Myllyn Esteriä tapaamassa

mehtäpena, 26.7.2010

Puhelin soi. Toisessa päässä pirteä naisääni kertoi olevansa Myllyn Esteri ja kysyi muistanko tai tunnenko hänet. Heti alkuun ei raksuttanut ja pakko oli tunnustaa että nimi ei sano mitään. Pian kuitenkin selvisi että soittaja oli Esteri Hytönen 88 vuotta. Esteri on syntynyt Kolkun Koivuharjussa. Taavetti Huikari oli Esterin vaari ja Kalle Huikari puolestaan eno. Esteri muutti isänsä Toivon ja Äitinsä Elinan kanssa Myllyn torppaan Kumpumäelle Esterin ollessa vajaan vuoden ikäinen. Esteri kuitenkin kävi lapsena ja nuorena paljon mummolassa ja muutenkin Kolkulla kun täällä oli vireää toimintaa kuten opintokerho ym.

Myllyn torppa on todella kivassa paikassa joen varrella ja sinne on siniseltä tieltä matkaa vain 400 metriä. En ole koskaan ennen käynyt siellä enkä oikein tiennyt tämmöistä idyllistä paikkaa olevan olemassakaan. Nykyään torppa on kuin pala menneisyyttä jostakin viime vuosisadan alkupuolelta. Pirtti on entinen savupirtti tosin vuorattu. Sähköä ei ole miljöötä pilaamassa. Vanha iso puuhella on varmaan muurattu paikalleen viime vuosisadan alkupuoliskolla. Pieniruutuiset kodikkaat ikkunat antavat valoa ja luovat tunnelmaa. Tosi viehättävä kesäpaikka. Vanha navetta, myös hirsirakenteinen vähän kallellaan ja katto notkolla mutta sisällä paljon vanhoja työkaluja ja muita tarveesineitä. Viimeksi siellä lie lypsetty lehmiä joskus 1950 luvulla. Vanhoja hyvin säilyneitä aittoja joita kaipaa nukkumapaikoiksi varsinkin näillä helteillä. Ja kruununa kaikelle savusauna. Se on vielä vähän vanhempaa mallia kun tämä Mehtä-Lehtolan sauna. Kiuas oli lähes kokonaan luonnonkivistä kasattu ja matala. Lauteet olivat erikoiset. Ilman jalkoja seinään laitettujen tukien päällä vahvat lankut. Selvisi että näin piti rakentaa lauteet koska haluttiin käyttää saunan muutaman neliön tila syksyllä viljanpuintiin. Tässä saunassa oli riuista ladottu lattia jollaista en muista muualla nähneeni.

Mylly jolla on viimeksi jauhettu ennen Esterin syntymää on hävinnyt kokonaan. Vain jyhkeä myllynkivi on muistona myllystä. Pihaa ei ole pilattu laittamalla nurmikoksi tai erikoisesti myllämällä, vaan on kaunista vanhaaikaista luonnonketoa jossa luonnonkukat kukkivat läpi kesän.

Esteri on miehensä Veli Hytösen kanssa tehnyt pitkän päivätyön myymlänhoitajina Keski-Suomessa osuuskauppojen maaseutummyymälöissä. Oman uransa Esteri aloitti jo 18 vuotiaana Keiteleen osuuskaupassa.

Eläkepäivinään Esteri viettää Suolahdessa omassa huushollissaan tosin hänellä on kovasti ”vientiä” lastensa ja lastenlastensa perheisiin. Mutta ”vanhat asiat” ovat alkaneet viime vuosina kiinnostamaan yhä enemmän. Huikarien ja Paanasten sukutaulu on ahkerassa käytössä ja seurannassa.Viisi viikkoa sitten siihen lisättiin viimeisen lapsenlapsenlapsen (tulikohan oikein) nimi.

Mutta erikoisesti Esteri on ”hurahtanut” (kirjoittajan myötämielinen ilmaisu) lenkkipääveitsiin. Kiinnostus sai varmaan alkunsa pienenä tyttönä kun hän seurasi koivuharjun Taavetin veitsentekoa pajassaan. Sen lisäksi että Taavetti takoi omat ja kyläläisten sirpit ja viikatteet hän teki myös puukkoja ja erityisesti lenkkipääpuukkoja.

Esteri on viime vuosina tutkinut lenkkipääpuukkoja ja hänellä kokonainen mappi leikkeleitä ja kuvia tästä tarpeellisesta tuotteesta, eri puolilta Suomea. Jokaisella sepällä on tietysti oma mallinsa ja valistunut puukkoihminen ilman muuta muodosta jo tunnistaa mistä päin Suomea ja kenen sepän takoma mikäkin veitsi on. Ilman muuta Esterin mielestä paras on kuitenkin Taavetti vaarin tekemä veitsi jolle Taavetti oli antanut nimen Vintsukka-veitsi. Tässä veitsessä terän kulmat ovat loivasti pyöristetyt. Tuotesuunnittelussaan Taavetti otti nääs huomionn myös sen että Vintsukka veistä käytettiin usein nauriskupin tekemiseen.Jokainen nauriskupintekijä ymmärtää oitis mistä on kyse. Tällä veitsellä ei riko nauriskupin arkoja reunaalueita vaan ne säilyy ehjinä. Nauriskuppi on tietysti oiva tarjoiluvati samaan tapaan kuin nykyisin hyvät keittiömestarit tarjoavat esim täytettyä paprikaa. Minun mummoni joka oli Taavetin hyvä ystävä teki sitäpaitsi nauriskupista vielä lampunkin. Hän sulatti kupin täyteen talia ja laittoi siihen puuvillalangasta sydämmen.Valaisi pimeässä kummasti.

Nopeasti meni kolme tuntia Myllyn Esterin veitsi- ja muihinkin asioihin perehtyessä. Toivottavasti tulee joskus vielä toinen tilaisuus kuulla lisää sillä paljon taisi jäädä vielä kertomatta. Olisihan tuo kiva joskus vielä kokeilla Myllyn saunan löylyjä ja verrata niitä oman saunan löylyihin.

Joka tapauksessa Hyvää kesää Esterille ja hänen läheisilleen. Paljon pirteitä elämänpäiviä lenkkipääpuukkojen ja muiden harrastustesi parissa.

P.S. Tähän on lähiaikoina luvassa jatkoa. Esterin kirjoittama runo ”Veitset ja paja-muistoja mummolasta” ja sen ohessa allekirjoittaneen varhaisia muistoja 1951 edesmenneestä Taavetti Huikarista.

Saara, 20.8.2010

Kiitos Pena ihanasta kirjoituksesta! Mukava kuulla Myllyn kuulumisia. Siitä ohi mentiin lapsena Rasiin urheilukentälle. Heimosen pojat olivat rakentaneet kentän, jossa oli ympärillä juoksurata, sen sisässä hyppytelineet ja karuselli, jossa oli kaksi istuinta. Siellä oli myös kioski. Oi niitä aikoja.

Tarja, 3.9.2010

Myllyn Esteri (nyt 2015 93v) kirjoitti 2009 seuraavan runon:

Veitset ja paja – muistoja Koivuharjun mummolasta

Ulos käy Taavetti-vaari partasuu
harmaan pirtin hämärästä
haukotellen, venytellen
vuosia harteilla kymmeniä
Idän taivas vaalenee
Tulee tärkeä päivä

Luojalle kuuluu kiitos
onhan eine vielä
oman kynnön antimia
Lämmin katse vaimon kiitos
Sirpit pajassa odottaa

Tulossa aika elonkorjuun
Verkkaan astuksii rinnepolkua
harmaan pajan ovelle
siellä toteaa itselleen
Tulossa kuuma päivä

Ahjoon tulta tuoheen hiileen
huokaa palkee hehkuu hiilet
alasin tuttu pölkyn päällä
vasara pihdit vaiti oottaa
Sirpit mustan orren päällä
Onpa terä ohentunut

Virkkaa vaari vieressä ahjon
Sirpin terä hiilloksessa punertuu
alasimella pala ohutta kärkeä
nokiselle lattialle lennähtää
Kuuma, älä koske

Neuvo tulee tyttöselle,
jonka varpaat kynnyspuulla
Kaksin he pajassa ahertaa
palkkeet liikkuu
Sirppi saa teräkaaren uuden
Tällä ohraa leikataan

Vaari tuumaa terä veessä kastellen
Mutta terän pala
uuden muodon alasimella saa
tyttö arvaa mikä siitä tulee
Vaari tekee toisenkin,
jonka Sauli-veli saa
Tämäkö Vintsukka-veitsi

Tekijällä lupa nimi antaa
onhan vaarin lenkkipäinen
tytölle kovin tuttu
pitkää partaa vaari sillä lyhentää
Myöskin mummo rieskaa voitelee
Tätikin syömään huutelee

Nyt 2009 tämä tyttö miettii
voikos nimen olla antanut
jo 1820 tienoilla
Vaarinvaari Matti