Vähän jännitystä

Raili Kananen, 21.7.2008

Kerrompa kummitusjutun, joka on ainoa minkä olen elämäni aikana nähnyt.Se tapahtui siellä Kolkulla Sopukassa.Oli v.61 tarkistin vuoden,koska vanhin veljeni Alpo oli silloin armeijassa Kuopiossa,eikä ollut kotona.Oli siis heinäkuuta,koska ei ollut ihan pimeä yö.Nukuimme siskonpetissä nuorimmat lapset,meitä oli kuusi alle kymmenvuotiasta siinä rinnakkain.Heräsin yöllä ja näin keittiön oviaukossa kaksi hahmoa,toinen oli huomattavasti pitempi kuin toinen,niillä oli usvamaiset kaavut nilkkoihin asti,kasvonpiirteet ei näkynyt.Ne katseli meitä mukuloita ja nyökkäilivät aivan kuin olisivat neuvotelleet ääntä ei kuulunut.Minä pelästyin ja vedin viltin pään yli ja jännitin,että hiki valui päästä,ilmapiirikin oli outo.Olin kuitenkin nukahtanut.Aamulla aloim äitiltä kyseleen että oliko Alpo käynyt yöllä lomalla armeijasta kun ne jutteli isän kans yöllä,yritin kai järkeillä asin,kun Alpo oli pitempi kuin isä.Silloin kolme muutakin sisarusta sanoi,että hekin näki samat hahmot olivat hekin piiloutuneet peiton alle, eikä puhuttu yöllä toisillemme.Äiti sanoi ettei nyt yöllä tulla armeijasta lomalle, eikä isä ole liikkunut hänen viereltään hän olisi herännyt.Äiti sanoikin meille että hän on ihmetellytkin kun olette noin hiljaisia tänä aamuna.Asiaa puitiin jonkin aikaa,eikä selvinnyt mitä ne oli.Se laitettiin vissiin lasten mielikuvituksen piikkiin.Vielä nytkin yli 40-n vuoden jälkeen me sisarukset keskustelemme asiasta,muistamme ne hahmot vielä elävästi.

mehtäpena, 21.7.2008

Siinäpä oli jännitystä kerrassaan.Mukava jokatapauksessa että joku Sopukan pesueestakin osallistuu kirjoitteluun.

Mutta kun sanoit että teitä oli kuusi saman peiton alla ja kolme vielä lisäksi oli nähnyt saman ilmiön, ja Alpo oli todistettavasti armeijasta niin minun lakupääni mukaan on vielä pari joilla ei ole alibia, sillä muistini mukaan teitä oli 12 tai 13.Pistäppäs nyt kuulustelut käyntiin näiden puuttuvien kohdalla etteivät vain olisi olleet asialla.

Kehittyi minulla toinenkin teoria. Jos olisi vaikka ollut pyykkiä kuivumassa siinä keittiön oven seutuvilla.Ja kun oli heinäkuuta,ikkunat mahdollisesti viritetty auki niin olisi voinut tuulen henki vähän leyhytellä noita narulle viriteltyjä vaatteita.Lopun voisi panna sitten oikeutetusti mielikuvituksen piikkiin.

Tämän enempää ei tämä salapoliisi osaa tuohon järisyttävään kokemukseen sanoa.

Raili Kananen, 29.7.2008

Taisi jäädä epäselväksi tuo kummitusjuttu. Selvennän vähän, Meillähän oli sellanen jako, että pienimmät nukkui tuvassa vanhemmat keittiössä kaksi vanhinta sisarusta toisessa kamarissa japojat toisessa kamarissa,näin ollen me kuusi nukuttiin tuvassa siskonpetissä,ja meistä kuudesta neljä näki saman. Eikä ollut pyykkiä,ne olivat aivan selvästi ihmisen hahmoja,ennemmin uskon johonkin joukko hallusinaatioon.