten.
Sivun yläreunasta pääsee seuraavalle/edelliselle sivulle. Sinisten sanojen takaa löytyy suora linkki selitykseen/lisätietoihin. Eli napsauttamalla sinistä linkkisanaa saa taustatietoja ko. asiasta ja selaimen nuolella pääsee takaisin tekstiin. Kuva- ja henkilöhakemisto löytyy myös.
kolkku.fi 