Peltoniemen Riitta, 21.12.2013
Joulun lähestyessä tulee mieleen lapsuuden kuusijuhla Kolkun koululla.
Oppilaat valmistelivat opettajan johdolla juhlaa jo hyvissä ajoin. Harjoittelimme esityksiä sekä teimme itse koristeita luokkaan.
Tarvikkeet olivat 60-luvulla melko vaatimattomia verrattuna nykyaikaan. Lapsen silmin ne näyttivät silloin oikein hienoilta. Kyllä luovuutta jokainen käytti tekemisissään.
Jokainen oppilas osti yhden pienen lahjan jonka saaja oli valittu arpomalla. Kortteja laitoimme myös pukinkonttiin.
Vihdoin koitti kuusijuhlan ilta. Isämme Viljo valjasti hevosen reen eteen, ja niin lähdimme Isän ohjatessa hevosta matkaan. Meitä oli kyydissä useampi sisarus,mutta hyvin mahduimme rekeen ja vällyjen alla oli lämmin olla. Ulkona oli kirpeä pakkas-sää, joka ei haitannut. Rekimatka on erityisesti jäänyt mieleen,sellaista tunnelmaa on vaikea enää tavoittaa.
Tunnelma oli korkealla myös itse juhlassa. Myös joulupukin vierailu oli yksi illan kohokohdista. Saihan jokainen pienen yllätyksen.
Viimeiseksi opettaja jakoi todistukset jokaiselle ja odotettu joululoma alkoi.
Näiden muistojen myötä toivottelen nykyisille ja entisille kolkkulaisille oikein hyvää joulua ja uutta vuotta 2014
Sipukan Sinikka, 22.12.2013
Samanlaisia muistoja tulee minunkin mieleen 50-luvun kuusijuhlista Kolkun koululla. Tosin meillä ei vielä siihen aikaan ollut omaa hevosta. Mutta Sammalismäen Eino haki meidät omalla hevosellaan kuusijuhlaan. Kirkkoreki tuli täyteen meistä sisaruksista, äiti ja isä mukaan lukien. Kyllä oli mukava mennä hevoskyydillä kuusijuhlaan. Erityisesti se kulkusten kilinä on jäänyt mieleen, ja koulun piha oli täynnä muita hevosia. Siihen aikaan kun kuljettiin hevosilla. Kyllä ne kuusijuhlat on mieleen painunna…sai laittaa äidin ompeleman uuden mekon päälle. En tiedä missä välissä hän ehti ne ommella. Meitä tyttöjä kun oli aika monta. Mitähän tämän päivän lapset muistelevat sitten meidän ikäisinä. Minä toivotan myös oikein hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille entisille ja nykyisille kolkkulaisille ja kolkun sivujen lukijoille.
Tellu, 23.12.2013
Hyvin palautit Riitta mieliin entisajan tunnelman! Tosiaankin, kuusijuhlaksihan sitä ennen sanottiin.
Useinkin sitä ikävöi lapsuuden ajan hitaaseen ja niin paljon vähempään tyytyvään maailmanmenoon. Eikä se ollut yhtään sen tylsempää kuin nykyään. Siitä pitivät varmaankin osaltaan huolen nuo meidän vinkeät isäukot. Viljo oli jotenkin sellainen veijari – ei mikään turhan murehtija – mutta rehellinen, suoraselkäinen mies. Turvallista oli varmastikin sellaisen isän rekikyydissä.
Omien kouluvuosieni joulujuhlista 70-luvulta muistuu mieleen erityisesti se, kun harjoiteltiin joulunäytelmää, ja jännättiin, meneekö kaikki niin kuin pitääkin. Näytelmä tuntui aina niin isolta ja juhlavalta tapahtumalta. Lavasteet olivat itse kyhättyjä, mutta hienoja ainakin meistä oppilaista. Huumoriakin oli ripoteltu mukaan sopivasti, ja taisipa joskus kommelluksiakin sattua.
Olen mielenkiinnolla availlut netissä olevaa Seminaarinmäen joulukalenteria, jonka luukuista on päässyt kurkistamaan entisaikojen jouluun ja joulujuhliin. Kuinka joulupukki oli vielä 60-luvulla, minunkin ensimmäisinä jouluina, harmaanuttuinen, ja muuttui vasta myöhemmin punatakkiseksi. Kalenterista käy ilmi, että erityisesti Jyväskylän seminaarilla on ollut merkittävä vaikutus suomenkielisten joululaulujen ja suomenkielisen joulujuhlakulttuurin syntyyn. Opettajaseminaarissa alettiin järjestää kuusijuhlia, sieltä valmistuneiden opettajien välityksellä tapa levisi ympäri Suomea, ja joulujen kuusijuhlista, jotka olivat maaseudulla koko kylän yhteisiä juhlia, perinteet siirtyivät myös koteihin. Kalenteri löytyy varmaankin googlaamalla Seminaarinmäen joulukalenteri. Yksi luukku on vielä avautumatta, mitähän sieltä mahtaa paljastua?
Toivotaan, että nykyajan lapsillekin jäisi joulusta mieleen jotakin hyvää – toivottavasti jotakin lämmintä ja rauhallista. Hyvää Joulua kaikille!
Kolkuntien iltatähti, 24.12.2013
Olen sen verran nuori, etten ehtinyt Koivistojen oppiin Kolkun koululle, mutta viimeisistä joulujuhlista 1966 on jonkinlaisia muistikuvia säilynyt. Tässäpä siis viisivuotiaan vedenpitävä todistuslausunto 47 vuoden takaa.
Potkukelkan kyydissä mentiin. Rautajalakset, puinen, maalaamaton istuinosa. Sininen peltilätkä: Velsa Oy, Veljekset Saari, Kurikka. Se Harjun Kallen hitsaama vähäpuisempi malli oli kyllä jämäkämpi, mutta raskaampi.
Pimeä oli taival. Kekkosen Anna-Liisa taisi sattua menomatkalla samaan kylätieruuhkaan. Olisko parivuotiaat kaksoset olleet Liisallakin vällyissä mukana? Kun oli isosiskolla iso rooli siinä näytelmässäkin.
Potkukelkan kyydissä oli oma rytminsä. Saattoipa siihen herkästi nukahtaakin. Ehkäpä otin pienet torkut silloinkin, viimeistään paluumatkalla. Kaulaliinalla lie köyttäneet potkuriin, ettei tuiskahtanut hankeen väsähtänyt juhlija.
Hiekoitus ei niinä aikoina ollut haittaamassa Velsa-potkurin luistoa. Eikä enää kovin paljon hevonpaskatkaan. Kaupan mäessä mentiin aikamoista haipakkaa, ainakin jääkeleillä.
Puut napsuivat ja lumi narskui synkillä metsätaipaleilla, jos sattui kuulas pakkaskeli. Ja pitkät varjot, jos sattui kuutamo. Ja isoilla aukeilla harmaalautaiset lumiaidat. Ja avara tähtitaivas. Revontuletkin joskus.
Joulunäytelmä oli tietysti myös jouluna 1966. Hämärä muistikuva jäänyt isoimmista näyttelijöistä. Kekkosen Ritva taisi heilua näyttämöllä touhukkaana muorina kattilan ääressä. Varmaankin villasukat ja sukkasiinit jalassa.
Ja pienempiä oppilaita tietysti näytelmän tonttuina. Mutta missä lie ne tontut luuranneet kun replikoinnista jäi mieleen: ”Vesi kiehuu, vesi kiehuu, missä kaikki tontut liehuu”. Muuta en dialogista muistakaan.
Liekö olleet eri juhlat tai ainakin vanhempi käsikirjoitus siinä joulunäytelmässä, jossa Puttosen Arppa veti Joosefin roolin. Ja Maria istui tuolissa. Tumma panta pitämässä valkoista liinaa päässä molemmilla. Marialla kapaloitu nyytti sylissään. Ja oliko siihen sellainen seimentapainenkin kyhätty?
Korttejakin jaettiin kuusijuhlissa ja ehkä pieniä lahjojakin. Taisinpa saada minäkin pienen paperipussin, jossa oli pulla. Eikä ihan tavallinen vaan peräti rusinapulla. Hiekkapuron Sylvikö (keittäjä) lie leiponut?
Pieniä oli ne kuusijuhlien joulukortit. Suunnilleen käyntikortin kokoisia. Viidellä pennillä taisi saada useammankin sellaisen. Toisella puolella nimi ja osoitteena ”Täällä kuusella” tai ”Käteen”. Ja yleensä myös lähettäjä, joka Toivoo tai Toiv. tai T:voo. Sitä Hyvää Joulua.
Oliskohan rusinapullan kaverina ollut tikkari. Semmosenkin ovh oli siinä viiden pennin hujakoilla. Ei kai sentään. Mutta ei siinä kyllä piparkakkuakaan ollut. Kai se oli vain se rusinapulla. Ja se soma pieni paperipussi.
Ei ihan kaikkia yksityiskohtia muista. Huonoksi on männä muisti. Se on tunnustettava. Kai se on tämä kiireinen nykyaika, joka ylipyyhkii jo 47-vuotiaat muistikuvat… On se männä tämä nykymoalima…
Mutta te isommat, jotka olitte mukana tekemässä niitä juhlia: seiskaluokkalaiset Riitta, Ritva, Juhani ja kutoskuokkalaiset Kari, Jari ja muutkin. Mitä muistuu 47 vuoden takaisista juhlista?
Näissä tunnelmissa: Hyvää Joulua. Itsekullekin säädylle.
Toveri Hulkkonen, 7.1.2014
Mukavia Joulujuhlamuisteluja, Kyllä ne itsellekkin tuo monia muistoja. Oli se juhlava tunne kun hevosilla sinne mentiin,kaikilla oli kulkuset ja aisakellot. Koulu oli aivan täynnä väkeä. Siinähän oli pitkä puomi Kolkuntien suuntaisesti johon hevoset pistettiin kiinni, heiniä eteen ja loimi pollen päälle. Palatessa oli vähän kilpa-ajoa. Muistan vielä Pasasen Väinöllä oli Helka niminen pieni musta tamma jota kehui hyväksi juoksijaksi nehän ajoi Heinäahon Kainon kanssa pois tullessa kilpaa en muista kuin siinä kävi,mutta Väinö huusi tietä maan peruusteelisesi. Se oli varmaan joskus 50 luvun alussa.eikai siinä voinu paljon tietä antaa ei silloin kolkun tietä ollu aurattu.Oli siinä varmaan kahdet raiteet siis hevosraiteet.
Sitten niitä ohjelmiahan alettiin harjoittelemaan hyvissäajoin ennen H hetkeä. Muistan kerran olleeni jossain kuvaelmassa Joulupukki ja Hukarin Liisa oli pukin muori.Ei löytyny niitä näytelmä kirjoja sieltä koulun vintiltä kun sitä purettiin,koitin niitä etsiä.Oli vähän ajatus josko olisi meistä nykyisistä kyläläisistä löytyny näyttelijöitä?
On mulla yksi koulun joulujuhla muisto joka ei ollu hirvän mukava,se liittyy näihin lahjoihin jotka ostettiin sinne pukinkonttiin.Sen lahjan hintahan oli noin 20 tai 50 penniä en muista tarkkaan.
No tarina menee site että yksi poika osti sellaisen karamellipussin jossa oli niitä kis kis makeisia joukossa paperi päälysteisiä.No pojat rikko sen pussin ja ottivat siitä makijaiset eivätkä antanu mulle, veivät sen sinne kontiin. Mulle iski niin kauhia makijaisenhimo että menin välitunnilla tunkimaan sitä pukin konttia ja ehtimään sitä avattua pussia,ja juuri kun löysin sen niin eikö tullu välitunnin valvojat paikalle ja traketia oli valmis!
Tytöt meni ja kertoi Opettajalle. Seuraavalla välitunnilla Opettaja pyysi minut alaluokkaan, aikansa kuulusteltuaan minua ja minä en myöntäny mitään eikä se kuulustelu olu mitään normaalia äänenpainoa vaan se oli suoraa huutamista, Viimein se menetti hermonsa ja otti rinnuksista kiinni ja nosti minut sitä uunia vasten ja löi nyrkillä poskipäähän puotti alas ja käski kotija heti ja sanoi että Joulujuhlaan et tule. Eipä se tarina siihen päättynyt. Minä tallustelin kotija jossa alkoi uusi kuulustelu. Ensin Äiti ja sitten illalla Isä.En minä sielläkää muuta sanonu kun että Opettaja anto turpaa ja että kielsi tulemasta Joulu juhlaan. No me lähettiin Äitin kanssa samana iltana sinne kouluun Opettajan juttusille ostettiin mennessä Ossuuskaupasta takakautta irto lakritsia pussillinen jotka annettiin Opettajalle. Neuvettelun tulos oli että minä sain luvan mennä Joulu juhlaan ja mikä yllätys minä sain pukilta lakritsipussin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen että ainakin pari kaveria ei saanu turpiinsa. Nimiä en kerro ettei tuu rikottua yksilösuojaa.
Kuka muistaa niitä Osuuskauppa juhlia? Niissäkin tuli joskus käytyä niissä oli hyvijä esiintyjiä.mm kupletti laulajia, akropaatteja kerran Kolkulla oli hyvin tunnettu Sylöhfoonin soittaja Eino Katajavuori hän oli Isäni armeija tai sotakaveri. Silloin siellä oli Isäkin. Isähän ei ollu näitä Osuuskauppa miehiä.!!!!!
sanni, 1.11.2014
Oli tosi hauska:)
kolkku.fi 