Lapsuuden joulu

Peltoniemen Riitta, 21.12.2013

Joulun lähestyessä tulee mieleen lapsuuden kuusijuhla Kolkun koululla.

Oppilaat valmistelivat opettajan johdolla juhlaa jo hyvissä ajoin. Harjoittelimme esityksiä sekä teimme itse koristeita luokkaan.

Tarvikkeet olivat 60-luvulla melko vaatimattomia verrattuna nykyaikaan. Lapsen silmin ne näyttivät silloin oikein hienoilta. Kyllä luovuutta jokainen käytti tekemisissään.

Jokainen oppilas osti yhden pienen lahjan jonka saaja oli valittu arpomalla. Kortteja laitoimme myös pukinkonttiin.

Vihdoin koitti kuusijuhlan ilta. Isämme Viljo valjasti hevosen reen eteen, ja niin lähdimme Isän ohjatessa hevosta matkaan. Meitä oli kyydissä useampi sisarus,mutta hyvin mahduimme rekeen ja vällyjen alla oli lämmin olla. Ulkona oli kirpeä pakkas-sää, joka ei haitannut. Rekimatka on erityisesti jäänyt mieleen,sellaista tunnelmaa on vaikea enää tavoittaa.

Tunnelma oli korkealla myös itse juhlassa. Myös joulupukin vierailu oli yksi illan kohokohdista. Saihan jokainen pienen yllätyksen.

Viimeiseksi opettaja jakoi todistukset jokaiselle ja odotettu joululoma alkoi.

Näiden muistojen myötä toivottelen nykyisille ja entisille kolkkulaisille oikein hyvää joulua ja uutta vuotta 2014

Sipukan Sinikka, 22.12.2013

Samanlaisia muistoja tulee minunkin mieleen 50-luvun kuusijuhlista Kolkun koululla. Tosin meillä ei vielä siihen aikaan ollut omaa hevosta. Mutta Sammalismäen Eino haki meidät omalla hevosellaan kuusijuhlaan. Kirkkoreki tuli täyteen meistä sisaruksista, äiti ja isä mukaan lukien. Kyllä oli mukava mennä hevoskyydillä kuusijuhlaan. Erityisesti se kulkusten kilinä on jäänyt mieleen, ja koulun piha oli täynnä muita hevosia. Siihen aikaan kun kuljettiin hevosilla. Kyllä ne kuusijuhlat on mieleen painunna…sai laittaa äidin ompeleman uuden mekon päälle. En tiedä missä välissä hän ehti ne ommella. Meitä tyttöjä kun oli aika monta. Mitähän tämän päivän lapset muistelevat sitten meidän ikäisinä. Minä toivotan myös oikein hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille entisille ja nykyisille kolkkulaisille ja kolkun sivujen lukijoille.

Tellu, 23.12.2013

Hyvin palautit Riitta mieliin entisajan tunnelman! Tosiaankin, kuusijuhlaksihan sitä ennen sanottiin.

Useinkin sitä ikävöi lapsuuden ajan hitaaseen ja niin paljon vähempään tyytyvään maailmanmenoon. Eikä se ollut yhtään sen tylsempää kuin nykyään. Siitä pitivät varmaankin osaltaan huolen nuo meidän vinkeät isäukot. Viljo oli jotenkin sellainen veijari – ei mikään turhan murehtija – mutta rehellinen, suoraselkäinen mies. Turvallista oli varmastikin sellaisen isän rekikyydissä.

Omien kouluvuosieni joulujuhlista 70-luvulta muistuu mieleen erityisesti se, kun harjoiteltiin joulunäytelmää, ja jännättiin, meneekö kaikki niin kuin pitääkin. Näytelmä tuntui aina niin isolta ja juhlavalta tapahtumalta. Lavasteet olivat itse kyhättyjä, mutta hienoja ainakin meistä oppilaista. Huumoriakin oli ripoteltu mukaan sopivasti, ja taisipa joskus kommelluksiakin sattua.

Olen mielenkiinnolla availlut netissä olevaa Seminaarinmäen joulukalenteria, jonka luukuista on päässyt kurkistamaan entisaikojen jouluun ja joulujuhliin. Kuinka joulupukki oli vielä 60-luvulla, minunkin ensimmäisinä jouluina, harmaanuttuinen, ja muuttui vasta myöhemmin punatakkiseksi. Kalenterista käy ilmi, että erityisesti Jyväskylän seminaarilla on ollut merkittävä vaikutus suomenkielisten joululaulujen ja suomenkielisen joulujuhlakulttuurin syntyyn. Opettajaseminaarissa alettiin järjestää kuusijuhlia, sieltä valmistuneiden opettajien välityksellä tapa levisi ympäri Suomea, ja joulujen kuusijuhlista, jotka olivat maaseudulla koko kylän yhteisiä juhlia, perinteet siirtyivät myös koteihin. Kalenteri löytyy varmaankin googlaamalla Seminaarinmäen joulukalenteri. Yksi luukku on vielä avautumatta, mitähän sieltä mahtaa paljastua?

Toivotaan, että nykyajan lapsillekin jäisi joulusta mieleen jotakin hyvää – toivottavasti jotakin lämmintä ja rauhallista. Hyvää Joulua kaikille!

Kolkuntien iltatähti, 24.12.2013

Olen sen verran nuori, etten ehtinyt Koivistojen oppiin Kolkun koululle, mutta viimeisistä joulujuhlista 1966 on jonkinlaisia muistikuvia säilynyt. Tässäpä siis viisivuotiaan vedenpitävä todistuslausunto 47 vuoden takaa.

Potkukelkan kyydissä mentiin. Rautajalakset, puinen, maalaamaton istuinosa. Sininen peltilätkä: Velsa Oy, Veljekset Saari, Kurikka. Se Harjun Kallen hitsaama vähäpuisempi malli oli kyllä jämäkämpi, mutta raskaampi.

Pimeä oli taival. Kekkosen Anna-Liisa taisi sattua menomatkalla samaan kylätieruuhkaan. Olisko parivuotiaat kaksoset olleet Liisallakin vällyissä mukana? Kun oli isosiskolla iso rooli siinä näytelmässäkin.

Potkukelkan kyydissä oli oma rytminsä. Saattoipa siihen herkästi nukahtaakin. Ehkäpä otin pienet torkut silloinkin, viimeistään paluumatkalla. Kaulaliinalla lie köyttäneet potkuriin, ettei tuiskahtanut hankeen väsähtänyt juhlija.

Hiekoitus ei niinä aikoina ollut haittaamassa Velsa-potkurin luistoa. Eikä enää kovin paljon hevonpaskatkaan. Kaupan mäessä mentiin aikamoista haipakkaa, ainakin jääkeleillä.

Puut napsuivat ja lumi narskui synkillä metsätaipaleilla, jos sattui kuulas pakkaskeli. Ja pitkät varjot, jos sattui kuutamo. Ja isoilla aukeilla harmaalautaiset lumiaidat. Ja avara tähtitaivas. Revontuletkin joskus.

Joulunäytelmä oli tietysti myös jouluna 1966. Hämärä muistikuva jäänyt isoimmista näyttelijöistä. Kekkosen Ritva taisi heilua näyttämöllä touhukkaana muorina kattilan ääressä. Varmaankin villasukat ja sukkasiinit jalassa.

Ja pienempiä oppilaita tietysti näytelmän tonttuina. Mutta missä lie ne tontut luuranneet kun replikoinnista jäi mieleen: ”Vesi kiehuu, vesi kiehuu, missä kaikki tontut liehuu”. Muuta en dialogista muistakaan.

Liekö olleet eri juhlat tai ainakin vanhempi käsikirjoitus siinä joulunäytelmässä, jossa Puttosen Arppa veti Joosefin roolin. Ja Maria istui tuolissa. Tumma panta pitämässä valkoista liinaa päässä molemmilla. Marialla kapaloitu nyytti sylissään. Ja oliko siihen sellainen seimentapainenkin kyhätty?

Korttejakin jaettiin kuusijuhlissa ja ehkä pieniä lahjojakin. Taisinpa saada minäkin pienen paperipussin, jossa oli pulla. Eikä ihan tavallinen vaan peräti rusinapulla. Hiekkapuron Sylvikö (keittäjä) lie leiponut?

Pieniä oli ne kuusijuhlien joulukortit. Suunnilleen käyntikortin kokoisia. Viidellä pennillä taisi saada useammankin sellaisen. Toisella puolella nimi ja osoitteena ”Täällä kuusella” tai ”Käteen”. Ja yleensä myös lähettäjä, joka Toivoo tai Toiv. tai T:voo. Sitä Hyvää Joulua.

Oliskohan rusinapullan kaverina ollut tikkari. Semmosenkin ovh oli siinä viiden pennin hujakoilla. Ei kai sentään. Mutta ei siinä kyllä piparkakkuakaan ollut. Kai se oli vain se rusinapulla. Ja se soma pieni paperipussi.

Ei ihan kaikkia yksityiskohtia muista. Huonoksi on männä muisti. Se on tunnustettava. Kai se on tämä kiireinen nykyaika, joka ylipyyhkii jo 47-vuotiaat muistikuvat… On se männä tämä nykymoalima…

Mutta te isommat, jotka olitte mukana tekemässä niitä juhlia: seiskaluokkalaiset Riitta, Ritva, Juhani ja kutoskuokkalaiset Kari, Jari ja muutkin. Mitä muistuu 47 vuoden takaisista juhlista?

Näissä tunnelmissa: Hyvää Joulua. Itsekullekin säädylle.

Toveri Hulkkonen, 7.1.2014

Mukavia Joulujuhlamuisteluja, Kyllä ne itsellekkin tuo monia muistoja. Oli se juhlava tunne kun hevosilla sinne mentiin,kaikilla oli kulkuset ja aisakellot. Koulu oli aivan täynnä väkeä. Siinähän oli pitkä puomi Kolkuntien suuntaisesti johon hevoset pistettiin kiinni, heiniä eteen ja loimi pollen päälle. Palatessa oli vähän kilpa-ajoa. Muistan vielä Pasasen Väinöllä oli Helka niminen pieni musta tamma jota kehui hyväksi juoksijaksi nehän ajoi Heinäahon Kainon kanssa pois tullessa kilpaa en muista kuin siinä kävi,mutta Väinö huusi tietä maan peruusteelisesi. Se oli varmaan joskus 50 luvun alussa.eikai siinä voinu paljon tietä antaa ei silloin kolkun tietä ollu aurattu.Oli siinä varmaan kahdet raiteet siis hevosraiteet.

Sitten niitä ohjelmiahan alettiin harjoittelemaan hyvissäajoin ennen H hetkeä. Muistan kerran olleeni jossain kuvaelmassa Joulupukki ja Hukarin Liisa oli pukin muori.Ei löytyny niitä näytelmä kirjoja sieltä koulun vintiltä kun sitä purettiin,koitin niitä etsiä.Oli vähän ajatus josko olisi meistä nykyisistä kyläläisistä löytyny näyttelijöitä?

On mulla yksi koulun joulujuhla muisto joka ei ollu hirvän mukava,se liittyy näihin lahjoihin jotka ostettiin sinne pukinkonttiin.Sen lahjan hintahan oli noin 20 tai 50 penniä en muista tarkkaan.
No tarina menee site että yksi poika osti sellaisen karamellipussin jossa oli niitä kis kis makeisia joukossa paperi päälysteisiä.No pojat rikko sen pussin ja ottivat siitä makijaiset eivätkä antanu mulle, veivät sen sinne kontiin. Mulle iski niin kauhia makijaisenhimo että menin välitunnilla tunkimaan sitä pukin konttia ja ehtimään sitä avattua pussia,ja juuri kun löysin sen niin eikö tullu välitunnin valvojat paikalle ja traketia oli valmis!

Tytöt meni ja kertoi Opettajalle. Seuraavalla välitunnilla Opettaja pyysi minut alaluokkaan, aikansa kuulusteltuaan minua ja minä en myöntäny mitään eikä se kuulustelu olu mitään normaalia äänenpainoa vaan se oli suoraa huutamista, Viimein se menetti hermonsa ja otti rinnuksista kiinni ja nosti minut sitä uunia vasten ja löi nyrkillä poskipäähän puotti alas ja käski kotija heti ja sanoi että Joulujuhlaan et tule. Eipä se tarina siihen päättynyt. Minä tallustelin kotija jossa alkoi uusi kuulustelu. Ensin Äiti ja sitten illalla Isä.En minä sielläkää muuta sanonu kun että Opettaja anto turpaa ja että kielsi tulemasta Joulu juhlaan. No me lähettiin Äitin kanssa samana iltana sinne kouluun Opettajan juttusille ostettiin mennessä Ossuuskaupasta takakautta irto lakritsia pussillinen jotka annettiin Opettajalle. Neuvettelun tulos oli että minä sain luvan mennä Joulu juhlaan ja mikä yllätys minä sain pukilta lakritsipussin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen että ainakin pari kaveria ei saanu turpiinsa. Nimiä en kerro ettei tuu rikottua yksilösuojaa.

Kuka muistaa niitä Osuuskauppa juhlia? Niissäkin tuli joskus käytyä niissä oli hyvijä esiintyjiä.mm kupletti laulajia, akropaatteja kerran Kolkulla oli hyvin tunnettu Sylöhfoonin soittaja Eino Katajavuori hän oli Isäni armeija tai sotakaveri. Silloin siellä oli Isäkin. Isähän ei ollu näitä Osuuskauppa miehiä.!!!!!

sanni, 1.11.2014

Oli tosi hauska:)

Kaksosperimä jatkui

Raili Kananen, 1.11.2013

Kerronpa tässä kuinka Suuresuonmäestä (äitini sukujuuret) kaksosperimä on jatkunut tähän asti. Suurensuomäestä on tietoni mukaan tullut kaksosia Hiekkapuron Arttu ja Harjun Eeva, ja Lehtolan Penttillä oli kaksospuoli lukemani mukaan, hänen mummunsa avioitui Suurensuonmäen Albertin kanssa, ja minun äitini Nelman äiti Hilma os. Paananen on Suurensuonmäen Hermannin (Paananen) tytär. Nyt minun tytär sai keväällä kaksostytöt, ja Sirkka siskon tytär sai parin kuukauden perästä kaksostytöt. Myös äidin siskon Hilkkan(os. Paananen)pojalla on kaksoset. Sukututkimuksen mukaan myös äidin ensimmäisellä serkulla on kaksoset. Voihan näitä enemmänkin olla mulla ei le enempää tietoa. Ei kai sata prosenttisesti voi sanoa et on geeniperimää mut näin väitetään ja siltä tämäkin vaikuttais. Jääköön tämäkin Kolkun tarinoihin jälkipolville ja sukulaisille.

Lehtolan Pentti, 2.11.2013

Mielenkiintoista. Senverran korjaan nimeä että kysymyksessä on Hiekkapuron Aatami. Näille kaksosille Suurensuonmäen Ville antoi ikivanhat jo Raamatun alkulehdillä mainitut nimet Aatami ja Eeva. Olen tiennyt että olemme sukua keskenämme. Siis Hermannilla oli kaksi poikaa Ville ja Albert sekä ainakin yksi sisko Hilma joka oli siis sinun mummosi.

Lienekö Hermannilla ollut muitakin lapsia? Hermannilla on ollut veli Junnu ja tämä Lehtolan pirtti on ns, Junnun tupa jonka Albert siirsi tälle paikalle joskus 1930 luvulla. Liekö Junnu ja Hermanni olleet kaksosia sitä en tiedä?

Lehtolan Pentti, 2.11.2013

Vielä senverran että minun kasoisveljeni kuoli synnytyksessä. Jotain elonmerkkejä hänessä on ollut mutta ei selvinnyt elävien kirjoihin. Hän oli kuulemma minua isompi sillä minä olin alle puolitoista kiloinen, Tikka-Santra joka oli mukana synnytyksessä oli kai ehtinyt antaa ”hätäkasteessa” hänelle nimen Erkki. Joskus ajattelen millaista olisi ollut elää kaksoiveljen kanssa. Jotenkin olen vanhemmiten kaivannut etten ehtinyt nähdä pappaani Alberttia. Jotkut ovat väittäneet minua ´pappani oloiseksi. Tämmöinen muistelu sopii hyvin näin pyhäinpäiväaamuun.

S. Pukka, 2.11.2013

Tässäpä hieman lisää taustatietoa ja tarkennuksia.

Suurensuonmäen Herman Paananen (s.1847, k.1929, 81v) otti 19-vuotiaana vaimokseen Keiteleen Vuonamosta 24-vuotiaan Anna Maria Saastamoisen (s.1842, k.1914, 71v). Anna Maria sattui muuten olemaan Herman Saastamoisen siskopuoli eli Tikkalan Anna Lydia Pasasen täti. Niinpä Mäen Ville (Otto Wilhelm s.1872, k.1951, 78v) ja Tikkalan Anna (s.1891, k.1985, 94v) olivat serkuksia.

Hermannille ja Annalle syntyi kymmenen lasta joista Hilma (s. 1887, Paananen, Vauhkonen, Kumpulainen) oli nuorin. Hermannin aikuisiksi eläneitä poikia olivat Mäen Ville, Amerikan Matti ja Lehtolan Alapetti.

Juho/Junnu Paananen (s.1850, k.1925, 74v) oli Hermannin pikkuveli ja Junnun kuoltua ”Junnun tuvasta” todellakin tehtiin Alapetin ja Miinan perheelle Lehtola 1920-luvun lopulla.

Yhteenvetona vielä edellä mainitut ja muutamat muut mieleen tulevat Herman Paanasen jäljiltä löytyvät kaksoset:

Hilman isoveljen Villen (s.1872) jälkeläiset:
Villelle kaksoset 1908 (Aatami ja Eeva, Suurensuonmäki).
Aatamille (s.1908 kaksosena) kaksostytöt 1941 (elivät 2 kk).

Hilman isoveljen Albertin (s.1881) jälkeläiset:
Albertin tyttärelle (Kerttu s.1919) kaksospojat 1939 (Pentti ja Erkki).

Hilman isosiskon Sofian (s.1883; Pasanen) jälkeläiset:
Sofialle kaksostytöt 1925 (Ester ja Elsa, eivät jääneet henkiin).
Sofian tyttären (Auli P s.1918) tyttärelle (Aila s.1944) kaksospojat 1962.

Hilman (s.1887; Vauhkonen, Kumpulainen) jälkeläiset:
Hilmalle kaksoset 1915 (Leo ja Lea V, Lea eli vain 7 viikkoa).
Hilman tyttären (Hilkka K) pojalle kaksoset.
Hilman tyttären (Nelma K) tyttären (Raili) tyttärelle kaksostytöt 2013.
Hilman tyttären (Nelma K) tyttären (Sirkka) tyttärelle kaksostytöt 2013.

Lehtolan Pentti, 2.11.2013

Kyllä sitä tietoa näköjään löytyy kun osaa etsiä. Kuule Pukka! Haluaisin rekrytoida sinua tekemään juttuja myös tänne Seudun nettisivustolle.

Siellä on paljon kävijöitä. osoite on http://www.viitasaarenseutu.fi Kiitos näistä tiedoista kai nämä säilyy täällä. Ei kai ne amerikkalaiset ala näitä juttuja vakoilemaan kun siellä mainitaan tämä Amerikan Matti. Minulla on muuten kuva jossa poseeraavat Ville.Matti,.ja Alapetti

Raili Kananen, 3.11.2013

Olipa mielenkiintoista kuulla,et noita kaksosia on noin paljon., Ennen niitä kuoli synnytykseen, kun oli niin alkeellista, onhan se tänäpäivänäkin riskiraskaus.Meillä nyt meni odotus ja synnytys hyvin, isoja ja terveitä tyttöjä tuli,kuin myös Sirkan tytöllä.Sanotaan et kaksosraskaus hyppää yhden sukupolven yli mut ei näytä tässä suvussa pitävän paikkaansa, joku on sanonut myös et isän puolelta syntyis epäidenttiset (tyttö/poika) ja äidin puolelta identtiset (tyttö/tyttö ja Poika/poika) joka ei myös näytä pitävän paikkaansa. Olis mukava tutkia näitä kaksosjuttuja syvemmältikin.

Sari Koponen, 24.3.2015

Mummoni Mirjam Hytösen (o.s. Vauhkonen) isä oli Onni Vauhkonen ja äiti Hilma o.s. Paananen.

Mummoni sai kahdet kaksoset. Vuonna 1949 kaksospojan ja tyttären ja vuonna 1952 kaksostyttäret. Ovat elossa vielä. Seuraavat sukupolvet eivät ole kaksosia saaneet.

Onko jollakin tietoa Onni Vauhkosen juurista? Oli kuulemma suutari.

Helena Vauhkonen, 19.4.2015

Tässäpä Onnista tietoa jonkin verran: Onnin isä oli Wilhelm Johaninpoika Wauhkonen s. 22.03.1848. Onnin isoisä oli Johan Påhlinpoika Wauhkonen s. 24.01.1817.

Onnilla oli sisaruksia Hilma, Eliel ( minun isoisä), Saima ja Albert.

Olisin kiinnostunut saamaan lisätietoja eritoten Elielistä, jos jollakulla niitä olisi.

Kolkkujoen ennallistamishanke

Jukka Paananen, 6.10.2013

Kolkkujoen ennallistamishankkeen työt alkavat lokakuun alkupuolella. Tarkoitus on kunnostaa Kolkkujärven luusua eli ”tammi” ja Kolkkujoen kosket aina Kolimajärveen saakka.

Perjantaina 4.10. paikalla kävivät työkohteen alkupalaverissa Keski-Suomen Ely-keskuksesta Matti Pitkäjärvi, Jari Jämsen ja Pasi Perämäki.

”Työt aloitetaan yläjuoksulta ensi viikolla siten, että vanha puurakenteinen tammi puretaan, ja tilalle rakennetaan luonnonkivistä uusi patorakennelma. Samalla joen suuaukko levenee nykyisestä noin 6 metristä 11 metriseksi”, esitteli rakennusmestari Matti Pitkäjärvi paikalla olleille maanomistajille.

Kolkkujoen vanha tammi

Kolkkujoen kunnostussuunnitelma

Kolkkujoen kunnostuksen suunnittelu

”Uusi patorakennelma pienentää Kolkkujärven vedenkorkeuden vaihteluita, koska se sallii suuremman virtauksen tulva-aikoina ja pienentää virtausta kuivana aikana. Järven alin vedentaso nousee rakennelman myötä 20 senttiä nykyisestä alimmasta tasosta. Keskiveden korkeus nousee 4 senttiä nykyisestä. Kunnostushankkeen tavoitteena on palauttaa jokiuoma sellaiseen luonnonmukaiseen tilaan, jossa se oli ennen uittotyön takia tehtyjä perkaustöitä. Samalla jokiuoma mahdollistaa joen eliö- ja kalakantojen lisääntymisen ja monipuolistumisen, jopa taimenen nousun Kolimajärvestä Kolkkujärveen. Kolkkujoessa tehtiin viime vuonna sähkökalastuskoe, jossa joesta tavattiin perinteisten kalakantojen ohella myös mm. taimenta, harjusta ja rapuja. Joen pieneliöiden, kalojen ja rapujen takia jokea ei voida padota kuivaksi rakennustyön ajaksi. Ennen vanhan tammen purkua jokisuuhun rakennetaan ohijuoksutusta varten sivuputki, joka tukitaan sitten rakennustyön jälkeen”, Pitkäjärvi kuvaili kunnostushankkeen tavoitteita ja toteutusvaiheita.

Kolkkujoen jokiuoma

”Kunnostustyö Kolkkujärveltä Kolimajärveen kestää parisen kuukautta. Jos kelit ovat tänä syksynä pitkään hyviä, hanke saadaan loppuun jo tämän vuoden puolella. Jos talvi tuleekin aikaisin, hanketta jatketaan sitten keväällä. Vastuullisena urakoitsijana hankkeessa toimii Maanrakennus Poikolainen Karstulasta, jolla on pitkä kokemus vesiuomien kunnostustyöstä. Paikallisia urakoitsijoitakin tarvitaan”, kertoi kunnostushankkeen työnjohtajana toimiva Pasi Perämäki.

Työn etenemisestä hän kertoi: ”Työt aloitetaan tulevalla viikolla rakentamalla tammelle kulku-ura Kolkuntieltä. Uraa pitkin joudutaan kuljettamaan uuden patorakennelman rakennusainekset, joten joen viereen Kolkuntieltä Kolkkujärvelle saakka rakentuu samalla uusi tieura myöhempääkin käyttöä varten. Rakennustyöt pyritään toki tekemään mahdollisimman luonnonmukaisesti siten, että joen penkkarakenteisiin ei kosketa”.

Kolkkujoen kunnostusporukka

”Joen ja patorakennelman kunnostuksessa käytettävä materiaali, kivi- ja maa-ainekset, pyritään hankkimaan ja kuljettamaan lähialueelta jos suinkin mahdollista. Toki joen penkoissa olevaa kiviainestakin käytetään, mutta se ei yksin riitä ja pyrimme siihen, että joen penkkoja pengottaisiin mahdollisimman vähän”, korostivat hankkeen pomot.

”Toivomme, että alueen maanomistajat ja muutkin kävisivät paikan päällä seuraamassa työtä. Tänne ovat kaikki uteliaat tervetulleita. Hankkeen aikana joudumme varmaan ”neuvottelemaan” myös majavien kanssa laittomien rakennelmien purkamisesta”, virkamiehet aprikoivat…

Tilanne 13.10.2013

Ensimmäisen työviikon aikana vanha tammi purettiin, ja tilalle rakentui uusi patorakennelma.

Tieauran tasausta Kolkkujoella

Työt alkoivat tieuran teolla. Viikonloppuna Vanhantalon Jari ja Kauniinahon Pekka kävivät raivaamassa tieuralle paikan, ja maanantaina Tiitilän Jussi pääsi kaivinkoneen kanssa tasoittamaan kulku-uran tammelle.

Traktori kuorman kanssa Kolkkujoella

Jussi urakoi myös sora- ja kivimateriaalin ajon tieuraa pitkin tammelle.

Kolkkujoen vanhan tammen purku

Vanhan tammen ympäriltä raivattiin puusto pois, koska uusi patorakennelma on reippaasti leveämpi.

Materiaalin kippausta Kolkkujoen tammella

Ennen vanhan tammen purkua yläpuolelle rakennettiin väliaikainen pato. Patomateriaali tuotiin työmaalle ajamalla.

Samalla huomattiin, että vanhan tammen padossa eleli kymmenien rapujen yhdyskunta. Ravut siirrettiin hellävaraisesti sangoilla kauemmas järvelle.

Patovanerin rakentamista Kolkkujoen tammityömaalla

Patovanerin rakentamista Kolkkujoen tammityömaalla

Patovanerin korkeuden mittaus Kolkkujien tammityömaalla

Stromboolin ajoa Kolkkujien tammityömaalla

Kun vanhan tammen pato oli kaivettu pois, rakennettiin uuden patorakennelman sisään vanerista seinämä, joka valmistuttuaan säätää veden virtausta ja estää virtauksen padon alta ja ohitse. Rakennelman teosta vastasivat Kyminahon Markku ja Seppo ELY-keskuksen Jämsenin Jarin millimetrintarkalla ohjauksella. Pohjavaneri asennettiin kaivantoon kivimurskan sisään.

Patovaneri valmis Kolkkujien tammityömaalla

Ja tämä valmis pohjavaneri säätää jatkossa Kolkkujärven pinnan tasoa.

Kolkkujoen tammen patoluukku

Pohjavanerin yläosa on jatkossa Kolkkujärven alin taso. Taso on noin 20cm nykyistä alinta tasoa ylempänä. Kuivana aikana vesi virtaa vain keskellä olevan pienen aukon kautta, jota pitkin myös kalat ja järven muu eliöstö pääsee kulkemaan. Tulva-aikaan vesi pääsee virtaamaan vanerin ja kiveyksen yli aikaisempaa rakennelmaa leveämmälti.

Patokiveyksen rakentaminen

Tässä vaiheessa työmaalle saapui Maanrakennus Poikolaisen pitkäpuominen kaivinkone. Ja Niskakosken (entisen Kolkkujoen tammen seudun) patorannelman kiveys ja loppumuotoilu alkoi ELY-keskuksen Pasi Perämäen tarkalla ohjauksella. Paikalle saapui myös toveri Hulkkonen tarkkailemaan työn etenemistä.

Peipon kiviraunion kivien haku

Peipon kiviraunio Kolkuntien varresta siirtyy uuteen paikkaan Niskakosken kivirakenteisiin.

Tilanne 15.10.2013

Kivien ja soran ajo jatkui. Materiaali ajettiin ensin kasoihin joen molemmin puolin, joista se sitten leviteltiin suunnitelman mukaisesti koko joen leveydelle.

Lisäkivimateriaali valmiina Kolkkujen kunnostustyömaalla

Tilanne 23.10.2013

Niskakosken patorakennelma on saatu valmiiksi, ja työmaan ympäristö järven rannassa siistittyä.

Kolkkujoen tammen uusi patorakennelma valmiina

Viereiseen poukamaan saatiin samalla hiekkapohjainen uimaranta.

Uusi uimapaikka Kolkkujoen tammen vieressä

Työt ovat edenneet hyvän matkaa jokea alaspäin. Järven ja sillan välinen osuus on jo valmis.

Kolkkujoen tammelle lisätyt kivet paikallaan

Joen uusi sorapohja tarjoaa hyvän elinympäristön vesieläimistölle.

Kolkkujoen uusi sorapohja

Työt jatkuvat sillan toisella puolella.

Luntakin ehti jo hieman sataa, mutta onneksi kovemmilta pakkasilta on vielä säästytty.

Kunnostettu Kolkkujoki Kolkuntien sillan kohdalla

Toveri Hulkkonen, 13.10.2013

Erittäin hienoa että tämä joen entisöinti lähti viimeinkin käyntiin!

Kävin siellä katselemassa puolen viikon maissa. Vanha tammi oli purettu ja jokisuuta korjattiin. Asettelivat kivijä ja osittain oli korotettu jokisuuta.

Mielenkiintoinen projekti.

Jukalle iso kiitos hyvästä alustuksesta josta selviää toimenpiteet joita siellä tehdään!

Anssi, 16.10.2013

Hienoa tosiaan, että nyt liikkuvat jo koneetkin. On maisema muuttunut omista onkireissuista. Matalalla vedellä tuli seisottua tammen kivillä ongella. Nyt siitä tulee huomattavasti luonnonmukaisempi. Muutamassa vuodessa alue varmasti jo maisemoituu ja näyttää luontevalta.

Juttusarjaa on mukava seurata, kiitokset kirjoittajalle. Toivotaan, että tästä muutaman vuoden päästä kulkee jalompaakin kalaa ja pystyvät jo lisääntymään kunnolla. Joelle maksetaan näin ikäänkuin takaisin se, että kuljetti aikanaan uitoissa valtavan määrän puuta alavirtaan ja palveli kansantaloutta.

Tuomo (hanuristi evp.), 29.10.2013

Hienoa työtä, kertakaikkiaan! Joen rannalla asuvana ihan kateeksi käy :). Meijän jokea on nyt vähän veden aikana siivottu puustosta, jota on kaatunut tai kaatumassa jokeen. Mutta samanlainen ruoppaus olisi tarpeen muutamiin kohtiin kiireellisesti. 20 vuotta sitä on yritetty, mutta lupaa ei ole kuulunut. Eihän joki siitä pilalle mene, jos siinä vesi kunnolla virtaa ja sitä yleensä pystyy käyttämään. Mukavaa seurata kuitenkin, kun työ etenee jossakin.

Reijo (Peltoniemen) Pasanen, 29.10.2013

Tulihan siellä Kolkunjoella käytyä monet kerrat kalassa. Viimeksi olen käynyt pari kesää sitten snorklaamassa muutaman kilometrin jokea alaspäin poikani Tuomaksen kanssa. Muutamia rapuja ja pikkukalaa, sekä muutama uistin siltä reissulta tuli. Matalalla vedellä ei taida olla kovin kummoinen snorklauspaikka enää. Mutta hienoa, että joki tulee nyt ennallistettua. Aika näyttää, minkälaiseksi se muuttuu. Varmaan ainakin luulisi, että huomattavasti monipuolisemmaksi muodostuu joen eliöstö.

Terveiset kehä kolmosen sisäpuolelta.

Pasi Perämäki, 2.12.2013

Hyvin on kunnostus edennyt, joten kiitokset myös kaikille paikallisille konemiehille, maanomistajille ja muuten vaan kiinnostuneille ihmisille sekä Koliman erämiehille mökinkäyttömahdollisuudesta. Se helpottaa paljon meidän hommia kun paikalliset ihmiset ovat yhteistyöhaluisia. Nyt alkaa talvi kiristämään otetta niin paljon että koskessa vesi alijäähtyy ja hyhmääntyy tarttuen kiviin, ollaan siis tosi lähellä sitä tilannetta että on lopetettava työt tältä erää. Tämä viikko koitetaan tehdä torstaihin asti kun nyt hieman lauhempaa luvattiin ja loput jäisi ensi vuodelle (ehkä syyskuu-marraskuu). Särkikoski saatiin viime viikolla tehtyä ja Kotijoenkoskella ollaan nyt menossa, melkein puolet taidetaan saada siitäkin tehtyä ja kokonaisuudessaankin ollaan Kolkunjoen kunnostuksen osalta noin puolivälissä. Palataan viimeistään ensi syksynä asiaan. Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta kaikille!

Hannu Vautere, 4.12.2014

Joki kulkee ulkosaunani takana (200m) olen löytäny majavien padot ja ovat lähtöisin kolmesta tuulen kaatamista puista joen poikki joka nostattaa 30-40cm vettä joka virtaa suolle ja sieltä kirtouomaa alas jokeenlikaisena humusvetena ja tuhoaa hapen ja KOLIMAN SUUAUKKO RUSKEENA JA KALAT TIPO TIESSÄÄN,OMALTA OSUUDESTA OLEN VALMIS POISTAMAAN PUUT SAATUANI MAANOMISTAJA kempaiselta luvan.Hyvat joulut ja loppuvuodet kaikille lähiympäristöön.

Pärnun ja Saarenmaan reissu 2013

Jukka Paananen

Raportti Kolkun PVY:n Pärnun ja Saarenmaan reissusta kuvineen.

Maanantai 22.7.

Reissupäivä Kolkulta Pärnuun. Illalla kävimme tutustumassa kaupungin ruokaravintoloihin.

Tiistai 23.7.

Aamulla kaupunkikierros bussilla. Iltapäivällä tutustuminen KGB:n ja Neuvostojohdon entiseen lomakeskukseen Villa Adropoffiin. Paikan historia on nyt meillekin selvinnyt. Hienot puitteet on ollut siellä poliittisen eliitin lomailulle.

Kiitokset Tammelan Ritalle mahtavasta opastuksesta Pärnun seutuun ja historiaan!

Kolkkulaiset Virossa Villa Andropoffissa

Kolkkulaiset Virossa Villa Andropoffissa

Kolkkulaiset Virossa Villa Andropoffissa

Iltapäivä ja ilta nautittin lämpimästä ja aurinkoisesta Pärnun lomatunnelmasta.

Keskiviikko 24.7.

Reissu Saarenmaalle.

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Kolkkulaiset Virossa Saarenmaalla

Illalla käytiin porukalla syömässä Pärnun jahtisataman Jahtklubilla.

Kolkkulaiset Virossa Pärnussa Jahtklubilla syömässä

Torstai 25.7.

Kotimatka

Kolkkulaisten Viron reissun kotimatka

Kolkkulaisten Viron reissun kotimatka

Kolkkulaisten Viron reissun kotimatka

Toveri Hulkkonen, 22.8.2013

Oli erittäin mukava Viron reissu. Äärettömän mukava porukka,ei tarvinnu hävetä kenenkään käyttäytymistä ! Mieliin jäävin paikka oli se KGP,n kesähuvila se herätti vaikka minkälaisia ajatuksia. Kun ajattelee että sinne ei ollu minkäänlaisia mahdollisuuksa päästä rahvaalla.

Se meteoriitti monttu oli kanssa melekonen, kylläkai se oli halkaisijaltaan yli 50 metriä ja syvyyttä yli 10 metriä on se ollu mossaus kun se on siihen tullu. Rakennus tyyli vähä ihmetytti kaikissa omakoti taloissa oli valtavan jyrkät katot, kysyinkin sitä siellä vastaus oli että eikö Suomessa tule lunta.

Tuulivoimala puistoja suuri määrä siellä meren rannalla ennen Saarenmaata. Metsät olivat hoitamatta.Onneksi Martilla ei ollu raivaussaha mukana hän olisi siellä vieläkin,onhan virossa raivaus miehiä mutta kun ne on täällä suomessa. Sitten pähkäilimme niitä heinäpaalia, niitä oli pelloilla tuhansittain ilman muovia? Se jäi selvittämättä.

Matkaoppaat oli erinomaiset. Välillä tuli huumoria, näin porukka pysyi hereillä eikä alkanu porinoimaan keskenään. Eräs juttu jäi mieleen joka meni näin. Opas kertoi että Virossa on paha alkohooli ongelma ja sen eteen tehdään lujasti töitä. Siellä on arvaus leikkikin jossa kysytää että mitä eroa on hautajaisilla ja häillä ? Hautajaisissa on yksi juoppo vähemmän.

Paanasen tiellä – matkalla kohteeseen

J. Mainio, 21.7.2013

1980-luvun alussa J. Vainio lauloi Kaamasen tiestä ja ikääntyvien miesten pikkuvaivoista etuveitikka silmäkulmassaan.

Veitikka silmäkulmassa on myös J. Mainiolla, joka samoin sävelin nostaa pari esimerkkiä jo miehen ikään ehtineistä kolkkulaisista yrittäjistä. Nuokin ikämiehet ovat puoliksi Paanasia ja J. Paanasen liikenteen matka edessä, joka selittäköön eksymisen Kaamasen tieltä Paanasen tielle.

Kylä ei pysy elinkelpoisena pelkällä leuanlouskutuksella eikä tällaisilla raaputuksillakaan vaan uutteralla työllä ja yritteliäisyydellä. Olkaamme siis ylpeitä kaikista uutterista yrittäjistä, jotka omalta osaltaan pitävät kylää ja kaupunkia hengissä.

Esimerkkeinä nämä riimitykset toimikoot muutenkin: muutamaa kirjainta muuttamalla riimin merkitys on muuttunut aivan toiseksi. Vastaavanlaisia pieniä muutoksia voi kokeilla myös suhteessa omaan ympäristöön, naapureihin, asenteisiin, näkökulmiin jne. Sitä kautta saattaa löytyä jotain positiivistakin tai ainakin pilkettä silmäkulmaan.

Samalla kiitokset väsymättömille puuhamiehille ja puuhanaisille, jotka ovat mukana organisoimassa talkoita, kylätapahtumia yms. Ja tietysti myös näitä matkoja. Ja paikallisyrittäjien voimin – luonnollisesti.

Näissä tunnelmissa saanen toivottaa kaikille iloista ja sopuisaa matkaa Pärnuun ja Saarenmaalle. Antaa maiseman vaihtua:

Paanasen tiellä – matkalla kohteeseen

Kauheessa kiireessä Paanasen tiellä
rantteelle Pena taas menossa,
sillä sen täyttyy taas liiteri siellä,
kun raivasi niin etukenossa.

Kateet ne lausui: ”On lahonnut kölisi”.
Ikämiesryhmä noin omiaan mölisi.
Pentti vain nauroi ja sirkkeli pölisi –
matkalla kohteeseen.

Mies, kun tulet tiettyyn ikään,
jos et elä’köityi’sikään.
Sen näkee Pentistä, ehompi entistä –
jo vain me kimpassa tuumattiin.

Kukat ja laitteet on Puutarhatiellä.
Ja miehienjalostuskikkoja.
Huikarin klaani kun värkännyt siellä
on poikia, mutta ei likkoja.

Isiltä pojille: koneita, kukkia –
periytyy lisäksi valkeita tukkia.
Koulutuspaikaksi remonttipukkia –
matkalla hohteeseen.

Seppo tullut tiettyyn ikään,
muttei siellä hätä mikään.
Ei sormi suuhun jää, kun tarviit tekijää,
jo vain me Harjusta tuumattiin.</i

Raukeaa laukka kai Paanasen tiellä,
kohta on euroista puutetta,
ellei se Kataisen hallitus kiellä
pois Kolkulta taantumauutetta.

Kekkoset ehtii maan kuntoa potea.
Kataisen hallitus ei tätä totea,
arven kun nitoi ne keskelle sotea –
matkalla nosteeseen.

Mies jos liikaa liettyy ikään,
niin ei sillä pelaa mikään.
Jos näkis Pasasta, ei ois niin tasasta,
jo vain me kimpassa tuumattiin.

No mies kun tulet tiettyyn ikään
niin älä ole milläsikään,
jos pääset naisista ja painajaisista,
jo vain me pimpasta tuumattiin…

Jukka, 23.7.2013

Kiitoksia J.Mainiolle matkaterveisistä. Arvovaltainen matkaseurue majoittui eilen onnellisesti Pärnuun ja sateesta huolimatta lomatunnelmaan on päästy hyvin.

Teimme reissusta erillisen matkakertomuksen kuvien kera. Se löytyy täältä.

Onnittelukronikka Erjalle 50v

Alli, 12.5.2013

Valkeni keväinen aamu
toukokuun toinen sunnuntai.
Syntyipä topakka tyttö
äitienpäivän lahjana,
kuopus suureen lapsiparveen.
Kävi pientä hoitamahan
isosiskot kaitsemahan,
Jukka-veli huolehtimaan.

Lapsuudessa leikkipaikat
löytyi navetan nurkilta:
karsinassa pienet vasut
possutpa helmassaan hoiti.
Sipukan hauvaa halasi,
karkulaista hyvin helli.

Kouluun läksi Kumpumäelle
kera tyttöystävien
Tiinan kera kulkiessa,
Teijan kanssa kilpasilla,
mieleen aakkoset painui.

Koulutie kirkolle kulki.
Monen pitkän vuoden jälkeen
palkintona uurastuksen
valkolakki päähän painui
kultaisille kiharoille.
Koko elämä edessä.

Kohtasi komean miehen,
miehen kovin kunnollisen,
Putaan puolelta peräisin.
Lempi siinä leimahteli,
sydämet yhteen sulatti.
Käsi tarttui toisen käteen,
taivallus yhteinen alkoi.

Häiden jälkeen arki saapui,
navettatyö tutuks’ tuli.
Vanhantalon tantereilla
sukupolvi uuteen vaihtui.

Sitten syntyi tyttölapsi,
pikkuprinsessa suloisin.
Kului vielä vuotta pari,
pojan pontevan ponnisti.
Heitä sitten hellitteli:
sadut luki, letut paistoi,
kerhoon kiltisti kuljetti.
Hyvätpä elämän eväät
saivat lapset lähtiessään
maailmata valloittamaan.

Työ on raskas navetalla,
paljon paljon muistettavaa.
Usein ihan stressi repii,
onko homma hallinassa,
poikimiset, sairastelut?
Onko kiinni maitohana,
Lietekouruunko lurahti,
maito valkea valahti?
Siemennystä hieho oottaa,
kovin hyppää karsinassa.
Vesiputki poikki ratkes’,
paha päivä koitteleikse.

Vaikka vastukset koettelee,
kova kohtalo kurittaa,
saapi ammut rapsutuksen.
Ohikulkeissa kuoputtaa,
lehmän turpaa taputtelee,
kissan selkää silittelee
Erja – ehtoisa emäntä.

Töitten raskaitten raossa,
kävi Erja kovan koulun,
vuotta monta opiskeli
Saarijärven salomailla
agrologiksi valmistui.

Kotihommat hallitsee hän,
kodin kauniisti sisustaa,
herkulliset kahvileivät
aina seitentä sorttia,
pullat parhaimmat paistaa.

Kudin käteen illan tullen,
taitavasti toimeen tarttuu,
langan kiertäen ketterään
silmukat somat selvittää.
Syntyy sukat, pipot, kintaat,
käsityötpä mainioimmat.

Olet kiltti, huomaavainen:
lämmin, suuri sydän sulla,
ripaus pieni pippuria,
tarpeen tullen tappurata.
Suuren sydämen sopukassa
paikka meillä jokaisella.
Ystävä ylitse muiden.

Onnea on ollut sulla
elonpolulla pitkällä.
Toivon sitä edelleenkin!
Terveyttä, rakkautta,
aurinkoa, myötätuulta,
paljon päiviä kauniita!

Erja, 17.7.2013

Kiitos Alli ihanasta runosta. Olet kyllä melkoinen taituri!

Jos meitä olisi vain sata

Lottovoittaja, 18.12.2010

Veronpalautukseni eivät riitä mihinkään. Teinit ovat jättäneet huoneensa siivoamatta. Pomo on epäoikeudenmukainen. Naapuri leveilee uudella autollaan, meidän romu seisoo pajalla. En kestä tätä pimeyttä ja kylmyyttä. Puoliso pihtaa eikä koira opi tavoille. Happi loppuu ja pierettää, mä en ala.

Sain pari viikkoa sitten ystävältäni sähköpostitse kiertokirjeen, joka sisältää laskelmia ihmiskunnan suhteellisesta tilasta. Vaikeuksien, ongelmien ja armottomien olosuhteiden keskellä voivotteleville suomalaisille tekisi hyvää oivaltaa, että olemme sittenkin saaneet syntyessämme lottovoiton.

Yksinkertainen laskelma osoittaa, että jos meitä olisi maailmassa sata ihmistä, eurooppalaisia olisi 21 henkeä, pohjois- ja eteläamerikkalaisia 14, aasialaisia 57 ja afrikkalaisia kahdeksan. Vaaleaihoisia ja kristittyjä olisi 30. Naisia porukkaan kuuluisi 52 ja miehiä 48. Toistaiseksi kaikki kuulostaa aika tutulta, eikö vain?

Entä omaisuuden jakautuminen? Kuusi ihmistä omistaa 59 prosenttia maailman rikkauksista ja he ovat kaikki amerikkalaisia. Inhimillisissä olosuhteissa asuu ainoastaan 20 henkeä. Lähes puolet porukasta kärsii aliravitsemuksesta. Vain kahdeksalla on pankkitili ja rahaa kukkarossa. Jos jääkaapissasi on ruokaa, omistat vaatteesi, sinulla on katto pään päällä ja sänky, jossa nukkua, kuulut 25 onnellisen joukkoon. Ehkä puhun sinusta?

Narina, tyytymättömyys ja epätoivo asettuvat laskelman ymmärtävälle perusteettomaan yhteyteen. Kokemus ja tulkinta omasta tilasta on tietysti aina subjektiivinen ja tunteen tasolla totta. Kuulut kaikesta huolimatta niiden harvojen joukkoon, jotka saivat onnenpotkun jo syntyessään.

Saamani kiertokirje kehottaa tekemään työtä kuin et koskaan tarvitsisi rahaa. Se neuvoo rakastamaan kuin kukaan ei olisi koskaan loukannut sinua. Tanssi kuin kukaan ei katsoisi. Laula kuin kukaan ei kuulisi. Elä kuin asuisit paratiisissa. Tätä lukiessasi yksi sadan hengen porukasta kuolee ja kaksi uutta ihmistä syntyy.

Hengitetään yhdessä – ilosta ja onnesta.

-Tom Lundberg

Toinen lottovoittaja, 18.12.2010

Hieno kirjoitus! Ehkäpä voisi ajatella itseään jopa lottomiljonääriksi, jos itsellä on kaiken lisäksi läheisiä ihmisiä, jotka rakastavat minua ja minä heitä. Onnellista Joulua kaikille lukijoille!

Lämmin joululauluilta paukkupakkasessa

Jukka, 12.12.2010

Olipa onni, että saimme jälleen viettää kylän pikkujoulujuhlaa Mehtä-Lehtolan lämpimässä ja kodikkaassa tuvassa. Kun ulkona oli 20 asteen paukkupakkanen, niin kylätalo olisi ollutkin viliposen puoleinen juhlapaikka.

Isäntä Pentti oli urheasti pakkasta uhmaten hakenut tuvan somisteeksi poikkitaiteellisen joulukuusen.

Ahkerat emännät olivat taas keittäneet isolla padalla joulupuuroa ja soppaa.

Puuronsyönnin jälkeen Leskisen Niilo soitti kauniisti laulun Sydämeeni joulun teen.

Kanttori Eero valitteli laulutuokion aluksi salin tunnelmavalaistusta – nuottikirjasta kun erottuivat vain kannet.

Velipoika Pentti järjesti käden käänteessä kanttorille valonheittimen led-valoilla varustetulla lippalakilla. Ja niin päästiin laulamaan tuttuja joululauluja koko porukalla.

Kun torttu- ja piparikahvit oli juotu, pääsimme jännittämään mitä kierrätyslahjapaketeista itse kukin löysi. Lahjat olivat hauskoja ja käytännöllisiä: kynttilöitä, pippurimylly, kirjoja, CD-levyjä, marjamehua, villasukkia jne.

Peipon Jarilta ainakin onnistuu tänä jouluna piparkakkujen teko uusilla piparkakkumuoteilla – Jari tosin kaipaili muottien mukaan myös muodollisesti pätevää käyttöopastusta…

Sydämelliset kiitokset koko porukalta Tuulalle, Pentille, kanttori Eerolle ja Niilolle. Lämmin kiitos emännille makoisasta puurosta, sopasta ja torttu- ja piparikahveista!

Rauhallista joulunodotusta!

Rahan valtaa vastaan

Mehtäpena, 28.9.2010

Äskettäin tuli TV:stä mielenkiintoinen ohjelma RAHAN MIELIVALTA. Amerikassa oli tutkittu rahamarkkinoita, että miten ne oikein pelaa, ja miten ne vaikuttaa ihmisissä. Jenkit olivat löytäneet aivoista ihan oman raha-aivonystyrän joka kuulemma aktivoituu aina kun on kyse rahasta sen tienaamisesta tai hävittämisestä. Tämä nystyrä kuulemma sijaitsee samassa aivo-osastossa jossa tapahtuu aktivoitumista kun on kysymys vaikkapa ruuasta, seksistä, alkoholista, huumeista, tai muista nautintoaineista. Jo tätä taustaa vasten on ymmärrettävää että aika vahvasta tekijästä on kysymys, kun rahan vallasta puhutaan.

Aika usein, ja enimmäkseen paheksuvaan sävyyn puhumme rahan vallasta. Raha ratkaisee sanomme me ja puistamme päätä. Kun sellun menekki laskee ja metsäyhtiö lopettaa tehtaan ja sanoo väen irti niin kysymys on tietenkin yksinomaan rahasta. Kun mummo saa mielestämme huonoa hoitoa palvelutalossa syyllinen on raha. Kun hoitoalalle ei saada tarpeeksi opiskelijoita on tietenkin kysymys rahasta. Raha ratkaisee kun seurakuntaan pitäisi palkata lapsi ja nuorisotyöntekijä. Kun jääkiekkoilija pyrkii keinolla millä hyvänsä NHL:n siinä vasta kysymys on rahasta. Raha on päätekijä kyläkaupan kuolemiseen ja kylien kuihtumiseen johtavassa prosessissa, samoin kuin tietysti suurien hehtaarien kokoisten kauppakeskusten rakentamisessa. Kuntaliitoksissakin on kuulemma pohjimmiltaan kyse rahasta. Puhumattakaan politiikasta jossa sielläkin raha taitaa olla aika vahva tekijä. Esimerkkejä löytyisi kyllä enemmänkin.

Miten tätä inhottavaa rahan mielivaltaa sitten voisi vastustaa. Pitäisikö alkaa sättiä rahaa aina ja joka tilanteessa yhtä innokkaasti kuin oppositio sättii hallitusta. Tai laittaisiko pystyyn mielenosoituksen. Tekisi suuren banderollin johon tekstaisi kissankokoisin kirjaimin ALAS RAHAN VALTA! Entä jos suuntaisi torille iso adressilehtiö ja nippu kyniä mukanaan ja alkaisi kerätä nimiä rahanvallan vastaiseen adressiin. Varmaan saisi piankin kymmenentuhatta nimeä. Kyllähän nyt jokainen tämmöiseen nimensä rustaisi.

Ei mitään tulosta veikkaan minä. Hukkaan meni koko intoilu. Luulenpa että raha ei tippaakaan hätkähdä moisia yrityksiä, eikä tunne valtaansa uhatuksi. Jatkaa vain toimiaan samaan vanhaan malliin. Tosin olen joskus kuullut sanottavan että raha pakenee. Mutta ei se pakene puheita eikä juttuja. Pakenee vain sinne missä on parempi tuotto. Jos korot on alhaalla pakenee osakkeisiin tai sitten päinvastoin. Taitaa tosin joskus paeta holtittoman ja liian paljon tavaraa hamuavan käyttäjän hyppysistä ehjempiin taskuihin.

Kylläpä on vakava tilanne. Keinot on vähissä toteaa pohtijakin. Onko enää mitään tehtävissä vai onko peli lopullisesti menetetty. Ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Ehkä sentään löytyisi joku tapa jolla rahan valtaa voisi edes jossain määrin nujertaa. Eräs malli voi toimia ja jopa vaikuttaa. Tässä mallissa pitää itse kunkin ruveta taisteluun rahan valtaa vastaan omalla kohdallaan. Salli nyt minun toimia konsulttina, teen sen ihan ilmaiseksi. En lähetä laskua. Pistän tähän aluksi vaikkapa 7 kohdan ohjelman jolla voit lähteä alkuun. Ohjelma on viitteellinen ja sitä voit vapaasti soveltaa tilanteesi mukaan.

1. Olet yleensä laittanut nälkäpäivän lippaaseen 5 euroa. Pistä nyt 50. Siinä ei rahan valta vielä paljon heikkene mutta saa se muistutuksen. Tukkapöllyn niin kuin veljekset aikoinaan lukkarin koulussa.

2. Jos tapanasi on käydä kirkossa pistä kolehtihaaviin euron sijasta 10 euroa. Ei paljon tunnu mutta jos käyt tiuhaan kirkossa ja aina laitat saman summan niin kyllä se vähän rahan valtaa laimentaa sekin.

3. Jos se mummo edelleenkin saa huonoa hoitoa, rupea käymään usein hänen luonaan. Kävelytä ja syötä, mutta elä arvostele ja juoksuta hoitajia. Jos et itse voi hoitaa tätä , kilauta johonkin järjestöön esim. 4h niillä voisi olla nuoria jotka pientä korvausta vastaan kävisivät muorin luona.

4. Älä ihan aina kalastele halvimpia tarjouksia ja viimeisen päivän tuotteita. Osta joskus sika-nauta jauhelihan sijaan sisäfilettä. Sekin vähän kurittaa rahan valtaa

5. Älä aina vaadi kaikkia ilmaiseksi. Jos kolottaa käy hierojalla. Kampaajat, kosmetologit, kylpylät ovat hyviä paikkoja rahan vallan kurittamiseen, lisäksi niin rentouttavaakin. Sanonpa varovasti että pieni ulkomaanmatka voisi toimia samaan tapaan.

6. Nyt neuvon miten huijaat rahan valtaa ensi vaalien aikaan. Katso itsellesi ehdokas jolla on kaikkein pienimmät mainokset. Jos löytyisi semmoinen jolla olisi vain 50mm kuva (yhdellä palstalla) niin valitse tämä. Varsinkin, jos olet kovin syvästi paheksunut nykyistä poliittista meininkiä niin tällä tavoin voit varmistua ettei ehdokkaasi nyt ainakaan kymmeniä tuhansia euroja ole vaalitukea saanut. Tämä on kovan luokan isku rahan vallalle. Jos olisi paljon tällä tavoin käyttäytyviä äänestäjiä, niin rahan valta jo varmasti kutsuisi esikuntansa koolle kriisikokoukseen niin syvästi se sitä järkyttäisi.

7. Saattaa olla että sinulla kaiken tämän jälkeenkin on jotain jäljellä ja havittelet ryhtyä sijoittajaksi. Mikäpä siinä. Mutta sijoittele iloisesti äläkä murjota jos tulee takkiin. Jos Nokia tuntuu sinulta kuitenkin kaikkein varmimmalta sijoitukselta, niin laita nyt jotain suurempiriskisiinkin osakkeisiin. Esim. Talvivaaraan, se on analyytikkojen mielestä yksi kaikkein riskialttiimmista papereista. Jos sitten tulee romahdus tuleepahan testattua minkä verran rahan valta vielä tuntuu kohdallasi.

Näilläkään keinoilla ei rahan valtaa kokonaan nujerreta. Se saa kyllä vähän iskuja mutta mukana kulkee edelleen. Ainakaan minä en ole vielä tavannut kulkijaa joka olisi ihan kokonaan rahan vallasta vapautunut. Tosin kerran jo luulin sellaisen löytäneeni. Keskustelin pitkään erään ”saman suunnan veljen” kanssa ja mistäpä muusta kuin rahasta. Siinä istuimme veljen aistikkaassa olohuoneessa samettisohvalla pitkään. Hän minua kovin opasti kaikista rahan vallan vaaroista ja koukeroista. Todisti kuinka hyvä on ei ole sidoksissa mammonaan. Kunhan on elatus ja vaatteet tyytykäämme tähän hän siteerasi isoa kirjaa. On niin vapaa ja helppo hengittää kun ei tarvitse tyhjänpäiväisiä raha- asioita murehtia. Minä kuuntelin ja totesin että totta joka sana. Samalla tunsin vähän vihlaisua tuolla sydän alassa. Kun ei ollut tullut ihan tuon opin mukaan elettyä. Siitä sitten ystävinä erosimme mutta ei aikaakaan kun tapasin hänet uudelleen. Jo kaukaa havainnoin että hän ei oikein ollut entisensä. Ilme kertoi että nyt oli joku ongelma. Olikohan perheessä sattunut sairautta tai jotain muuta ikävää. Pian syy kuitenkin selvisi. Oli käynyt niin kuin kukaan meistä ei toivo. Hän oli saanut muutaman satasen veromätkyt.

Niin että siitä vaan kaikki joukolla RAHAN VALTAA VASTUSTAMAAN!

Viitasaaren kylien valokuituverkon rakentaminen alkaa

Jukka, 28.8.2010

Haja-asutusalueiden valokuituverkon rakentaminen alkaa lähiaikoina EU:n, Suomen Valtion, kuntien, operaattorin ja verkkoon liittyvien talouksien rahoituksella. Hanketta hallinnoi Keski-Suomen liitto, joka järjesti tiedotustilaisuuden 28.8.2010 Viitasaaren kaupungintalolla.

Hankkeen toteuttajaa haettiin tarjouskilpailulla, joka päättyi nyt kesällä. Tarjouksia tuli vain yksi: Verkko-osuuskunta Kuuskaista Pohjanmaalta ilmoittautui halukkaaksi rakentamaan valokuituverkon Keski-Suomen haja-asutusalueille. Homma ei siis kiinnostanut TeliaSoneraa, Elisaa ym isoja operaattoreita.

Verkko-osuuskunta Kuuskaistan omistavat liittymien omistajat ja mukana ovat myös Alavuden, Kuortaneen, Lehtimäen, Soinin, Töysän ja Ähtärin kunnat. Osuuskunta toimii pääasiassa haja-asutusalueilla ja on nyt siis laajenemassa myös Keski-Suomen alueelle. Kuuskaista tarjoaa asiakkailleen Internet-yhteyksiä 10 Mbit ja 100 Mbit nopeudella. Avoimen valokuituyhteyden päälle on asiakkaalla mahdollisuus käyttää eri palveluntarjoajien puhelinpalveluja, tv-palveluja, sähköpostia, tietoturvapalveluja ja muita sähköisesti saatavissa olevia palveluja, mutta Kuuskaista tarjoaa myös itse näitä palveluja.

Keski-Suomen liitto tekee omalta osaltaan päätöksen hankkeen toteuttamisesta 29.9. Sen jälkeen hanke etenee siten, että kukin kunta tekee omat rahoituspäätöksensä; esimerkiksi Viitasaaren kaupungin rahoitusosuus on 22% Viitasaaren haja-asutusalueen verkon rakentamiskuluista. Näillä näkymin verkon rakentaminen alkaisi sitten ensi keväänä ja koko verkko olisi rakennettu 3 vuoden päästä. Rakentamisaikataulun eri kylille ja alueille ratkaisevat kunkin alueen kunnat. Kunnat keräävät listat liittyjistä ja tekevät liittymissopimukset. Etusijalla rakentamisessa ovat ilmeisesti ne kylät, joilta lankaverkko on poistunut/poistumassa tai tuhoutunut viimeisissä myrskyissä. Toki myös kylien oma aktiivisuus vaikuttaa rakentamisaikatauluun: kylät, joilla liittyjät ovat heti selvillä, pääsevät nopeammin rakennettaviksi.

Paljonko lysti sitten maksaa?

Kuuskaista on sitoutunut tuomaan valokuituverkon kaikkiin talouksiin samaan hintaan riippumatta siitä, kuinka kaukana runkoverkosta talous sijaitsee. Asiakastaloudelta perittävä liittymismaksu on 1100 euroa (alv 0%). Sillä hintaa valokuitukaapeli tulee siis huusholliin sisälle saakka. Tarjous koskee paitsi vakinaisia asuntoja, myös kesämökkejä. Samaan hintaan liittymä tulee siis Kolkun rantaan tai Kolkkujärven taaksekin. Näin ainakin nykytietojen valossa.

Verkkomaksu on sitten 36-37 euroa/kk, jonka päälle tulee vielä maksu eri palveluista. Esimerkiksi 10 Mbit laajakaista näyttäisi Kuuskaistalla maksavan 12 euroa/kk, joten koko laajakaistapalvelun hinta verkkomaksuineen olisi 48 euroa/kk. 100 Mbit irtoaisi 58 eurolla/kk.

Näillä ehdoilla olisi siis mahdollista liittyä valokuituverkkoon nyt. Myöhemmin lysti maksaa varmasti enemmän, koska hanketukia ei tämän jälkeen liittymiseen saa. Selvää on, että jos kylällä on vain muutama liittyjä niin verkkoa ei sinne rakenneta. Nyt olisikin tärkeää, että saataisiin Kolkun kylältä heti mahdollisimman monta liittyjää jo lähimmän kuukauden aikana. Tällä varmistettaisiin se, että verkko tännekin rakennetaan ja että päästäisiin ensimmäisten joukossa rakennusaikatauluun. Ilmoittautumisia voitaisiin tehdä jo tässä vaiheessa Pentille tai Jukalle. Näin saataisiin kuva liittyjien määrästä hyvissä ajoin ja saataisiin oman kylän ”paketti” kasaan nopeasti. Sitovat ilmoittautumiset Viitasaaren kaupunkiin tehtäisiin sitten heti, kun se on mahdollista.

Laittakaapa kommentteja valokuituverkosta, hinnoista ym.

Pentti, 29.8.2010

Hinta tietysti tuntuu yhtäkkiä kalliilta mutta on toisaalta selvästi halvempi kuin aikaisemmissa informaatiotilaisuuksissa on annettu ymmärtää, Mielestäni hintaa on suhteutettava siihen että valokuidun kapasiteetti takaa vuosiksi kenties vuosikymmeniksi mahdollisuuden olla mukana informaatiokehityksessä. Vaikka itsellä on mahdollisuus käyttää kohtuunopeaa nettiä täällä taajamaalueella eikä liittyminen näin olisi laisinkaan välttämätöntä olen ilman muuta liittymässä jo siitäkin syystä että kiinteistön arvo takuulla nousee ios se on valokuidun päässä siihen verrattuna että olisi ilman sitä.

Kylän kannalta olisi tosi valitettavaa jos liittyjiä olisi niin vähän että koko kylä uhkaisi jäädä tässä vaiheessa valokuidun ulkopuolelle. Silloin ei juuri olisi toivoa paluumuuttajista sen enempää kuin yritystoiminnan viriämisestäkään. Kolkun kylä on maineessa että täällä on tavallista enemmän yritystoimintaa. En tiedä kuinka hyvin tämä pitää paikkansa. Mutta pienikin yritystoiminta vaikkapa vain klapikauppa tarvitsee ehdottomasti toimivat nettiyhteydet.

Vielä tuosta hinnasta. Jos liittymän investoinnin jakaisi vaikkapa vain 15 vuodelle se olisi 73 euroa vuosi. Tuolla hinnalla ei saa tilattua juuri mitään sanoma, tai aikakauslehteä. Mieluummin kyllä itse jättäisin jonkun lehden jopa seudun tilaamatta kuin jäisin paitsi kunnon nettiyhteyttä.Sitäpaitsi netin välityksellä pystyy kyllä lukemaan useampia lehtiä ja seuraamaan uutistapahtumia tosi monipuolisestireaaliajassa. 100 megan yhteys riittänee vaikka mihin. Esim liikkuvan kuvan lähettämiseen ja vastaanottamiseen.

Eiköhän pidetä Kolkku kartalla tässäkin asiassa.

Jukka, 7.9.2010

Eipä meinaa keskustelu tästä valokuitukaapelista lähteä oikein käyntiin. Tässäpä muutama ajatus pohjaksi kannanotoille:

1. Valokuituverkko on täällä syrjässä tehokkain ja varmin yhteysväline. Langattomat toki paranevat koko ajan, mutta 100 Megan tasoon ne täällä tuskin koskaan pääsevät.

2. Valokuituverkko palvelee muutakin kuin nettiyhteyttä; jatkossa sen kautta on käytössä myös TV-, elokuva- ym. tarjontaa.

3. Liittymän hinta on tuo 1100 euroa. Sen voisi Pentin tapaan rahoittaa vaikkapa luopumalla muutamasta lehdestä – maailmanmenoa voi vallan hyvin seurata jo netistä. Ehkä Viitasaaren Seutu olisi ainoa, joka kannattaa tilata paperisena. Ja yksi tapa olisi vaikkapa luopua Malporosta: aski päivässä tekee varmasti tonnin joka vuosi.

4. Sellaiselle, joka ammatikseen tarvitsee täällä nettiyhteyttä, ei langaton verkko ole edes vaihtoehto. Lähetettävien ja vastaanotettavien tiedostojen koko on jo nykypäivänä niin suuri, että langaton verkko ei niitä selvitä – ja tiedostojen koko vain kasvaa koko ajan.

5. Olen vuoden mittaan haastatellut muutamaa valokuituliittymän hankkinutta. Ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Eivät vaihtaisi langattomaan, vaikka ovat sellaisilla alueilla, että siellä langattomatkin toimivat.

Näillä perusteilla olen hankkimassa ehdottomasti valokuituliittymän.

PS. Jos jollakulla olisi tietoa langattomien verkkojen tulevasta kehityksestä, niin siitä voisi kirjoittaa vaikka tälle kommenttipalstalle.

Antti, 18.9.2010

Toki langattomat verkot tulevat kehittymään radikaalisti tulevaisuudessa. Nopeudet kasvavat, tekniikka halpenee, sekä verkon kattavuus ja luotettavuus paranee. Kyse ei ole tälläkään hetkellä tekniikasta, vaan kustannuksista. Millä suunnitelmilla, aikatauluilla ja kattavuudella langattomia verkkoja rakennetaan. Valitettavasti haja-asutusseuduille tekniikka tulee saataville viiveellä, ja siellä taloudet joutuvat maksamaan nettiliittymistä tulevaisuudessakin enemmän kuin taajamissa.

Lisäksi, nyt kun tämä @450-verkon kattavuus on saatu parannettua suunnitellulle tasolle, uskon että valtion, EU:n ja liittymiä tarjoavien yritysten intressit langattomien verkkojen jatkokehittämiselle haja-asutusalueilla laitetaan jäihin hetkeksi. Periaatteessa jokaiseen talouteen on nyt saatavilla 1Mbs-liittymä, joka hankkeen takana tarkoituksena olikin. Totuus ikävä kyllä on että verkon kattavuus ei ole 100% talouksista, puhumattakaan yhteyksien 100% luotettavuudesta. Saattaa kestää pitkäänkin että tähän saadaan merkittävää parannusta.

Valokuidun ainoa ongelma on että nopeuden kasvattaminen ylöspäin tuosta 100Mbs/talous -nopeusluokasta vaatii lisää kuituja maahan. En tiedä varautuuko Kuuskaista tähän laittamalla nipun ylimääräisiä kuituja valmiiksi tuonne putkeen tulevaisuuden varalle, mahdollisesti. Valokuidun etuja puolestaan ovat toiminnan luotettavuus ja yhteyden laatu (esim. nopeus ei vaihtele säätilan mukaan). Ainakin itselle nuo ominaisuudet ovat jopa tärkeämpiä kuin itse yhteyden nopeus.

Ja tuo 100Mbs/talous -nopeusluokka riittää pitkälle tulevaisuuteen. Tuolla kaistalla voi esim. katsoa/tallentaa useita yhtäaikaisia television teräväpiirtokanavia, tai suoratoistaa teräväpiirtoelokuvia suoraan netistä televisioon… kunhan nuo tulevat tulevaisuudessa saataville. Skypellä voi olla puhelinyhteys auki vaikka jatkuvasti ja useampiin kavereihin yhtäaikaisesti, eikä maksa euroakaan. Ja vielä jäisi rutkasti kaistaa perusnettisurffailuun. Kaikki yhtäaikaisesti. 10 Mbs -yhteyskin riittää erinomaisesti perinteisten elokuvien suoratoistoon netistä, perussurffailuun ja Skype-puheluille. Yhtäaikaisesti.

Eli suosittelisin ehdottomasti valokuituun liittymistä. Suolainenhan se on tuo liittymähinta, mutta näkisin että kyseessä on erittäin järkevä sijoitus. Tällä hetkellä suosittelisin ehdottomasti ”vain” tuota 10Mbs nopeutta, hyvin harvalla on vielä oikeasti tarvetta 100Mbs nopeuteen näinä päivinä. Minullekin riittää 10Mbs nettiyhteys erinomaisesti, vaikka netin tehokäyttäjä olenkin.

Kannattaa ehdottomasti vaatia Kuuskaistailta että on mahdollista nostaa tuo yhteysnopeus jokaisessa taloudessa tuohon 100Mbs nopeusluokkaan tulevaisuudessa! Muuten saattavat laskea tarvittavan kuitumäärän alakanttiin (esim. oletuksella että vain 25% talouksista valitsevat 100Mbs-liittymän). Kannattaa myös selvittää onko mahdollista laajentaa yli tuon 100Mbs/talous tulevaisuudessa.