Pyhä työ

Jooseppi Kynämies, 20.12.2008

Aikoinaan Yrjö Jylhä siirsi jouluevankeliumin tarinan talvisodan jouluun, siis melkein 2000 vuotta ajassa eteenpäin. Syntyi runo Pyhä yö, jossa Marjatta synnyttää joulu-aattona esikoisensa Jooseppi-kirvesmiehen ollessa rintamalla muiden parrakkaiden paimenien kanssa.

Heivataanpa viisaria vielä Pentin iän verran eteenpäin ja sorvataan tuosta ylevästä runosta tarina kyläkoulun, pvy:n, kylätalon ja kylähengen ympärille. Näiden säkeiden myötä – Hyvää Joulua!

Pyhä työ

Oli muutama maajussi-kirvesmies
usein talkoissa niinkuin ne muutkin;
jäi heiltä vaimot ja kotilies,
niin vieri viikot ja kuutkin.

Niin lahjoittivat myös lapsilleen
tuon talkoohengen jalon.
Ja hirsirungon kun omilleen
laho säästi koulumme kylmenneen
niin saimme me kylätalon.

Se talo on valmis nyt iltamille,
ja kesäjuhliin – ja harrastamaan!
Se syntyi vanhojen hirsien varaan,
on tuskin vertoa sille.

Me kaikki tuota henkeä ihailimme
ja talkoolaisille kumarsimme
ja siunauksemme luimme.

Ja monta entistä oppilasta
netissä valvoi ja vartioi
kotiseutuaan kuin pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta.
Maa, taivas kiitosta soi.

Ja Kolkunkin korpien yllä hohti
se tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja aatokset jälleen se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

mehtäpena, 2.2.2009

Kovinpa juhlallista suoltaa tämä Jooseppi. Mutta mikä ettei. Jos kylätalo nyt loistaisi senkaltaista kirkkautta että johtaisi entisiä Kolkkulaisia tänne kotikylän suuntaan niin eipä talkootyö olisi hukkaan mennyt. Kyllä täältä varmaan tontteja löytyisi niin vapaaajan kuin kenties kokoaikaiseenkin asumiseen. Ja kun saisivat nuo mobilenettiyhteydet nopeampaan kuntoon niin täältä käsin olisi hyvä tehdä etätyötä ja vaikka mitä.